miten pärjäätte tilanteessa jossa anopin ja pojan välit on huonot?

Meillä siis tilanne jossa mieheni ja äitin välit on huonot. Välien jäätävyyteen on painavat syyt, anopilla ei mennyt ihan äitiys "putkeen" aikoinaan ja kohteli poikalapsiaan todella huonosti, väkivaltaa, ihmeellistä syyllistystä ja manipulointia jnr.



Miten miniänä pärjäätte jos kuvio on tämä? Itse otan tämän radkaasti koska anoppi on ainoa mummo ja olisin toivonut hyviä välejä. Pidän siis anopista, mutta anoppi ei halua käydä meillä eikä pitää poikaansa yhteytä. Soittaa pari kolme kertaa vuodessa, käy kerran pari.



Alkuun olin aktiivine ja soittelin ym. Mutta huomasin että anoppi ahdistui aina kun vaikka pyydin kylään, aina jotenkin vaikeasti kieltäytyi.



Miehen perheessä mistään ei puhuta, ongelmat tungetaan maton alle, teeskennellään ja pidetään kulisseja. En nyt väitä että oma sukuni olisi parempaa, ei todellakaan, mutta tarkoitan sitä että tilanne ei muutu kun sirä ei kukaan halua selvittää.



Huoh, pitänee vaan surra se että meidän lapset jää ilman isovanhempia ja en saa luotua suhdetta anoppiin. Mua surettaa myös se että moni olettaa että välien huonous on miniän syy, kukaan ei kosaan epäile että syy on äidin ja pojan suhde.



Miten muilla, joilla mies ei tule äitinsä kanssa toimeen tai ei halua pitää yhteyksiä?