sinä jolla on ollut alkoholiongelmaa, onko käynyt näin...

tämä on itselleni pirun kipeä aihe, koska minua ei ole koskaan pakotettu sitä näkemään. Nyt tuntuu jostain syystä nolommalta tajuta asia omin päin, koska jotuu tajuamaan myös sen, että kaikki ovat sen tajunneet mutta olleet omista, osin itsekkäistäkin syistä sanomatta mitään. Onko av:n loput viinan liikakäyttäjät sinut ongelmansa kanssa vai onko aihe liian tuskallinen vaiko onko tilanne vasta siinä vaiheessa, ettei ongelmaa ole tiedostettu?

Minä nimittäin pidin alkoholinkäyttöni todella tiukassa kontrollissa aina sosiaalisissa tilanteissa. Esmi. työpaikan pikkujouluissa minä en ollut se sekoilija, vaan se joka istui lipittäen hyvin hitaasti yhden lasin viiniä ja sitten otti cokista loppuillan. Näin siksi, että tiesin itse että jos alan ottaa, menee överiksi ja saan alkoholistin maineen, ja sitä en halua.



Minä olin alkoholin suurkuluttaja noin 10 vuotta, ja siitä ei oikeasti tiennyt kukaan. Ei kukaan. Join vain yksinäni, en sekoillut koskaan mitenkään. En lihonut tai pöhöttynyt tai laiminlyönyt töitäni tai mitään. Tissuttelinpa vaan kaljaa tasaista tahtia joka ilta kotonani.

Mulle kyllä sanottiin jo silloin kun join. Ja nyt sit, kun en juo, moni on tosi iloinen.



Molemmat tuntuu yhtä ärsyttävältä. Usko pois, ei sekään kivaa oo, kun juo vielä ja ihmiset huomauttelee asiasta tai ehdottaa: "Varmaan kannattais vähentää tuota."



Kyl minua vieläkin jotenkin hävettää oma alkoholismini, vaikkei sitä kai pitäis iänkaiken hävetä.

Nyt kun olen alkanut kartella näitä riskitilanteita ja tullut vaikkapa maininneeksi ohimennen jollekin vanhalle tutulle, että olen viimeksi juonut alkoholia esim. lokakuussa, henkilön kasvoille on tullut helpottunut ilme ja hän on NYT sanonut, että hyvä tai hymyillyt kannustavasti ja kysynyt, olenko nyt lopettanut kokonaan.

se tuntuu aika kamlalalta. Tulee mieleen, mitähän minusta on selän takana puhuttu ja kauhisteltu ilman että mulle itselleni on koskaan sanottu mitään. tuntuu jotenkin halpamaiselta, että nyt asia otetaan esiin ikään kuin ongelma olisi ollut isokin mutta siitä on vara puhua vasta kun tilanne on ohi eikä ole riskiä että esim. loukkaantuisin tai pahempaa, olisi enää riskiä, että asiasta huomauttaja joutuisi tukemaan mua ongelman hoitamisessa, kun on kerran ottanut sen puheeksi. Jotenkin ihmisissä on nyt sellaista tympeää jälkiviisautta, joka suututtaa mua.

että ne on helpottuneita sun päätöksestä? Tapanahan yleensä on tavallisilla kohteliailla ihmisillä kannustaa, jos joku sanoo olevansa nykyisin raitis, pitivätpä he näiden entisiä ongelmia pahoina tai ei. Voi hyvinkin olla että ne pitivät sinua vaan ihan tavallisena bilettäjätyyppinä jolla välillä menee överiksi niin kuin monella muullakin, eivätkä mitään sen pahempaa ole sinusta puhuneet. Hauskoinahan Suomessa useimmat pitää niitä jotka vähän juovuksissa sekoilee vapaa-ajalla.

tota mikä saa ihmisen juomaan yksin kotona? ja vielä niin että on suurkuluttaja? kerro mulle 3nen lisää!



Ap:lle mulle ei ole käynyt noin, mutta kyllähän se varmaan niin menee että vaikkei ole puhuttu niin on ajateltu. Suomessa harvoin puhutaan nuorten ihmisten alkoholin liikakäytöstä koska se on niin hyväksyttyä.

että osa tuosta tulkinnastasi johtuu ihan omasta syyllisyydentunnostasi. Olet herkkä vastaanottamaan asioita selvin päin, ja koska itse tunnet häpeää ja syyllisyyttä juomisestasi, voit herkästi "vaistota" ystävistäsi tuota jälkiviisautta.



Tai sitten se voi olla myös totta. Varmasti monet ovat huomanneet juomisesi ja ovat nyt helpottuneita ja iloisia puolestasi kun olet lopettanut. Sinun on kuitenkin turha häpeillä tai suuttua, tapahtunut on tapahtunutta etkä voi mennyttä muuttaa. Häpeä tulee jatkumaan vielä pitkään, sen tiedän omasta kolmen vuoden raittiudestani.



Vaikkei minulla pahoja mokia ole, olen hoitanut työni ja sosiaaliset suhteeni, mutta tiedän että juomiseni ei ollut niin salassa kuin itselleni valehtelin. Ihan varmasti minun ongelmastani on puhuttu, ja seurattu kuinka lopetin ja arvuuteltu kauanko pysyn raittiina.



En enää viitsi ajatella syyllisyyttä tai muiden puheita. Saan sellaisesta liikaa negatiivista energiaa. Jätän menneen taakseni, olen oppinut siitä ja se riittää, sen märehtiminen on pelkästään vahingollista. Elän pystypäin, katson tulevaisuuteen ja yritän olla hyvä itselleni ja muille.



Toivon sulle hyvää joulua ja raitista ensi vuotta!

tota mikä saa ihmisen juomaan yksin kotona? ja vielä niin että on suurkuluttaja? kerro mulle 3nen lisää!

Ap:lle mulle ei ole käynyt noin, mutta kyllähän se varmaan niin menee että vaikkei ole puhuttu niin on ajateltu. Suomessa harvoin puhutaan nuorten ihmisten alkoholin liikakäytöstä koska se on niin hyväksyttyä.

En oo kolmonen mut olen juonu paljon yksin kotona. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää. Kotona juominen on halpaa ja varmaan naisten keskuudessa yleisin tapa alkoholisoitua.

on vankkaa kokemusta siitä, että alkoholistia ei voi muuttaa. Alkoholistin täytyy itse haluta muuttua.



Sinulle ei ehkä olla sanottu mitään, koska he pelkäsivät menettävänsä sinut, koska eivät voineet olla varmoja ongelman laajuudesta. Aika usein käy niin, että jos alkkikselle huomauttaa alkoholinkäytöstä, saa itse paskaa niskaan ja alkkista ei enää näy (paitsi jos tarvii rahaa/ryyppyseuraa)



Hienoa, että olet itse havahtunut ongelmaan! Ja mukavaa, että sinulla on vielä läheisiä, jotka ovat onnellisia puolestasi. Jos tilanne olisi lipsunut pidemmälle, heitä ei välttämättä enää olisi.

tota mikä saa ihmisen juomaan yksin kotona? ja vielä niin että on suurkuluttaja?

Minulla sen laukaisi masennus ja stressi, sairautta ja ahdistusta, unettomuutta. Alkoholi lievensi oireita ja sain nukuttua. Illat olivat helpompia alkoholin kanssa. Isältä peritty alkoholismigeeni teki loput. Sairastuin riippuvuussairauteen nimeltä alkoholismi.