Lue keskustelun säännöt.
mä en kestä tota uhmaikästä
16.12.2012 |
en jaksa enää...hohhoijaa...
oikeesti astetta rankempi uhmaikä, lapsi saa joskus pahoja raivokohtauksia ja ei auta mikään. :(
Nukkumaanmeno on seuraavanlaista: alku menee ihan mallikaasti, luetaan sängyssä kirjaa ja jutellaan, mutta sitten kun siirrän muksun omaan sänkyyn, alkaa hirvee rumba. Eka tulee pissahätä sata kertaa, pitää siis päästä potalle, jokus tulee pissaa joskus ei. En voi kieltäytyä tästä pottajutusta jos lapsella onkin hätä ja just vasta ollan opeteltu kuivaksi... Jos kieltäydytään potallakäynnistä alkaa hirvee raivoominen ja lapsi vana hokee: "pissahätä, pissahätä!" Sitten tietysti yritetään karata sängystä miljoona kertaa ja joka kerta pitää lapsi nostaa takasin.
Mua alkaa nykyään ahdistaa jo vähän ennen seitsämää kun tiedän, että kohta on luvassa nukuttamien ja siihen menee parhaimmillaan 2-3h. Me tiedetään kyllä, että lapsi on oikeesti väsynyt ja se selittääkin osittain ton raivoamisen. Kysymys ei ole siis siitä, että lapsi ei olisi väsynyt! Siitä näkee kilometrien päähän että on väsynyt. Lapsi hieroo silmiä ja on tosi herkkänä...
Mun verenpaineet nousee illan aikana varmaan jnnekkin tosi korkeelle, todella tressaavaa ja ahdistavaa. Ja käytännössä ei ole mitään omaa aikaa koskaan, koska kun lapsi vihdoin nukahtaa itsekin on niin poikki, että nukahtaa siihen lapsen viereen. Joskus olen jo pimahtanut lapselle ja huutanut kurkku suorana ja se teitysti vaan pahentaa asiaa... mutta kun olen tarpeeksi tressaantunut, niin en enää osaa hillitä itseäni :(
Neuvoja, apuja otetaan vastaan.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on raskasta aikaa, onneks teitä taitaa olla kaksi kuitenkin sitä kestämässä. Jos tuntuu, että verisuoni katkeaa päästä, laita ovi kiinni ja jätä lapsi hetkeksi huutamaan ja käy vaikka parvekkeella.
Älä vaan anna periksi. Vaihe menee kyllä aikanaan ohi. Lapsi tietää, että saa teitä pompoteltua pissahädän kanssa. Annat käydä pissalla yhden kerran ja sitten se on loppu. Kun lapsi muutaman kerran huutaa, etkä anna periksi, loppuu keksitty pissahätäkin ja hän oppii nukahtamaan yksin.
oli viime keväänä/kesänä nukkumaanmeno äidin hermoja raastavaa... juurikin sama tilanne kuin teillä ap, eli oli oppinut yllättäen kuivaksi, joten pissahätää huutaessa meinasin (huom, vain meinasin!) antaa periksi ja päästää lapsen vessaan useita kertoja (ehkä parina iltana päästin alkuun)... sitten totesinkin lapselle, että kerran saat luvan käydä pissalla, useammin siellä ei juosta. Ja kerroin pedissä olevan kosteusalustan, joten patja ei kastuisi. Ja mikäli yöllä tarvitsisi, niin voidaan me ottaa vaippa öisin käyttöön, vaikka ei päivällä käytetä. Oho, kas kummmaa, yhden kerran on pissa mennyt yöllä housuun, eli mitään ongelmaa asiasta ei tullut, mutta päästiin eroon tuosta pissallajuoksuravista.
Lisäksi me otettiin käyttöön myös äänisadut. Kun lapsi jätettiin yksin sänkyynsä, laitettiin cd:ltä äänisatu kuulumaan. Se auttoi. Nyt itse asiassa ei enää lauleta/lueta lapselle lainkaan vaan hän haluaa jonkin sadun illalla kuulumaan. Yleensä (kuten esim tänään) nukahti petiinsä satua kuunnellen alle 5 minuutissa huutelematta yhtään mitään:) Ja lapsi siis meni petiin klo 21.15, normaali petiinmenoaika 20.30-21.00.
Ja jos tulee pedistä pois luvatta, niin ei auta kuin viedä takas mahdollisimman vähäeleisesti ja suuttumatta. Itse en puhunut lapselle välttämättä mitään vaan laitoin vain petiin ja peiton päälle. Mies taas yritti taivutella "mukavia" puhuen ja lapsi huusi kahta kauheammin. Välillä mies meni viereenkin, kun lapsi pyysi ja siitä sai vain noidankehän itselleen. Alkoi johtaa siihen, että miehen mielestä minun kuuluisi laittaa lapsemme nukkumaan, koska ei aiheuta sellaista huutokonserttia. No, enpä totellut, koska kyllä isälläkin täytyy olla lapsen edessä vanhemman asema.
Mutta siis tällä pitkällä sepustuksella yritän ap sanoa, että oikotitetä onneen ei ole ja periksi ei kannata antaa. Juuri tänään ajattelin puolen vuoden takaista showta ja kiitin, että se on ohi. Sinniä, hermoja, onnistumisia teille!
p.s.Jos kovin stressaa, niin ottakaa miehen kanssa vuoroillat ja toinen pois kotoa, kun toinen laittaa lapsen nukkumaan. Saa molempien korvat välillä levähtää siltä taistelulta:)
se on meilläkin edelleen, lapsi 6-vuotta. Pahemmaksi vaan menee ne raivarit vuosi vuodelta. Omaa aikaa ei ole ollut iltaisin 6 vuoteen.