Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu siltä, että osa lahjan antajista viisveisaa täysin siitä, sopiiko lahja saajalleen...
18.12.2012 |
Vai mistä mahtaa johtua, että jos täällä joku kehtaa sanoa, että sai täysin vääränlaisen lahjan, jota ei antaja ollut lainkaan miettinyt, sellaiseen vastataan hirveän aggressiivisesti.
Kuitenkin lahjan antamisessa on aina kaksi osapuolta. Antaja miettii, mitä saaja tarvitsee, ei pelkästään sitä, miltä HÄNESTÄ tuntuu, kun hän sen lahjan ostaa. EI siis pelkästään sellaisia itsekkäistä asioita kuin että saako hän vastineeksi tarpeeksi kiitollisuutta, saako lahjan mahdollisimman halvalla tms. Hänellä pitäisi olla aito HALU ILAHDUTTAA, ei pelkästään muodon vuoksi antaa joku lahja, mikä tahansa.
Saajan tietysti pitäisi tuntea lämpöä ja kiitollisuutta lahjastaan. Tajuta, että antaja ei välttämättä tiedä hänen kaikkia toiveitaan, eikä antajalla kenties ole varaa ihan kaikkia toiveita toteuttaakaan. Hyviin tapoihin kuuluu kiittää saadusta lahjasta.
Minusta sitä kiitollisuutta ei riko se, että joku anonyymisti netissä valittaa, että esim. Joulupuukeräyksessä ei oltu mietitty lahjan saajien vaatekokoa, kun oli annettu täysin vääränkokoiset villasukat...
Kommentit (23)
useita suklaarasioita (ei siis edes mitään diabeetikoille tarkoitettuja vaan perussettiä), niin on se outoa. Tai jos on kertonut suvussa moneen kertaan vehnäallergioista, niin jotain vehnää sisältävää leivonnaista tuodaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä eron huomaa, jos on vain napattu lähimmästä alelaarista joku 4e:n dekkaripokkari ja kääritty se edellisvuoden papereihin ja teipattu maalarinteipillä
vs. tehty vaikka samalla hinnalla vadelmahilloa/ sinappia purkkiin, koristeltu ja tekstattu etiketti ja kansi omin käsin ja askarreltu kortti.
mutta pointti sinänsä oli ihan jees. ohis
vaikka joka kerta kiitän kauniisti ja lisään, että harmi kun en voi tätä itse syödä, joten annan nämä lapsille.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että aikuisen pitäisi jo osata asettua hiukan toisen asemaan ja edes pari sekuntia miettiä, mitä toinen tarvitsee ja mistä ilahtuu.
Koska pelkkä "mikä tahansa lahja" on turha, jopa loukkaava (vrt. nuo diabeetikolle suklaata -lahjat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diabeetikoille ei muuten ole mitään omaa suklaata, mutta pointti sinänsä oli ihan jees. ohis
Ai luulin, että sellaista Brunbergin
maltitolisuklaata voivat syödä. No, luulottelua vain siis, jotain kasaritietoutta.
"Minusta sitä kiitollisuutta ei riko se, että joku anonyymisti netissä valittaa, että esim. Joulupuukeräyksessä ei oltu mietitty lahjan saajien vaatekokoa, kun oli annettu täysin vääränkokoiset villasukat... "
Ketä sinä nyt arvostelet, villasukkien tekijää vai villasukkien antajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö sai enoltaan rihkamakorvikset vaikka tytöllä ei ollut edes reikiä korvissä. Enon vaimo oli saanut ne tilajalahjana jostain lehdestä.
sokeritonta suklaata on olemassa. Varmaan sitä voi ajatella diabeetikon suklaana. Vähemmän hiilareita kuin "tavallisessa" suklaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diabeetikoille ei muuten ole mitään omaa suklaata, mutta pointti sinänsä oli ihan jees. ohis
Ai luulin, että sellaista Brunbergin
maltitolisuklaata voivat syödä. No, luulottelua vain siis, jotain kasaritietoutta.
He syövät ihan samaa ruokaa kuin muutkin, mutta hiilihydraattien määrät vain pitää laskea. Sen mukaan annostellaan insuliini. Lisäksi kannattaa suosia pehmeitä rasvoja, koska diabeetikko on vaarassa mm. kolesteroliarvojen nousun kanssa.
toisen asemaan.
Jos itse tykkää romanttisesta tyylistä, ruusuista, röyhelöistä, vaaleanpunaisesta jne, voi olla vaikea antaa lahjaksi vaikkapa pelkistettyä teräsesinettä, koska romanttinen ihminen ei ymmärrä, mitä joku siinä näkee. Vaikka se taas saajan mielestä olisi maailman ihanin ja tyylikkäin.
Helpompaa on antaa sitä, mitä itse arvostaa kuin sitä, mitä toinen arvostaa ja itse ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minusta sitä kiitollisuutta ei riko se, että joku anonyymisti netissä valittaa, että esim. Joulupuukeräyksessä ei oltu mietitty lahjan saajien vaatekokoa, kun oli annettu täysin vääränkokoiset villasukat... " Ketä sinä nyt arvostelet, villasukkien tekijää vai villasukkien antajaa?
Minä lähinnä ihmettelen sitä, miksi jonkun mielestä on suurin mahdollinen loukkaus, kun tuo yksi lahjan saaja kehtasi sanoa, että ei mennyt lahjojen kohdennus Joulupuukeräyksessä ihan nappiin, kun teinipoika (jalankoko 40) sai koon 34 villasukat...
Ei siinä minusta ollut kyse edes niiden villasukkien arvostelusta, vaan sen arvostelusta, miten lahjat oli kohdennettu (ilman kokonumeroita, esim.).
Ko. kirjoittajan (joka siis en ollut minä) saamat kommentit olivat erittäin ärtyneitä. Että hänen pitäisi tuntea kiitollisuutta, ihan sama, mitä saa lahjaksi. Ei se nyt minusta ihan niinkään mene...
ap
Jakaa ilmaiseksi firmansa saamaa mainoskamaa joululahjoina eteenpäin, täysin miettimättä sitä, mitä antaa kenellekin. Esim. meidän äiti on iäkäs eläkeläismummo, joka tykkää romanttisesta tyylistä - mitä hittoa hänkin muka tekee jollain metallisesta putkesta väännetyllä kolholla hedelmäkulholla, jossa on isolla alkuperäisen lahjottajan merkki.
Asiaan kuuluu tietty sitten sekin, että sama sisko on hyvinkin kriittinen itse saamiensa lahjojen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aja nyt sitä takaa, että lahjojen pitäisi aina olla nappisuorituksia, kukaan ei aina osu napakymppiin.
Mutta edes JONKUNLAISTA harkintaa voisi käyttää, esim. ettei osta selkeästi pieniä lastenvaatteita aikuiselle tai juoksutossuja pyörätuolipotilaalle jne. Noin niin kuin esimerkiksi.
Ja tietysti vastaavasti: saatuja lahjoja (huonojakaan) ei sovi antajalle suoraan haukkua, vaan niistä kiitetään. Eri juttu sitten jos täällä vähän mieltään keventää, eiks juu?
ap
Minua kyllä loukkaa, jos saan läheisiltä sellaisia lahjoja, jotka eivät kiinnosta yhtään. Tulee sellainen olo, että ettekö tunne minua lainkaan?
Ja olen saanut tällaisia paljon. On se lahjan merkitys aika pielessä kun saajalle tulee vain paha mieli.
Enkä tarkoita nyt sitä, että joku vieraampi antaa jotakin, vaan että oma sisarus/puoliso/vanhempi/anoppi tms. antaa jotakin sellaista, mikä ei liity minuun millään tavalla, "kunhan on jotain". Tai "tällaisestahan se tykkää", jossa tietysti jos näin tosiaan luullaan, on kyllä kaunis ajatus, mutta ihmetyttää kovasti että läheisen ihmisen harrastuksia tai makua ei tunneta lainkaan...tai ei välitetä siitä.
ovat muuten itse usein aika varakkaita ja helveksivat "Ikea-laatua". Silti lahjaksi sopii antaa vaikka lehtien ilmaisnäytteitä kasvorasvoista ja kertaalleen avattuja samppoopulloja. Ai niin, ja toisen kaverin lahjoittamat hurjan hajuiset saunasaippuat.
Sitten pitää muka kiitellä ja lahjan antajalla on kai kierolla tavalla hauskaa seurata sitä nöyristelyä. (Aivan niin, tunnistat itsesi, tiedät että puhun sinusta. Olen katsonut leikkejäsi jo ihan tarpeeksi.)
Kyllä eron huomaa, jos on vain napattu lähimmästä alelaarista joku 4e:n dekkaripokkari ja kääritty se edellisvuoden papereihin ja teipattu maalarinteipillä
vs. tehty vaikka samalla hinnalla vadelmahilloa/ sinappia purkkiin, koristeltu ja tekstattu etiketti ja kansi omin käsin ja askarreltu kortti.
mulle pokkari olisi arvokkampi ja mieluisampi
lahja kuin ällöttävä kotikutoinen sinappi ja sellainen itse paskarreltu kortti.
Kyllä eron huomaa, jos on vain napattu lähimmästä alelaarista joku 4e:n dekkaripokkari ja kääritty se edellisvuoden papereihin ja teipattu maalarinteipillä vs. tehty vaikka samalla hinnalla vadelmahilloa/ sinappia purkkiin, koristeltu ja tekstattu etiketti ja kansi omin käsin ja askarreltu kortti.
mulle pokkari olisi arvokkampi ja mieluisampi lahja kuin ällöttävä kotikutoinen sinappi ja sellainen itse paskarreltu kortti.
hiukan tuntea ;-)
Minua kyllä loukkaa, jos saan läheisiltä sellaisia lahjoja, jotka eivät kiinnosta yhtään. Tulee sellainen olo, että ettekö tunne minua lainkaan?
Ja olen saanut tällaisia paljon. On se lahjan merkitys aika pielessä kun saajalle tulee vain paha mieli.
Enkä tarkoita nyt sitä, että joku vieraampi antaa jotakin, vaan että oma sisarus/puoliso/vanhempi/anoppi tms. antaa jotakin sellaista, mikä ei liity minuun millään tavalla, "kunhan on jotain". Tai "tällaisestahan se tykkää", jossa tietysti jos näin tosiaan luullaan, on kyllä kaunis ajatus, mutta ihmetyttää kovasti että läheisen ihmisen harrastuksia tai makua ei tunneta lainkaan...tai ei välitetä siitä.
Jos ei tunne ihmistä voi antaa jotain yleispätevää, mikäli on pakko antaa. Läheisten luulisi tietävän ja välittävän lahjansaajan mieltymyksistä.
...ja päiväkoti-ikäinen toiselle lahjaa valitessaan, kykenee ajattelemaan vaan mitä itse haluaisi :)
Revi siitä.
Jos edes puolet lahjan ostajista ajattelisi muuta kuin itseään, niin kaikenmaailman koristekrääsäkauppiaat kuolisi sukupuuttoon.