Onko olemassa muita vanhempien lasten äitejä, joiden mielestä lapset ovat
aina olleet pelkästään ihania, helppoja ja täydellisiä?
Meillä on viisi lasta ja kuudes tulossa alkuvuodesta. Vanhin on nyt yläasteella. Koko tämän ajan kaikki on sujunut lähes liiankin täydellisesti. Lapset ovat sairastaneet aivan minimaalisen vähän ja ne vähätkin on menneet helposti ohi. Kenellekään ei ole tarvinnut koskaan korottaa ääntä ja perheen ulkopuolisetkin kehuvat aina kuinka hyväkäytöksisiä lapset ovat. Koulut sujuvat kaikilta kouluikäisiltä loistavasti, vanhinkin juuri viime keväänä mainittiin luokkansa parhaana keskiarvona :)
Kaiken lisäksi kaikki ovat uskomattoman kauniita ja komeita lapsia eikä tämä(kään) ole pelkästään puolueellisen äidin mielipide!
Välillä on vaikea uskoa tätä onnea todeksi, mutta niin se vain on. En tiedä sitten onko kyse nimenomaan onnesta vai enemmänkin siitä, että meillä me vanhemmat olemme aina olleet johdonmukaisia ja rakastavia lapsia kohtaan. Välillä kyllä ihmetyttääkin, miksei kaikilla ole asiat yhtä hyvin ja mietityttää että johtuuko se sitten vaan siitä ettei kaikki jaksa arkea yhtä hyvin kuin minä.
Kommentit (12)
Välillä on vaikea uskoa tätä onnea todeksi, mutta niin se vain on. En tiedä sitten onko kyse nimenomaan onnesta vai enemmänkin siitä, että meillä me vanhemmat olemme aina olleet johdonmukaisia ja rakastavia lapsia kohtaan. Välillä kyllä ihmetyttääkin, miksei kaikilla ole asiat yhtä hyvin ja mietityttää että johtuuko se sitten vaan siitä ettei kaikki jaksa arkea yhtä hyvin kuin minä.
Mainiota, että on luokkansa paras keskiarvona =D
Olette erittäin onnekkaita, kun teillä on tuollaiset lapset, joista ei murheita ole tullut. Valitettavasti meillä ei olla näin onnekkaita, en tiedä mistä se johtuu.
- ehkä meidän geenit ei voineet tuottaa täydellisiä lapsia??
No, meillä on etenkin kuopuksen kanssa ollut murheita ihan teidänkin viiden puolesta sitten, sellaista meillä.
17v-vuotiaana. Sittemmin on kyllä taas helpottanutkin, mutta älä luule, että pelkkä arjensietokyky on tae jostain
Tarkoitin tuolla arjen kestämisellä ehkä ennemmin sitä, kun itse suorastaan nautin arjesta ja kaikesta siihen kuuluvasta: siivouksesta ja ruoanlaitosta ja yleensä organisoinnista (meillä siis lapsetkin tekevät osansa kunhan äiti vähän ohjaa mitä pitää tehdä). Ne ystäväni jotka eniten valittavat lapsistaan, valittavat juuri arjesta. Ei jaksa siivousta, ei ruoanlaittoa, lapset vaan tappelevat (meidän ei oikeastaan koskaan varsinaisesti tappele, joskus toki vähän sanaharkkaa saattaa lasten kesken jostain tulla).
ap
17v-vuotiaana. Sittemmin on kyllä taas helpottanutkin, mutta älä luule, että pelkkä arjensietokyky on tae jostain
Tarkoitin tuolla arjen kestämisellä ehkä ennemmin sitä, kun itse suorastaan nautin arjesta ja kaikesta siihen kuuluvasta: siivouksesta ja ruoanlaitosta ja yleensä organisoinnista (meillä siis lapsetkin tekevät osansa kunhan äiti vähän ohjaa mitä pitää tehdä). Ne ystäväni jotka eniten valittavat lapsistaan, valittavat juuri arjesta. Ei jaksa siivousta, ei ruoanlaittoa, lapset vaan tappelevat (meidän ei oikeastaan koskaan varsinaisesti tappele, joskus toki vähän sanaharkkaa saattaa lasten kesken jostain tulla). ap
jos lapsillasi sitten on joskus raju murrosikä, niin se on merkki siitä, ettei kotona ole välitetty? Eivät asiat ihan noin suoraviivaisia ole.
on olleet aina aivan ihania ja mä rakastan niitä yli kaiken vaikka eivät olekkaan täydellisiä.. Pienimmäisellä kauhea uhma ja isommalla oppimisvaikeuksia koulussa + vauvaiän sydänvika. päivääkään en vaihtaisi pois (ehkä jokusen uhmailuhetken kyllä)
Olkaa onnellisia tilanteesta ja toivottavasti ei karu totuus iske teille ja joku sairastu tms. Koska ihmisen jolla elämä on luistanut kuin vettä vaan on varmasti paljon vaikeampi kokea pettymyksiä..
Välillä on vaikea uskoa tätä onnea todeksi, mutta niin se vain on. En tiedä sitten onko kyse nimenomaan onnesta vai enemmänkin siitä, että meillä me vanhemmat olemme aina olleet johdonmukaisia ja rakastavia lapsia kohtaan. Välillä kyllä ihmetyttääkin, miksei kaikilla ole asiat yhtä hyvin ja mietityttää että johtuuko se sitten vaan siitä ettei kaikki jaksa arkea yhtä hyvin kuin minä.
Kun olet niin upea, rakastava ja johdonmukainen äiti lapsillesi. Ne, joille sattuu keskenmenoja, erityislapsi tai muuta ikävää, ovat varmasti aiheuttaneet ongelmat aivan itse joko syömällä väärin raskausaikana tai kasvattamalla väärin. Entäs sitten rumat lapset? No, rumien vanhempien ei kannattaisi lisääntyä muutenkaan.
Ja jos, rakas AP, tämä ei läpäissyt itserakkautesi paksua ihramuuria, kerron loppuun, että olin sarkastinen.
elämänasenteesta. Jos olet positiivinen ihminen, näet asioista positiiviset puolet ja unohdat ne vähemmmän hyvät asiat. Eikä ne hankalatkaan asiat tunnu niin kovin hankalilta, jos niihin suhtautuu oikein.
Ja toki teillä on ollut hyvää tuuria, olette osanneet hoitaa asioita oikein, ja monilapsisessa perheessä lapset ehkä osaavat myös kavattaa toisiaan.
Oli mikä oli, ole onnellinen siitä, että teillä on asiat hyvin, ja toivotaan että niin jatkuukin :)
ja perheen vuorovaikutussuheisiin, ja tasapainoiset ja jaksavat vanhemmat edesauttavat lasten suotuisaa kehitystä. Mutta sitten on myös olemassa asioita, joiden syntymekanismi ei johdu perheen ihmissuhteista tai vanhemmista suoraan, jotka esim. aikaansaavat lapselle neurologisia erityisyyksiä tai tarkkaavuuden häiriöitä jne. ja joilla on suuri vaikutus koko perheen hyvinvointiin.
Yleensä ei kait voi sanoa mistä mikin johtuu, kun erilaisten häiriöiden syntymekanismit ovat niin monimutkaisia, mutta erilaisia riskejähän asiat aiheuttavat. Sille että vanhemmat ovat jaksavia ja läsnäolevia niin se tietysti on suotuisa tekijä, joka toisaalta vahvistuu jos lasten kanssa elämä sujuu muutenkin "helposti", ei ole erityisyyksiä tai sairauksia, köyhyyttä ja työttömyyttä jne.
No kyllähän se vanhempien stressi vaikuttaa lapsiin
ja perheen vuorovaikutussuheisiin, ja tasapainoiset ja jaksavat vanhemmat edesauttavat lasten suotuisaa kehitystä. Mutta sitten on myös olemassa asioita, joiden syntymekanismi ei johdu perheen ihmissuhteista tai vanhemmista suoraan, jotka esim. aikaansaavat lapselle neurologisia erityisyyksiä tai tarkkaavuuden häiriöitä jne. ja joilla on suuri vaikutus koko perheen hyvinvointiin.
Yleensä ei kait voi sanoa mistä mikin johtuu, kun erilaisten häiriöiden syntymekanismit ovat niin monimutkaisia, mutta erilaisia riskejähän asiat aiheuttavat. Sille että vanhemmat ovat jaksavia ja läsnäolevia niin se tietysti on suotuisa tekijä, joka toisaalta vahvistuu jos lasten kanssa elämä sujuu muutenkin "helposti", ei ole erityisyyksiä tai sairauksia, köyhyyttä ja työttömyyttä jne.
Provoa nimittäin. Vai ettei ole tarvinnut koskaan korottaa äntään lapsille.
Taidan kuolla nauruun!
mutta kyllähän ne 11 työ+työmatkat/hoitopäivät väsyttivät aikoinaan molempia: minua ja lasta. Yökastelu väsytti myös. Lapsen kouluongelmat lannistivat. Yksinäisyys ahdisti. Lapsen toisen vanhemman kanssa taistelut kiukutti. Silti päivääkään en pois vaihtaisi ja pohjimmiltaan onnellinenkin olen ollut aina.
17v-vuotiaana. Sittemmin on kyllä taas helpottanutkin, mutta älä luule, että pelkkä arjensietokyky on tae jostain