Mitä ajattelet ihmisestä, jolla on aina kotona kaihtimet alhaalla ja suljettuina

Liekö jotenkin vainoharhaista porukkaa, että kuvittelevat ihmisten kyyläävän ikkunoista sisälle. (Monet ei edes tajua, että päivänvalolla ei edes näy sisään.) Tai sitten ovat niin hälläväliä-porukkaa tai masentuneita, ettei a) tule mieleen b) kiinnosta avata kaihtimia. Tai siivota, tehdä ruokaa, viedä laitteita korjattavaksi jne. Meitä on moneen junaan.

Joskus katos käyn ulkona kumminkin, vaikka kaihtimeni ovatkin kiinni.

Meillä ihan oikeesti näkyy sisään, ja naapurissa oikeesti asuu kyylävä ukko, joka myös esim. hiippailee tuuletusikkunan alle kuuntelemaan mitä puhumme sisällä. Toisella puoella ei kauheesti pidetä verhoja tai muita, koska siinä on naapureihin 15m ja ei mitään näy, eivätkä sieltä kyyläilekään.

17

mistä tiedät etteivät he milloinkaan avaa kaihtimia, koskaan osta uusia kodinkoneita, korjaa mitään mikä on mennyt rikki tai että he eivät koskaan syö lämmintä ruokaa?

En minä vaan saa tuollaisia asioita selville käydessäni jonkun eteisessä pikapikaa hakemassa lastani.

Lapsemme siis samassa päivähoito/koulupiirissä. En sanonut, etteivät koskaan syö lämmintä ruokaa. Mutta heidän lapsensa ihmettelevät aina meillä, että minkä ihmeen takia me laitamme ruokaa. Ja miten me osataan siis yleensäkin laittaa niin monta eri ruokalajia. Että siis miksi ihmeessä? Minkä takia? Kun ei lämmintä ruokaa laiteta kuin juhlapäivinä.

Näin siis lapset meillä ollessa ovat aina sanoneet. Ovat jo vähän isompia kuin 3-4v, joilta nyt tulee mitä oudompaakin tekstiä.

t. ap

Ja jos kaikki kirjoittamasi on todella totta yrittäisin varmaan samalla vähän tarkkailla perhettä. Jos tulisin siihen tulokseen, että kyllä, lapset syövät aina vain jotain leipää ja muroja, kodissa on ylikauan rikkinäisiä sähkölaitteita ja lattialle kaatunutta ei siivota (siis ollenkaan, ei vain niin ettei siivota vieraan nähden) niin tekisin lastensuojeluilmoituksen. Tai ehkä ensin juttelisin itse perheelle. Minusta silloin,jos kaikki tuo on totta, perhe tarvitsee apua. Mutta edelleen ja koko ajan antaisin kyllä lasteni leikkiä peheen lasten kanssa.

Lapsemme siis samassa päivähoito/koulupiirissä. En sanonut, etteivät koskaan syö lämmintä ruokaa. Mutta heidän lapsensa ihmettelevät aina meillä, että minkä ihmeen takia me laitamme ruokaa. Ja miten me osataan siis yleensäkin laittaa niin monta eri ruokalajia. Että siis miksi ihmeessä? Minkä takia? Kun ei lämmintä ruokaa laiteta kuin juhlapäivinä.

t. ap

Ei meilläkään lämmin ruoka useinkaan maistu illalla lapsille eikä aikuisille jos ovat jo koulussa, päiväkodissa tai töissä syöneet. Mutta sitä pitää laittaa, siksi että... ?

Siis en ole sokea. Jos ulko-ovi on lommoille potkittu ja silmiinpistävän likainen (aina), niin kyllä sen näkee. En ole itse pessyt meidän ulko-ovea koskaan, joten mistään sormenjäljistä en välitä meidän ovessa enkä kenenkään muunkaan ovessa. Mutta siis joku roti nyt siinä p*skaisuudessakin voi olla (tyyliin kuraiset kengänjäljet etc)



t. ap

Asutaan ylimmässä kerroksessa ja sisällä tulee sikakuuma jos kaihtimet avataan ja aurinko porottaa sisään. Ja kun ikkunoita on joka suuntaan ehtii työ/tarhapäivän aikana aurinko kääntyä aina jostain ikkunasta porottamaan. Illalla sitten avataan niitä kaihtimia joista ei aurinko paista sisään.

1-2 kertaa päivässä. Koulu- ja tarhapäivinä tietysti yksi kerta tulee jo päivällä täyteen.



Meillä ei olla mitenkään anaalisia tämän(kään) suhteen, vaan jos olemme laiskoja, syömme illalla vain leipää. Meidän lapsemme ovat yleensä sen verran nälkäisiä koulun/päikän jälkeen, että me syömme jonkinlaista lämmintä ruokaa n. klo 18.



Lämmin ruoka voi olla meillä toisinaan myös kylmä ruoka. Ruoan lämpöaste ei siis minulla määrittele sitä, että mikä on "lämmin ruoka" - tarkoitan nyt ylipäätään ateriaa. Se voi olla yhtä hyvin salaattia tai kurkkukeittoa (mitä lapset eivät muuten ainakaan söisi, mutta teoriassa siis).



Koska meillä useimmiten on todella vaatimatonta kotiruokaa ja vielä useammin ruoka eineksiä mikron tai paistinpannun kautta pöytään - jotenkin hämmästyttää se, jos tällainen "gourmet" -ruoka on jonkun kouluikäisen lapsen mielestä aivan todella omituista juhlaruokaa, mitä pitäisi siis syödä vain aivan erityisinä päivinä, kuten vaikkapa jouluaattona.



Yksin ruoka-asiaankaan en kiinnittäisi niin kovin huomiota - kuten en kaihtimiinkaan - mutta ne yhdessä, yhdistettynä kodin hoitamattomuuteen ja niihin ikuisiin kura/mehurantuihin eteisessä sekä vanhempien vihamielisen umpimieliseen käytökseen - täytyy sanoa, että koko perhe jotenkin kylmii minua, vaikka lapset mukavia ovatkin.



t. ap



ap

Asutaan ylimmässä kerroksessa ja sisällä tulee sikakuuma jos kaihtimet avataan ja aurinko porottaa sisään. Ja kun ikkunoita on joka suuntaan ehtii työ/tarhapäivän aikana aurinko kääntyä aina jostain ikkunasta porottamaan. Illalla sitten avataan niitä kaihtimia joista ei aurinko paista sisään.

Kuitenkin kotona ollessamme avasimme kaihtimia. Emme kuitenkaan siltä suunnalta, mistä aurinko sisälle porotti.

ap

omien lasten leikkikavereina tämmöisten kriteerien mukaan. Jos en pidä vanhemmista, kelpaavatko lapsetkaan omien lasteni kavereiksi?



Kuinka paljon arvosteleva asenteesi näkyy päälle? Jos tullessasi kylään nyrpistät nokkaa että hyi miten paskainen ulko-ovi ja tiiraat eteisestä epäluuloisena keittiöön että onko sitä tiskikonetta vieläkään korjattu vai onko se vieläkin rikki ja hyhhyh, taas on kaihtimet kiinni niin kyllä siinä vihamielisiä asenteita ruokit aika helposti.

Kuitenkin kotona ollessamme avasimme kaihtimia. Emme kuitenkaan siltä suunnalta, mistä aurinko sisälle porotti.

Mä vastaan ap: kysymykseen:



joo musta tuo vaikuttaa oudolta. Ehkä nämä vanhemmat ovat jotenkin niin uusavuttomia, etteivät oikein edes tiedä/jaksa siivota tai laittaa ruokaa. Näkeehän tuollaisia esim. siinä TV-ohjelmassa (mikä sen nimi nyt on??). Että voi olla että eivät vain välitä tai tajua noista perusjutuista.



No mites nyt kesällä, leikkaavaatko nurmikon tai hoitavatko kukkapenkkejä tms.?



Itse olin vähän välinpitämätön kun olin vähän masentunut muutama vuosi sitten. Silloin ois varmaan multakin jäänyt jokku mehulasi pyyhkimättä. Mutta lapset on aina saaneet kunnon ruokaa. Ja kaihtimet ovat harvoin alhaalla, vain yöksi ja jos aurinko paistaa suoraan sisään.



Voi olla että ovat niin saamattomia ja välinpitämättömiäkin etteivät saa kaihtimiakaan ylös. Tai eivät ajattele asiaa.



Mun mies vois olla sellainen ettei se kaihtimia ikinä nostais. Antais vain niiden olla. Lamppujakin se vaihtaa laiskasti, mun pitää muistuttaa useaan kertaan.



No jos lapset on ihan ok tässä perheessä niin ehkä antaisin leikkiä.



Saavatko lapsesi muuten ikinä mitään syötävää tässä perheessä? Tai välipalaa tms?

Joku täällä vain tarttuu detaljeihin. Ap:han nimenomaan selitti ettei mikään pelkkä yksi yksityiskohta saa häntä miettimään asioita, vaan ehkäpä 10 erilaista pikkujuttua.



En mäkään välittäisi vaikka lapseni kyläpaikassa olisi likaista. Tai mitä väliä mitä syövät illalliseksi. Mutta jos moni asia on kummallisesti niin silloin kyllä miettisin, miten usein lapseni viettäisivät aikaa siellä perheessä...



Ihan samoja juttuja varmaan miettisin kuin sinä Ap!

Meillä on kyllä aina sälekaihtimet alhaalla. Pitäiskö ne nostaa ylös joka aamu kaikki? Kääntelen niitä sit sen mukaan, että valoa tulee sisään, mutta kadun puolelta jätän ne niin, ettei ulkoa näe sisälle, kun mun mielestä kenenkään ei tartte katsella meille sisään. Ehkä oon naapureitten mielestä sit syrjäytynyt.



Mehua meillä ei kyllä oo lattialla, en siedä tahroja lattiassa. Lämmintä ruokaa syödään (tai ainakin lapset syö) joka ilta. Mut ulko-oven olen pessyt moneen kertaan kyllä!! Samoin tahrat pyyhin.



Mun mielestä ap voisit olla toistaiseksi ihan huoletta, ja antaa lasten leikkiä omiesi kanssa ihan normaalisti. Noille lapsille tekee ihan hyvää nähdä muunkinlaista perhe-elämää. Minusta tuo nyt kyllä ei ole lähelläkään lastensuojeluilmoituksen kriteerejä, mistä kerroit, jos lapset vaikuttavat muuten normaaleilta, iloisilta nassikoilta. Mitä sinä siihen lastensuojeluilmoitukseen laittaisit? Kaihtimet kiinni, mehua lattialla, sähkölaitteita ei ole viety korjattavaksi, ovi likainen?

Vaan ihan joku muu.



Toki ei tässä varmaan nyt sellainen oo paiikallaan.



Meillä on sellaiset rullaverhot ikkunoissa. Ne kyllä vedän AINA päivällä ylös.

Mistä sinä nyt tuon lastensuojeluilmoituksen tähän revit?

Meillä on kyllä aina sälekaihtimet alhaalla. Pitäiskö ne nostaa ylös joka aamu kaikki? Kääntelen niitä sit sen mukaan, että valoa tulee sisään, mutta kadun puolelta jätän ne niin, ettei ulkoa näe sisälle, kun mun mielestä kenenkään ei tartte katsella meille sisään. Ehkä oon naapureitten mielestä sit syrjäytynyt.

Hyvin vaikea tietää, mitä naapurisi sinusta ajattelevat.

Minusta tuo nyt kyllä ei ole lähelläkään lastensuojeluilmoituksen kriteerejä, mistä kerroit, jos lapset vaikuttavat muuten normaaleilta, iloisilta nassikoilta. Mitä sinä siihen lastensuojeluilmoitukseen laittaisit? Kaihtimet kiinni, mehua lattialla, sähkölaitteita ei ole viety korjattavaksi, ovi likainen?

Mielenkiintoisilla johtopäätöksillä näemmä tämäkin ketju elää.

t. ap

Niin ja kun te avasitte niin kaikkien muidenkin pitää avata.

Mielenkiintoisilla johtopäätöksillä näemmä tämäkin ketju elää.

t. ap

Lasten kotona on kaihtimet alhaalla, ovi on lommoilla kun joku on potkinut sitä (sehän voi olla ihan joku muu kuin ko. perheen jäsen) eivätkä he ole katsoneet tarpeelliseksi ostaa uutta leivänpaahdinta entisen rikkouduttua ... ergo, lapseni eivät voi leikkiä heidän kanssaan.

Se ei ole sama asia kuin se, että tavarat ovat levällään - eli on sotkuista. Mutta jos kotona on tosi paskaista, niin kyllä se mun mielestä jonkinlaisesta elämänhallinnan puutteesta kertoo. Puhtaus ei ole varallisuudesta kiinni.



t. ap



PS. Minä imuroin 1-2 kertaa kuussa, eli jokainen voi nyt kuvitella, että en ole mikään "siivoushullu".

voivatko lapsesi leikkiä tämän perheen lasten kanssa?

Se ei ole sama asia kuin se, että tavarat ovat levällään - eli on sotkuista. Mutta jos kotona on tosi paskaista, niin kyllä se mun mielestä jonkinlaisesta elämänhallinnan puutteesta kertoo. Puhtaus ei ole varallisuudesta kiinni.

t. ap

PS. Minä imuroin 1-2 kertaa kuussa, eli jokainen voi nyt kuvitella, että en ole mikään "siivoushullu".