Oletteko huomanneet saman asian nykyajan työnvieroksujista?

roskaväen selitellä.

Paitsi veronmaksajien vsroilla loisivien parasiittien ei kyllä paljoa kannattaisi päätään aukoa.

Kaikkia tukia vaan koko ajan pikku hiljaa pienemmiksi niin pakotetaan tuo sakki ulos koloistaan ihan oikeisiin töihin.

Vai tässäkö on se ongelma; sossupummin on vaikea kuvitella, että joku aidosti pitäisi työssä käynnistä?

esimerkiksi akateemisesta tutkinnosta, nykyään on vaikea saada sellaista työtä, jossa käynnistä voi nauttia. Se on suunnaton etuoikeus, että saa kivan työn, ja vielä suurempi jos saa tolkulliset työolot ja pomon sekä edes suht mukavat työkaverit. Eli jos sinulla on näin, ehkä kannattaisi tajuta, että läheskään kaikilla ei niin ole.

Toiseksi monet työstään nauttineetkin jossain vaiheessa huomaavat, että se työ ottaa enemmän kuin antaa, ja ettei se työn mahdollistama materia tuo onnea.

roskaväen selitellä.

Paitsi veronmaksajien vsroilla loisivien parasiittien ei kyllä paljoa kannattaisi päätään aukoa.

Kaikkia tukia vaan koko ajan pikku hiljaa pienemmiksi niin pakotetaan tuo sakki ulos koloistaan ihan oikeisiin töihin.

kuitenkin puhua näistä, joilla olisikin mahdollisuus muuhun kuin loisimiseen.

Mutta vastauksesi kertoo kaiken järjenjuoksustasi, joten ei voikaan olettaa, että tajuaisit.

ainakin vielä toistaiseksi niin hyvä tukiverkostot.

Vai tässäkö on se ongelma; sossupummin on vaikea kuvitella, että joku aidosti pitäisi työssä käynnistä?

esimerkiksi akateemisesta tutkinnosta, nykyään on vaikea saada sellaista työtä, jossa käynnistä voi nauttia. Se on suunnaton etuoikeus, että saa kivan työn, ja vielä suurempi jos saa tolkulliset työolot ja pomon sekä edes suht mukavat työkaverit. Eli jos sinulla on näin, ehkä kannattaisi tajuta, että läheskään kaikilla ei niin ole.

Toiseksi monet työstään nauttineetkin jossain vaiheessa huomaavat, että se työ ottaa enemmän kuin antaa, ja ettei se työn mahdollistama materia tuo onnea.

Mulla on ihan ok palkka, mutta en oikeastaan ikinä osta mitään. En kerää materiaa, arvostan muita arvoja paljon enemmän. Työ on mulle tärkeää, koen olevani hyödyllinen, käyttäväni aivojani ja kohtaavani haasteita päivittäin. Se on henkisestikin todella palkitsevaa. Olen ollut myös työttömänä, joten tiedän mistä puhun.

Mutta tosiaan, miksi luulet että se materia on se pääasia? Moni tuttuni tekee todella tärkeää työtä vaikkapa ihmisoikeusjärjestöissä aika huonolla palkalla, mutta oikeasti rakastavat työtään ja nauttivat siitä. VAIKKEI se takaakaan mitään materiaalitaivasta.

Onko siis, että nämä työnvieroksujat ovat itse niitä materialisteja? Tai olisivat, mikäli heillä olisi rahaa? Aika monella tuntuu olevan pelit ja vehkeet viimeisen päälle, mutta teatteriin harva rahojaan tuhlaa...

erään pitkäaikaistyöttömän äidin suusta lauseen;"Minä en ole sellainen äiti, joka laittaa lapsensa päivähoitoon ja menee töihin!". No, tuo äiti ei muutenkaan ole sellainen äiti, joka koskaan tekisi mitään oman tai lapsensa elannon eteen. Kaikki kyllä pitää saada, muotivaatteista lähtien.

t.loinen

Että elantonsa edestä on työtä tehtävä. Ihan tavllinen työ on yhtä arvokasta, eikä työ aina herkkua ole. Muttta ihan mielelläni teen välillä rylsääkin työtä, koska työ sinänsä on ihan eettistä. Saadakseni enmmän siitä irti teen ay-hommia, jotka lisäävät työn mielekkyyttä ja "työtehtävien" monipuolisuutta.

Suomessa on liiaan korkea veroaste ja paska palkkataso kustannustasoon nähden. Tukienkaan taso ei ole hyvä verrattuna esim. Saksaan ja Ruotsiin, mutta lähinnä tää kolahtaa yhteen sen kanssa, että palkkataso on Suomessa surkea. Koska tukien tasoa tuskin nostetaan, pitää lähteä palkkatason nostamisesta jotta ihmisille tulee kunnon motivaatio käydä työssä. Nyt työssäkäynti ei paskan palkkatason ja korkean verotuksen vuoksi kannata, koska nettona saa tukia saman summan helposti.

järjenjuoksustasi, joten ei voikaan olettaa, että tajuaisit.

vastaukseni sitä pois sulkenut.

Että äläpä sillä "järjenjuoksullasi" niin hirveästi viitsi elvistellä...

Koulutuksen valinta ja varsinkin sen vaihtaminen on hankalaa. Ihmiset ajautuu johonkin tai joutuu sinne minne pääsee suoritettuaan ensin liian yleisen tutkinnon kuten tradenomi, insinööri, kauppatieteen maisteri jne.. Opintojenohjaus kouluissamme on surkeaa! Vastuu toki myös vanhemmilla.

se työelämä A, jota tehdään ns. "perinteisenä" palkkatyönä usein vakituisessa tai ainakin suhteellisen turvatussa työsuhteessa. Siinä maailmassa ihmisellä on oma paikkansa, tuttu työyhteisö, tietty yhteiskunnallinen status ja ennen kaikkea kohtuullisen hyvä palkka.





Ja sitten se työelämä B, jossa työpätkät ovat työllisyystuella saatuja, lyhyitä työsuhteita. Siinä maailmassa monen on vaikea motivoitua töihin: aina olet työyhteisössä hierarkian alimmaisella portaalla, omaan työhön voi vaikuttaa hyvin vähän, palkka on usein niin mitättömän pieni ettei elintaso nouse yhtään työttömistä päivistä, työhön on usein heikko ohjeistus (=työntekijä tekee paljon virheitä tietämättömyyttään) eikä se työ oikeastaan johda mihinkään, koska tuen loppuessa myös työt loppuvat ja paikalle tulee toinen tuettu työntekijä. Työssä ei koskaan synny sitä työn imua, jonka palkka, työyhteisö, yhteiskunnallinen status tai mielekkäät työtehtävät antavat, koska lyhyessä, tuetussa työsuhteessa ollaan koko ajan siinä alun marginaalivaiheessa, joka on henkisesti rasittava kenelle tahansa.



Jos ihminen on psyykkisesti vahva, ja kestää hyvin stressiä, hän kestää hyvin myös tätä työelämä B:tä. Mutta jos ihmisellä on heikko itsetunto, vaikeuksia kestää stressiä tms. hän ei meinaa pärjää siinä maailmassa. On varmasti myös ihmisiä, jotka ovat laiskoja, mutta paljon enemmän on ihmisiä, joilla ei ole työelämästä yhtään onnistumisen kokemusta, ja jotka pohjimmiltaan uskovat ettei heistä ole mihinkään.

Luulevatko nämä ihmiset tosissaan, että yhteiskunta pyörisi jos kaikki vaan olisivat kotona ja keskittyisivät perheeseensä? Itse olen sitä paitsi sitä mieltä, että tärkein opetus minkä lapsilleen voi antaa, on opettaa heidät kunnioittamaan työtä ja sen tekemistä.

Mietipä asiaa toiselta kannalta.

Jos kaikki olisivat kotona ja keskittyisivät perheeseensä, niin mitä ehdottoman oleellista meiltä silloin puuttuisi?

Maailma toimi tuolla periaatteella aika pitkään ja ihan hyvin. Tämä "käydään töissä, pyöritetään yhteiskuntaa" -juttu on maailman mittakaavassa erittäin nuori keksintö.

Se joka ensimmäisenä keksii, että tämä tarkoittaa sitä, että palataan kivikaudelle, saa miettiä asiaa uudestaan tai perustellakin sen.

Luulevatko nämä ihmiset tosissaan, että yhteiskunta pyörisi jos kaikki vaan olisivat kotona ja keskittyisivät perheeseensä? Itse olen sitä paitsi sitä mieltä, että tärkein opetus minkä lapsilleen voi antaa, on opettaa heidät kunnioittamaan työtä ja sen tekemistä.

Mietipä asiaa toiselta kannalta.

Jos kaikki olisivat kotona ja keskittyisivät perheeseensä, niin mitä ehdottoman oleellista meiltä silloin puuttuisi?

Maailma toimi tuolla periaatteella aika pitkään ja ihan hyvin. Tämä "käydään töissä, pyöritetään yhteiskuntaa" -juttu on maailman mittakaavassa erittäin nuori keksintö.

Se joka ensimmäisenä keksii, että tämä tarkoittaa sitä, että palataan kivikaudelle, saa miettiä asiaa uudestaan tai perustellakin sen.

Heh, mikä sinun jutun pointti oli? Oletko oikeasti noin tyhmä? Meiltä nimenomaa puuttuisi KAIKKI oleellinen, jos jokainen olisi vaan kotona eikä kukaan tekisi töitä. Yhteiskunta ei todellakaan pyörisi, jos ihmiset eivät tee töitä.

Luulevatko nämä ihmiset tosissaan, että yhteiskunta pyörisi jos kaikki vaan olisivat kotona ja keskittyisivät perheeseensä? Itse olen sitä paitsi sitä mieltä, että tärkein opetus minkä lapsilleen voi antaa, on opettaa heidät kunnioittamaan työtä ja sen tekemistä.

Mietipä asiaa toiselta kannalta.

Jos kaikki olisivat kotona ja keskittyisivät perheeseensä, niin mitä ehdottoman oleellista meiltä silloin puuttuisi?

Maailma toimi tuolla periaatteella aika pitkään ja ihan hyvin. Tämä "käydään töissä, pyöritetään yhteiskuntaa" -juttu on maailman mittakaavassa erittäin nuori keksintö.

Se joka ensimmäisenä keksii, että tämä tarkoittaa sitä, että palataan kivikaudelle, saa miettiä asiaa uudestaan tai perustellakin sen.

Siitä ei ole kovinkaan monta vuotta kun suurin osa ihmisistä oli vaan kotona, eikä ketään käynyt töissä. Unohdit vaan sen pikku jutun, että silloin vasta töitä tehtiinkin oman elantonsa eteen. Kaikki kun piti kasvattaa itse. Ei ollut lapset aamusta iltaan hoidossa, mutta eipä paljon ollut äideilläkään aikaa olla lastensa kanssa. Lapsetkin tekivät töitä, heti kun oppivat kävelemään.

töihin, mutta nykyisin osa ei pääse töihin vaikka olisi useampi tutkinto. Työn määrä on huvennut olennaisesti, eikä enää ole niin paljoa niitä "aputöitä", missä pärjäisi vähän heikommillakin taidoilla ja kyvyillä. Nyt on työnantajien markkinat, on varaa valita työnhakijoista ne rusinat:)

töihin, mutta nykyisin osa ei pääse töihin vaikka olisi useampi tutkinto. Työn määrä on huvennut olennaisesti, eikä enää ole niin paljoa niitä "aputöitä", missä pärjäisi vähän heikommillakin taidoilla ja kyvyillä. Nyt on työnantajien markkinat, on varaa valita työnhakijoista ne rusinat:)

Pointti olikin siinä, miten ihmiset puhuvat TYÖSSÄ KÄYVISTÄ! Siis että onko ihmiset vieraantuneet normaalista elämästä niin paljon, että luulevat kotona loisimisen olevan normaalia ja töissä käydään vaan materian takia?

Tässäkin ketjussa joku jo ehti sanoa, että mitä olennaista puuttuisi jos ei tehtäisi töitä?

No esimerkiksi verotulot, jolla yhteiskuntaa ylläpidetään?