Mitä tekisit tilanteessani?
Mies tienaa todella hyvin, rahahuolia ei ole. Hän toivoo että hoitaisin lapsia kotona ettei lasten tarvitsisi mennä päiväkotiin ja tekisin vain jotain "pikkutyötä" joskus. Rahallisesti ajatellen töihin menossa ei juuri ole järkeä. Mutta en osaisi alkaa "lusimaan" kotona enää sen jälkeen kun nuorin täyttää helmikuussa 3. Vanhin lapsemme on tokaluokkalainen joka on arka olemaan yksin kotona, hänen kannaltaan on ihanteellista että olen kotona päivisin.
En haluaisi alkaa pidemmän päälle siivellä eläjäksi. Mutta koko perhettä ajatellen olsi järkevää että olisin kotona vielä. Viihdyn kotona lasten kanssa, se ei ole ongelma tässä. Ongelma on eniten varmaan "mitämuutajattelevat :)"
Mkiten tekisit sinä?
Kommentit (12)
Tein tilanteessasi sen mikä oli parasta kaikille, jäin kotiin. Ei ollut mitään järkeä lähteä töihin ja laittaa lasta päiväkotiin pitkiksi päiviksi. Käytiin paljon kerhoissa ja tavattiin muita ihmisiä. Virikkeitä riitti.
Pätkääkään en ajatellut mitä muut tilanteesta ajattelivat, ei kuulu kellekään. Perheemme tekee muutenkin niinkuin tykkää eikä välitä muiden mielipiteistä.
En kokenut tilannetta siivellä elämiseksi, rahamme on yhteiset. Ja kotiinjääminen oli koko perheen hyväksi, siinä hyötyi myös mies. Koti aina siistinä, virkeä vaimo ja valmista ruokaa pöydässä. Ei lasten kuskaamista päiväkotiin ja takaisin.
Jää kotiin jos on tilaisuus!!!
haluaa sinun olevan kotona niin siitä vain. Lapsesi ovat ansainneet äidin joka on turvallisesti läsnä.
kahta kertaa vaan jäisin kotiin riemusta kiljuen! Kannattaa tosin miettiä eläkeasioita, voisitteko esim. alkaa säästämään sinulle omaeläkettä?
Mä ehkä jäisin kotiin lasten kanssa, mutta en halua toimia vastoin vanhempieni ajatusmaailmaa. Luulen, että heidän mielestään työikäisten pitää tehdä töitä. En tiedä, mutta luulen. Voisin mielelläni opiskella ja harrastaa mutta tykkään tehdä töitä ja ajattelen , mitä vanhempani ajattelevat.
Mutta kavereiden tms ajatukset ovat yhdentekeviä.
teen tälläkin hetkellä, eli olisin kotona ja tekisin pari iltaa viikossa töitä siihen vastapainona. Mutta olenkin vielä hoitovapaalla, sen jälkeen töitä on varmaan pakko tehdä vähän toisella tahdilla.
Älä ap mieti, mitä muut ajattelevat, vaan mikä on teidän perheelle juuri tällä hetkellä parasta. Olisin varmaan ikionnellinen, jos olisin sinun tilanteessasi, olemme nimittäin esikoisen kanssa olleet tutustumassa päiväkotiin, ja pakko sanoa etten sinne jättäisi lastani vapaaehtoisesti...
Oletko koko sielustasi kotiäitityyppi, joka nauttii siitä, kun saa pitää kodin siistinä, kokata, pyykätä, leipoa ym... ?
Ja tietenkin huolehtia miehestä ja hänen tarpeistaan kuin muistakin lapsista.
Tähän liittyykin se ansa, joka saa monet epäröimään kotiin jäämistä: mies alkaa pitää vaimoa äitinään, eli on itsestään selvää, että nainen hoitaa kaikki kotihommat.
Ja se sama jatkuu vielä sitten, kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet muualle, mies ehkä eläkkeellä ja vaimo vielä töissä.
Mies ei edes osaa mitään vaan vaimon on tehtävä töiden jälkeen kaikki.
Kun tämän ongelman selvität, niin sitten varmaan on helpompaa.
tietysti jäisin kotiin. sehän olis kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto. Mun yks ystävä on edelleen kotiäitinä ja sen nuorinkin lapsi on yläasteella. Hän keskittyy just lasten kuskauksiin, kotiin ja monenlaisiin vapaaehtoishommiin ja mies tekee vaativaa työtä työmatkoineen.
jos mulle olis taloudellisesti mahdollista olla vaan kotirouvana niin olisin ilman muuta. Mikään työ ei vois olla mulle niin tärkeä kuin aika lasten kanssa on, jos rahaa ei tarttis miettiä..
Ei mulla ole varaa menettää ammattitaitoa ja karttuvaa työkokemusta. Mitä jos jotain sattuu?
Ratkaise asia pelkästään sitä ajatellen, että mikä on parasta teidän perheenne kannalta - sinua unohtamatta. Jos kaikille paras ratkaisu olisi kotiin jäämisesi, niin jää kotiin. Mutta tehkää niin, että kotonaolosi ajan kartutatte sitten sinulle säästötiliä/rahastoa, joka on pelkästään eläkerahoiksesi tarkoitettu. Laitatte sinne aina tietyn summan kuussa. Sillä tavalla et joudu tyhjän päälle, jos eroattekin ja työeläkkeesi jää kotivuosien takia huonoksi.
sillä minulle oma työni on todella tärkeä.
Enkä missään nimessä haluaisi olla kotirouva.
Miettisin myös taloudellista tilannetta mahdollisessa erotilanteessa ja eläkkeellä.