Joululahjojen paketointituska

" asun pienehkössä yksiössä, ja äsken sitten päätin paketoida pari lahjaa, ettei sitten jää viime tippaan. Kirjoitin mustiin lahjakortteihin nimiä hilegeelikynällä ja jätin kuivumaan pöydälle. Kävin hakemassa sakset että saisin leikattua paperia. Kun tulen takaisin, kissani Peto 5kk istuu tyynesti kuivumassa olleiden korttien päällä. Häädän hänet pois, mutta puolet korteissa on liimautuneet kiinni karvaiseen takalistoon. Huokaan syvään ja päätän tehdä uudet nimikortit, nyt kirjoittaa tavallisella kynällä.

Otan esille lahjapaperit ja narun. Toinen kissani Kukka menee sekaisin jo nähdessään narun. Tiedän sen ilmeestä, että kohta saan taas kaivaa narua sen kurkusta. Avaan paperin ja levitän sitä lattialle. Kun alan leikkaamaan, Peto hyökkää nurkasta saksia päin, saaden samalla paperiin hienot reiät kynsistään. Häädän toisella kädellä Petoa, toisella Kukkaa. Saan leikattua paperin, joka menee tietenkin vinoon. Asetan juuri valmistuneet villasukat sen päälle aikeissa kääriä ne lahjapaperiin. Peto älyää suunnitelmani, ja hyökkää villasukkien kimppuun. Paperi halkeaa keskeltä ja toinen villasukka kuolee Pedon käsittelyssä. Kun on saanut pelastettua villasukan ja siirtänyt ne laatikostoon piiloon (ilman lahjapaperia), huomaan kultaista Kukan suussa. Menen lähemmäs, ja kappas vaan. Neiti on syönyt metrin verran lahjanarua. Kun saan kiskottua kaiken sen mahasta, lattialla lepää kuolainen narunpätkä ja revitty lahjapaperi. Ja lahjat odottaa yhä kääriytymistään vaatekomerossa.



taidan mennä tupakalle"