minkä ikäsenä vauva rupee olemaan yksikseen

Ja haluaa kokoajan olla lähelläni. Näin on ollut aina.



Otan mukaan joka paikkaan. Saattaa yölläkin herätä, kun lähden vessaan ja haluaa tulla mukaan; siinä sitten nukkuu sylissä:) Päivällä kantaa leluja aina sinne, missä puuhastelen ja leikkii lähellä.



Pienempänä kannoin häntä sylissäni jatkuvasti. Kun oppi itse liikkumaan, alkoi seurata minua. Odotin aina kärsivällisesti, että hän ehti mukaan, vaikka kodinhoitohuoneeseen laittelemaan pyykkejä.



On hyväntuulinen ja tyytyväinen lapsi.



Sinun vauvasi on vielä kovin pieni ja olette olleet yhdessä vasta lyhyen aikaa. Lapselle kuitenkin jokainen hetki on tärkeä. Lapsi elää sinun kauttasi, ilman äitiä lasta ei ole olemassa. Hän tarvitsee sinua elämään kanssaan elämän tuomat asiat!



Minulle on antanut kärsivällisyyttä ajatus siitä, mitä lapseni minulle sanoisi, jos osaisi puhua. Ajattelen, että hän sanoisi minulle "äiti, hoida minua! äiti, ymmärrä minua!"



Jos sinua kovasti ahdistaa, puhu asiasta neuvolassa. Ja pidä itse vapaata välillä, jotta saat ladattua akkujasi.

kun lapsi oli 1v2kk. Katsoi Teletappeja tuolloin ehkä 10min. Se oli kyllä mieletön päivä!!!!



Eli voinet arvata miksi menin töihin lepäämään isäkuukaudeksi lapsen ollessa 9kk.



Mutta tuo voi olla myös vaihe. Toiset alkaa viihtymään sitterissä keittiön pöydällä sen aikaa, että äiti saa lehden luettua. Tai sitterissä suihkun ajan. Meidän neiti ei kuulunut niihin...



Paljon jaksamista ja pitkää pinnaa!

Sulla varmaan on jo liina tms.?



Mulla oli Manduca, joka oli i h a n a!!!!



Onko teillä ollut alusta asti noin? Meillä oli. Meinaan, että voi olla joku vaihe, tai esim. nuha tai hampaat tulossa tms.

liinassa viihtyy onneksi välillä. mitään reppua meillä ei ole kun ei liinassakaan aina mene. sitterikin on mutta ei tosiaan siinä ole.

ei minkään ikäisenä, jos on lähellä viihtyvää sorttia. taaperoiässä jo helpottaa. kannattaa hankkia kantoliina tai kantoreppu.

Mua kaduttaa ettei saatu hankittua sitä koliikkikeinua. Eli "kiikkusitteriä". Lapsi tykkäsi kuitenkin selvästi liikkestä. Nukkui päiväunetkin vain Manducassa tai vaunuissa (jos ne liikkuivat, ei muuten).

13 vuotiaana helpottaa =) ja silloin, kun saat kaverin viihdyttämään...

Nyt kun odotan toista olen aika kauhujäykkänä näiden juttujen vuoksi.



Jos esim. ollaan kylässä, jossa pieni vauva makaa kehdossa olkkarissa ei voida miehen kanssa käsittää, että lapsi on siellä hereillä hissukseen. Tai sitterissä tai leikkimatolla.

13 vuotiaana helpottaa =) ja silloin, kun saat kaverin viihdyttämään...

Heh!

Meidän super-vaativa on 4v. En olisi uskonut, että tulee tämä päivä, että saan esim. sairastaa sohvalla rauhassa jos ollaan kaksin kotona. Lapsi puuhailee omiaan, katselee pikku kakkosta jne.

Ei lohduta nyt ap, mutta osaat todella arvostaa vapaahetkiä sitten kun niitä tulee :)

Meillä kaksi lasta ja olleet tässä asiassa ihan ääripäät. Ensimmäinen vaati jatkuvasti lähelläolo aja huomiota, ja kanniskelinkin häntä mukanani liinassa. Toinen lapsi sittne olikin ihan erilainen, kun heräsi pinnasängystä uniltaan ei edes pitkään aikaan ilmaissut olevansa hereillä, rauhassa katseli ympäriinsä - esikoinen olisi samassa tilanteessa heti herättyään kyllä huutanut kuin palosireeni.



Hyvin eriluonteisia lapsia ovat vielä nyt kouluiässäkin nuo, esikoinen (tytär) on tulinen ja tarmokas, kuopus (poika) hyvin rauhallinen ja vähän verkkainen.

Meillä eka oli tuollainen ja pidin sitä normaalina. Vasta 1,5v todettiin allergioita ja nyt 3v olen tajunnut pienemmän lapsen myötä, että oli vauvana myös selviä refluksi oireita...



Ei terve vauva itke koko aikaa! Voin tämän kantapään kautta todeta.