Tuntuuko teistä tyttövauvojen äidit, että hoidatte itseänne/kloonianne?
Mun vauva muistuttaa ulkonäöltään minua. Välillä tuntuu, että vauva on minä ja mun pitää halata vauvaa paljon, ettei sille käy luin minulle (äitini oli epävakaa).
Kommentit (5)
Poika sen sijaan on minun näköiseni! Mutta ei, ei tuntunut hänenkään kohdallaan, että hoitaisin itseäni. Sulla varmaan tuo oma huono lapsuus vaikuttaa.
Hoidat itseäsi hellästi ja samalla tyttäresi saa ekstrahyvää hoivaa.
Ja ei, musta ei tunnu kuin hoitaisin itseäni kun hoidan tytärtäni. Mutta kun katson tytärtäni olen oppinut arvostamaan itseäni vielä enemmän. Vaikka mulla oli vakaa äiti ja kaikki ok.
Eli ymmärrän pienesti mitä tarkoitat.
Mulla onnellinen ja vakaa lapsuus takana. Kun vauva syntyi muistutti hän isäänsä ehkä ensimmäiset viikot. Sen jälkeen on ollut kopio minusta. Ikää nyt 5v. Kun katsoo mun vauva- tai lapsuuskuvia niin ei erota kummasta kyse jollei taustalla ole jotain retroa.
On myös luonteeltaan kopio minusta. Harmittaa kun lapsi taistelee samojen asioiden kanssa kuin äitinsä. Toisaalta häntä on erittäin helppo lukea ja ymmärtää.
Nyt odotan toista ja mietin onko poikaa yhtä helppo rakastaa.
Tyttö on jo teini-ikäinen, ja on aina ollut ihan oma persoonallisuutensa, ei mun eikä miehen klooni.
Tyttäreni ovat muistuttaneet täysin miestäni. Tai itse asiassa anoppia joten en ole pystynyt siinä mielessä samaistumaan.