Kertokaa mikä minussa on vikana kun suhteet kariutuvat alkumetreillä...
Takana myös pari pitkää ja vakavaa parisuhdetta, eli ihan läpimätä ja toivoton tapaus en voi olla ;).
Mutta moni suhteenalku on kaatunut jo kuukauden parin kuluttua.
Oman (ja ystävieni) arvion mukaan olen urheilullinen, kaunis, huumorintajuinen, hauska, ystävällinen, rento, spontaani ja luotettava. Olen itsenäinen mutta annan mielelläni myös aikaa ja huomiota kumppanilleni. Käyn ihan hyvissä töissä ja olen keskituloinen. Ystäviä ja kavereita on paljon, hyvät välit myös perheeseeni. Lapsia ei ole. Ikää 31v.
Missä mättää? Arvauksia ja kommentteja kehiin!
Kommentit (36)
Niputan nuo sinun mielestäsi pinnalliset suhteet samaan, sillä minusta ne eivät ole olleet pinnallisia, vaikka seksin merkeissä ovatkin alkaneet. Olen kiinnostunut ihmisistä noin yleensäkin, kyselen paljon ja kerron myös itsestäni. En ehkä onnistu pitämään suhdetta kovin pinnallisella tasolla pitkään.
Jotkut jutut kaatuneet toki molemminpuoliseen kiinnostuksen lakkaamiseen, mutta muutama ollut kyllä niin, että itse olisin ollut halukas jatkamaan suhdetta.
Viimeisimmässä jutussa, joka yhä auki, olen ehkä ollut liian in löööv ja näyttänyt sen, vaikken miestä ahdistelekaan.
Kokeilen nyt sitten tuota jarru vaihdetta ja yritän antaa itsestäni mystisemmän kuvan :)
ap
Että annat tapailemallesi miehelle liian nopeasti seksiä. Se on nimittäin aika varma karkottaja, jos vakavaan suhteeseen haluat.
Miesten kriteerit menevät näin:
1) Kertapanoon helppo, halukas, liberaali nainen
2) Pysyvään suhteeseen pitkällä tähtäimellä väsytettävä, estynyt, mieluummin vähän konservatiivisempi nainen
Kas näin ja a vot, on yksi teoria jälleen esitetty ja ilmoille laskettu.
Että annat tapailemallesi miehelle liian nopeasti seksiä. Se on nimittäin aika varma karkottaja, jos vakavaan suhteeseen haluat.
Miesten kriteerit menevät näin:
1) Kertapanoon helppo, halukas, liberaali nainen
2) Pysyvään suhteeseen pitkällä tähtäimellä väsytettävä, estynyt, mieluummin vähän konservatiivisempi nainenKas näin ja a vot, on yksi teoria jälleen esitetty ja ilmoille laskettu.
ne jätin kokonaan laskuista pois. Näissä on ollut siis muutakin, käyty elokuvissa, syömässä, juteltu tuntikausia jne.
ap
Miehet ainakin tykkää naisita joiden silmissä he näyttyävät hyviltä.
Oletko mahdollisesti puhunut liikaa muista miehistä?
Kritisoinut turhaan (ehkä huomaamattasi) deittiäsi?
Miehet ainakin tykkää naisita joiden silmissä he näyttyävät hyviltä.
Oletko mahdollisesti puhunut liikaa muista miehistä?
Kritisoinut turhaan (ehkä huomaamattasi) deittiäsi?
mahdollista, mahdollista...en siis missään nimessä tahalleen, mutta ehkä tiedostamatta. Yleensä kyllä myös pyrin kehumaan.
ap
Jos oot jotain sukua niille tv-sinkuille niin ei ole toivoa
eli tuskin olen, toivoa siis lienee vielä ;)
ap
Takana myös pari pitkää ja vakavaa parisuhdetta..
että olimme pohjimmiltaan hyvin erilaisia. Mies oli myös hyvin mustasukkainen. Minä lopetin suhteen.
Toinen taas oli nuoruuden rakkaus, olimme yhdessä pitkään, mutta suhde ei koskaan edennyt avioliittoon tai lasten hankintaan asti. Rupesimme molemmat kolmenkympin kieppeillä miettimään onko tämä suhde ja kumppani tosiaan se, jonka kanssa haluamme loppuelämän viettää. Monen mutkan kautta sitten päädyimme eroon. Hän on kuitenkin ollut se elämäni toistaiseksi suurin rakkaus.
ap
osaa arvuutella, mikä tähän asti on mättänyt, mutta noihin saamiisi kommentteihin haluan todeta, että parasta on olla aina rehellisesti oma itsensä. Ilman mitään "mystiikka ja sensuellisuus" -virityksiä.
Oma nykyinen suhteeni (pian 20 v) alkoi yhden yön juttuna emmekä kumpikaan ole koskaan teeskennelleet.
Kun se sopiva osuu kohdalle, niin se on siinä. Tuskin niille muillekaan kannattaa teeskennellä. Etkö kuitenkin halua miehen olevan kiinnostunut juuri sinusta, eikä mistään kiinnipitoteeskentelijästä?
Ehkä miehet kaipaavat että osoitat selkeämmin tarvitsevasi heitä. Saa sitä itsenäinen olla tiettyyn rajaan asti, mutta tuossa kolmenkympin hujakoilla monella on perheen perustaminen mielessä tai ainakin alitajunnassa ja silloin haetaan kumppania jonka rinnalla voisi elää lopun elämäänsä. Ehkä ekoilla treffeillä voi esittää vaikeasti tavoiteltavaa, mutta sen jälkeen pelaisin avoimin kortein jos toinen vielä kiinnostaa tai kiittäisin kohteliaasti jos ei sytytä.
Tää on tietty vaan mun mielipiteeni kovin suppealla otannalla. Tapasin vaimoni 24 vuotiaana yhdellä matkalla ja muutettiin yhteen yhden yön "harkinnan" jälkeen. Nyt takana 16 vuotta yhteistä taivalta ja lapsia meidän kantokykyyn nähden riittävästi.
Tsemppiä miehen metsästykseen, eihän sitä tarvitse kuin yksi oikea löytää ;)
että olimme pohjimmiltaan hyvin erilaisia. Mies oli myös hyvin mustasukkainen. Minä lopetin suhteen.
Toinen taas oli nuoruuden rakkaus, olimme yhdessä pitkään, mutta suhde ei koskaan edennyt avioliittoon tai lasten hankintaan asti. Rupesimme molemmat kolmenkympin kieppeillä miettimään onko tämä suhde ja kumppani tosiaan se, jonka kanssa haluamme loppuelämän viettää. Monen mutkan kautta sitten päädyimme eroon. Hän on kuitenkin ollut se elämäni toistaiseksi suurin rakkaus.
ap
Parasta olla oma itsensä niin elämä on helpompaa ja muistaa että rakkaudessa on kyse myös tahdosta
eikä vain alkuhuumasta.
T. se viestin 34 kirjoittanut mies
osaa arvuutella, mikä tähän asti on mättänyt, mutta noihin saamiisi kommentteihin haluan todeta, että parasta on olla aina rehellisesti oma itsensä. Ilman mitään "mystiikka ja sensuellisuus" -virityksiä.
Oma nykyinen suhteeni (pian 20 v) alkoi yhden yön juttuna emmekä kumpikaan ole koskaan teeskennelleet.
Kun se sopiva osuu kohdalle, niin se on siinä. Tuskin niille muillekaan kannattaa teeskennellä. Etkö kuitenkin halua miehen olevan kiinnostunut juuri sinusta, eikä mistään kiinnipitoteeskentelijästä?
Ehkä miehet kaipaavat että osoitat selkeämmin tarvitsevasi heitä. Saa sitä itsenäinen olla tiettyyn rajaan asti, mutta tuossa kolmenkympin hujakoilla monella on perheen perustaminen mielessä tai ainakin alitajunnassa ja silloin haetaan kumppania jonka rinnalla voisi elää lopun elämäänsä. Ehkä ekoilla treffeillä voi esittää vaikeasti tavoiteltavaa, mutta sen jälkeen pelaisin avoimin kortein jos toinen vielä kiinnostaa tai kiittäisin kohteliaasti jos ei sytytä.
Tää on tietty vaan mun mielipiteeni kovin suppealla otannalla. Tapasin vaimoni 24 vuotiaana yhdellä matkalla ja muutettiin yhteen yhden yön "harkinnan" jälkeen. Nyt takana 16 vuotta yhteistä taivalta ja lapsia meidän kantokykyyn nähden riittävästi.
Tsemppiä miehen metsästykseen, eihän sitä tarvitse kuin yksi oikea löytää ;)
Tosin vaikea on uskoa että todella olet mies, anteeksi vain, sillä yleensähän miehet inhoavat sellaisia naisia, joilla on heidän suhteensa vakavia suunnitelmia. Olen itse epäillyt, että yksi syy miksi minä puolestani en saa miestä on juuri se, että tarvitsen miestä ja haluan vakiintua (en tietenkään kenen tahansa kanssa).
Jos olet oikea mies ja olet tosissasi, niin ehkä mullakin on vielä toivoa kun kolmekymppiset lähestyy.
N25
Olen tosiaan juuri neljäkymmentä täyttävä mies joka elänyt saman naisen kanssa viimeiset 16 vuotta eikä mitään syytä vaihtaa kun en usko vaihtamalla paranevan. Olimme kaveripiirissämme ensimmäisiä vakiintuneita pareja ja etenimme aika reippaasti tuon kohtalokkaaksi osoittautuneen matkan jälkeen.
Kaippa sitä molemmat olivat jo jonkin aikaa etsineet sopivaa kumppania ja palaset loksahtivat kohdalleen. Koetin itse alkuvaiheessa kovasti analysoida suhdettamme ja etsiä merkkiä siitä että rakastin tätä naista "riittävästi" Jossain vaiheessa sitten oivalsin että sehän on minusta itsestäni kiinni ja päätin rakastaa kun hänkin minua rakastaa.
Jossain vaiheessa syntyi esikoisemme mikä oli elämäni varmasti suurin yksittäinen muutos ja siitä eteenpäin on menty. Välillä on ollut pirun hankaliakin aikoja mutta en usko että kumpikaan meistä olisi ollut oikeasti heittämässä hanskoja tiskiin. Lasten ja ajan myötä olemme muuttuneet varmaan aika paljonkin mutta tuntuu että pitkälti samaan suuntaan. En olisi nuorempana voinut mitenkään kuvitella itseäni viiden lapsen isäksi, kun pidin jo yhtä vanhempaa työkaveriani neljän lapsensa kanssa ihan friikkinä, mutta tähän on päädytty :)
Tosin vaikea on uskoa että todella olet mies, anteeksi vain, sillä yleensähän miehet inhoavat sellaisia naisia, joilla on heidän suhteensa vakavia suunnitelmia. Olen itse epäillyt, että yksi syy miksi minä puolestani en saa miestä on juuri se, että tarvitsen miestä ja haluan vakiintua (en tietenkään kenen tahansa kanssa).Jos olet oikea mies ja olet tosissasi, niin ehkä mullakin on vielä toivoa kun kolmekymppiset lähestyy.
N25
Ja kuten vastannut mies sanoi, tarvitsee tavata vain se yksi joka kolahtaa :).
Tätä viimeisintä juttua en ilmeisesti ryssinytkään, mies ehdotti tapaamista. En minä itsestäni mitään mystistä ladya saa, joten taidan mennä ihan omana itsenäni ;).
ap
vaikutat semmoiselta yli-itsevarmalta koska ootkin epävarmempi kuin haluaisit ja ylikompensoit sitä ja vaikutat kanssakäymisessä liian hyökkäävältä/yksioikoiselta/jyrältä tms?