Onko kukaan seurustellut vanhoillislestadiolaismiehen kanssa?

Ex-mieheni oli VL-perheestä, ja kyllä heidän ajatusmaailmansa eroaa aika paljon luterilaisesta. Varaudu siihen että joudut olemaan heidän kanssaan samaa mieltä, tai muuten joudut painostuksen kohteeksi, hylkiöksi. Tämä ei rajoitu vain uskonasioihin (ts. mitä luterilaiset pitävät uskonasioina esim. nainen vaietkoon seurakunnassa) vaan kaikkiin elämän osa-alueisiin. VL:ien mielestä kaikki elämän asiat ovat uskonasioita, he puuttuvat myös ulkoiseen olemukseen ja kodin sisäisiinkin asioihin.

Mietityttää lähinnä, että miehen lähipiiri on kaikki vanhoillislestadiolaisia. Miehen elämässä uskonto näyttelee isoa roolia. Itse käyn ehkä pari kertaa kuussa kirkossa, tytär pyhäkoulussa, vanhempieni luona meillä on ruokarukoukset jne. Sellaista perus luterilaista. Miehelle uskonto on selvästi enemmän kuin minulle.

Myöskin tuo naisen asema mietityttää. Mies on ihana ja huomioiva, koen itseni hänen kanssaan tasa-arvoiseksi, mutta entä suku?

Vaikka välillä kun joku kritisoi, löytyy niitä puollustamaan vaikka kuinka. Nyt kun kaipaisin posiittivisia kokemuksia, tai kertomusta niistä hyvistä puolista, ei ole ketään?

ja tulkitsin, että haluaisit "ulkopuolisten" kokemuksia.

Alkuun sanoisin, että vl-uskovien yhteisössä on tosi paljon erilaisuutta (sisältäpäin katsoen), joka ei liityy uskoon millään tavalla. Esim. eri perheissä ja suvuissa suhatudutaan lähtökohtaisesti liikkeen ulkopuolella oleviin eri tavalla. Toisissa valitettavasti suljetaan ulkopuolelle, vaikka niin ei tarvitsisi tehdä. Toisissa taas kaikki perheenjäsenet ovat yhtä rakkaita ja läheisiä, vaikka ei olekaan yhteistä uskoa. Nämä asiathan ovat hyvin kokemuksellisia, saman perheen jäsenet voivat kokea asiat ihan eri tavalla.

Naisen asemasta vl-liikkeessä voidaan olla montaa mieltä. Riippuu millä tavalla asioita ajattelee, mitä pitää tärkeänä. On totta, että vaikka rauhanyhdistysten (etenkin SRK:n) perinteet ovat miehisiä, ne ovat muuttumassa pikku hiljaa. Naisilla on paljon tehtäviä ja sananvaltaa myös päätöksenteossa yksittäisissä rauhanyhdistyksissä. Sitten taas perheiden sisällä tilanteet vaihtelevat varmasti paljon. Itse en voisi kuvitellakaan tulevani "jyrätyksi". Meillä on mieheni kanssa mielestäni tasa-arvoinen liitto monellakin mittapuulla.

On mahdollista, että miehesi suku ja ystävät eivät hyväksy sinua tai ovat sitä mieltä, että miehesi valitessaan sinut hylkää oman uskonsa. Minusta niin ei tarvitsisi ajatella, koska uskohan on omakohtainen. Puolison valinta ei sitä muuta. Sitävastoin puolisolta vaaditaan aika paljon, jotta jaksaa arjessa hyväksyä ne toisen valinnat, joiden arvopohja onkin erilainen.

Vaikka välillä kun joku kritisoi, löytyy niitä puollustamaan vaikka kuinka. Nyt kun kaipaisin posiittivisia kokemuksia, tai kertomusta niistä hyvistä puolista, ei ole ketään?

Millaisiin perheenne sisäisiin asioihin ex-miehesi perhe puuttui?

Ex-mieheni oli VL-perheestä, ja kyllä heidän ajatusmaailmansa eroaa aika paljon luterilaisesta. Varaudu siihen että joudut olemaan heidän kanssaan samaa mieltä, tai muuten joudut painostuksen kohteeksi, hylkiöksi. Tämä ei rajoitu vain uskonasioihin (ts. mitä luterilaiset pitävät uskonasioina esim. nainen vaietkoon seurakunnassa) vaan kaikkiin elämän osa-alueisiin. VL:ien mielestä kaikki elämän asiat ovat uskonasioita, he puuttuvat myös ulkoiseen olemukseen ja kodin sisäisiinkin asioihin.

Samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin! Usko on erilainen ja se täytyy kyllä selvittää miehen kanssa. Jutella perinpohjaisesti niistä asioista ja luulis miehenkin haluavan niistä puhua. Yleensä usko koetaan tärkeäksi.



Mutta en ymmärrä yhtään sitä väitettä etteikö yhteisössä otettais vastaan kaikenlaisia ihmisiä avosylin! Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Riippumatta ihmisen elämänkatsomuksesta tai mistään muustakaan öytyy mitä erilaisempia käsityksiä siitä miten toisia ihmisiä arvostetaan ja kunnioitetaan. Monesti nämä keskustelut vaan ovat niin mustavalkoisia.



Oli miten oli, vanhoillislestadiolaiset ajattelevat, niin kuin monet muutkin, että elämä on lahja, Jumala on meidät luonut, ollaan naimisissa loppuelämä jne. Raamattu on tärkeä. Luotetaan Jumalan johdatukseen. Ihan perusjuttuja.



Seuroja järjestettään viikottain, mutta ei ole velvollisuutta käydä siellä. Vanhoillislestadiolaiset haluavat käydä, jotta usko säilyisi. (usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta). Parempi selvittää näitä asioita varmasti miehen kanssa.

ja tulkitsin, että haluaisit "ulkopuolisten" kokemuksia.

Alkuun sanoisin, että vl-uskovien yhteisössä on tosi paljon erilaisuutta (sisältäpäin katsoen), joka ei liityy uskoon millään tavalla. Esim. eri perheissä ja suvuissa suhatudutaan lähtökohtaisesti liikkeen ulkopuolella oleviin eri tavalla. Toisissa valitettavasti suljetaan ulkopuolelle, vaikka niin ei tarvitsisi tehdä. Toisissa taas kaikki perheenjäsenet ovat yhtä rakkaita ja läheisiä, vaikka ei olekaan yhteistä uskoa. Nämä asiathan ovat hyvin kokemuksellisia, saman perheen jäsenet voivat kokea asiat ihan eri tavalla.

Naisen asemasta vl-liikkeessä voidaan olla montaa mieltä. Riippuu millä tavalla asioita ajattelee, mitä pitää tärkeänä. On totta, että vaikka rauhanyhdistysten (etenkin SRK:n) perinteet ovat miehisiä, ne ovat muuttumassa pikku hiljaa. Naisilla on paljon tehtäviä ja sananvaltaa myös päätöksenteossa yksittäisissä rauhanyhdistyksissä. Sitten taas perheiden sisällä tilanteet vaihtelevat varmasti paljon. Itse en voisi kuvitellakaan tulevani "jyrätyksi". Meillä on mieheni kanssa mielestäni tasa-arvoinen liitto monellakin mittapuulla.

On mahdollista, että miehesi suku ja ystävät eivät hyväksy sinua tai ovat sitä mieltä, että miehesi valitessaan sinut hylkää oman uskonsa. Minusta niin ei tarvitsisi ajatella, koska uskohan on omakohtainen. Puolison valinta ei sitä muuta. Sitävastoin puolisolta vaaditaan aika paljon, jotta jaksaa arjessa hyväksyä ne toisen valinnat, joiden arvopohja onkin erilainen.

Vaikka välillä kun joku kritisoi, löytyy niitä puollustamaan vaikka kuinka. Nyt kun kaipaisin posiittivisia kokemuksia, tai kertomusta niistä hyvistä puolista, ei ole ketään?

Ajattelen, että koska itse kuitenkin uskon jumalaan, ja olen aina ollut vahvasti "uskovainen", olisi minun helpompi sopeutua porukkaan. Toivottavasti saan yhtä ihania sukulaisia, kuin miltä sinä vaikutat

Jonkun mielestä pari kertaa kuussa kirkossa ja ruokarukoukset ovat "perus luterilaista". Itse en tunne ketään, joka käy kirkossa jollei ole ristiäisiä yms. En ole koskaan myöskään ollut ruokarukoustilanteessa kenenkään kotona.



Voiko yhteisöön "kurkistaa"? Eli pääseekö tilaisuuksiin ulkopuoliset?

Seuroihin voi mennä kuka vain ihan vapaasti. Isommalle ry:lle on helpompi mennä, kun porukkaa on niin paljon ja monenlaista, ettei erotu joukosta niin helposti (mahdolliset meikit, korvakorut ym). Käy ihmeessä tutustumassa ü ja jutelkaa miehen kanssa näistä asioista ennen kuin alatte millekkään.

Mulle tuli sivullisena mieleen että onkohan vl miehen sallittua seurustella vakavassa avioliittotarkoituksessa ei-lestadiolaisen naisen kanssa? Olen kuullut että avioliitot solmitaan samanuskoisen kanssa. Kaikkea hyvää ap:lle!

että tuolla miehellä ja hänen suvullaan on varmasti tavoitteena käännyttää ap vanhoillislestadiolaiseksi. Joissakin piireissä on hyvinkin jyrkät asenteet.



Eli ap voi varautua luopumaan esim. hiusten värjäyksestä, televisiosta ym. Lisäksi uskonnon harjoittamista tulee olemaan useita kertoja viikossa, käytännössä pakolliset talkoovuorot rauhanyhdistyksellä jne. Iso perhe tosiaan tulee ja täysin hallitsemattomasti, jos mies ottaa tosissaan ehkäisykiellon. Naisella on myös velvollisuus suostua seksiin muulloinkin kuin varmoina päivinä.



Liike on maallikkosaarnaajien käsissä ja siksi osa raamatuntulkinnoista voi olla hyvin persoonallisia ja kirjavia. Niitä ei sovi arvostella. Pappejakin liikkeeseen kuuluu, mutta he ovat sivuosassa. Saarnat ovat omanlaistaan kieltä, osa puhuu hyvin karkeaan sävyyn "huorista" ym.



Riippuu paljon miehen perheestä. Osa perheistä edelleenkin katkaisee välit esim. uskosta luopuneisiin lapsiin, osa taas ei. Jos miehen vanhemmilla on heilläkin suurperhe ja miehen sisarukset ovat hankkineet tahoillaan omat suurperheet, niin ap:n lapset eivät todennäköisesti juuri ukkia ja mummia näe, eivät saa näiltä mitään syntymäpäivälahjoja tms. Toki ymmärrettävää, jos lapsenlapsia on kymmeniä, mutta lapsille itselleen hiukan pettymyksen paikka.

Parhaimmillaan vl:t ovat hyvinkin ihania ihmisiä ja ottavat ulkopuoliset vastaan. Etenkin jos on niin avomielin niin niin ja.



Mutta sitten on niitä ääripäitä jotka alkavat käännyttään. Sanoisin kuitenki et jos olette miehen kanssa joo tuossa vaiheessa, niin jos olisi kauhee tiukkis niin ei olisi edes tutustunut sinuun paremmin. Kosks jos todella ajattelee et ei ollaan hyvä olla ulkopuolisen kansss varsinkaan avioliittoaikeissa koska oma usko on vaarassa jne.



Joten ei muuts niin juttelet miehen kanssa ja jos tapaat perhettä niin siinä saa jo ihan hyvin kuvaa ko perheen ajatusmaailmoista jne. Vliin mahtuu nimittäin yhtä paljon ihania ja avoimia perheitä niin niitä kamalia käännytys pakkousko syrjintäperheitä.



Itse olen entinen vl ja paljon on asiat viime aikoina muuttuneet niissä piireissä. Moni asia on ns.sallittua nykyään. Jopa ehkäisy monen mielestä. Itse se vain pystyisi elää niiden normien mukaan enää enkä halua. En tajua sitä et miksi moni synti yhtäkkiä onkin lähes ssllittua. Vaikka hyvähän se on et säännöt muuttuu ja näin naisten ssema paranee.Olen vapaampi ilman yhteisöä. Mutta diis paljon hyvää on myös yhteisössä. Moni on ihania tavallisia ihnisiä. Niistä kamalista tiukkakyttääjistä tietysti saa paremmat jutut niin niistä retostellaan