Outo tapaus vai sattumia vain?
Minä en nyt tiedä miten kirjoittaisin tästä kuulostamatta ihan hullulta. Mutta:
Olin joskus teini-ikäisenä samassa koulussa yhden pojan kanssa. Näin hyvin outoa unta tästä pojasta: unessa minut talutettiin silmät sidottuina ja käteni laitettiin jonkun toisen kädelle. Sitten side avattiin ja näin sen käden kuuluvan tälle tuntemattomalle pojalle, jonka olin nähnyt koulussa. (Kouluvuosi oli ihan aluillaan ja tämä poika oli tullut juuri kouluumme, eri luokalle kuin minä. Olin nähnyt hänet ohimennen ehkä pari kertaa. Minulla ei ole mitään muistikuvaa hänestä ennen tuota unta.) Sen jälkeen huomasin tämän pojan aina tuijottavan minua. Kaverini itse asiassa huomasivat sen ennen minua, joten en kuvitellut koko asiaa! Sen jälkeen aloin itsekin katsella tätä poikaa ja ihastuinkin häneen ehkä vähäsen, koska hänellä oli niin kaunis katse. En kuitenkaan koskaan puhunut hänelle sanaakaan.
Kymmenen vuotta myöhemmin tapasin saman pojan - nyt miehen - uudelleen. Hän tuijotti edelleen; minä näin taas omituisia unia hänestä, ja ihastuin. Tämä tapahtui hyvin vaikeaan aikaan elämässäni ja tuntui siltä, että tapaamisella oli jokin tarkoitus. Lähestyin häntä mutta hän oli minulle tyly. Se siitä sitten.
Vuoden päästä tästä näin hänestä unta taas, ja se olikin kaikista oudoin tapaus. Tuolloin olin jo unohtanut koko ihastuksen ja tavannut nykyisen aviomieheni. Unessa olin hieman nolo ja pyysin tältä mieheltä anteeksi sitä, että olin lähestynyt häntä niin kömpelösti. Hän otti minua kädestä kiinni, hymyili, ja sanoi "Ei se mitään. Kaikki on hyvin."
Kaksi päivää tämän unen jälkeen sain yllättäen lyhyen kirjeen, joka oli päivätty tämän unen jälkeisenä päivänä. Kirjeessä tämä mies pyysi anteeksi, että oli ollut minulle tyly. Hän kertoi olevansa parisuhteessa ja toivotti minulle kaikkea hyvää.
Minä en ole enää tippaakaan romanttisesti kiinnostunut tästä miehestä, enkä muistele tai ajattele häntä haikaillen. Olen naimisissa miehen kanssa, jota rakastan enemmän kuin olisin osannut kuvitella koskaan rakastavani ketään, ja jonka tapaaminen oli omalla tavallaan myös erikoisten sattumusten onnekas summa. Jonkin aikaa sitten sain kuulla myös tämän ex-ihastukseni menneen naimisiin. Kun näin kuvan hänestä uuden vaimonsa kanssa, minulle tuli todella lämmin olo ja hymyilin tahtomattani. Tuntui kuin palikat olisivat loksahtaneet paikalleen ja ajattelin, "Näinhän sen kuului mennä." Siis olin ihan käsittämättömän onnellinen sekä omasta avio-onnestani että itselleni tuntemattoman pariskunnan onnesta.
Mutta koska olen todella utelias ihminen ja kaikki mysteerit kutkuttavat minua, mietin joskus, että mitäköhän ihmettä tuo koko juttu oli. En osaa kuvailla niitä näkemiäni unia - niistä vain jäi sellainen vahva tunne, että ne "yrittävät sanoa jotain". En koskaan muulloin ole pitänyt uniani mitenkään erityisinä. En usko mihinkään enteisiin tai johdatuksiin tai ennaltamäärättyihin sielunkumppanuuksiin, joten se tuntui hyvin oudolta.
Miten te tulkitsisitte tämän? Oliko tällä jokin "tarkoitus" vai oliko kaikki hassua sattumaa? Minule tulee joskus mieleen, että kenties meillä oli kummallakin "tarkoitus" opettaa toisillemme jotain tärkeää, vaikka emme koskaan tunteneet toisiamme... kenties johdatimme toisemme näiden omien puolisoidemme luokse? Mutta sitten ajattelen, että olen lukenut liikaa fantasiakirjallisuutta :D
Kommentit (3)
Minulle tapahtui jotakin samankaltaista. Uskon, että tämä minun ihmiseni oli jonkinlainen enkeli tai lähettiläs, joka johti minua kuin valoa eteenpäin. Kunnes hapuillen löysin sinne missä on kotini tässä universumissa. Aivan toisen ihmisen luo. Uskon siihen, että meistä jokainen voi olla tämänlainen enkeli tietämättään. Oikealla tiellä on jos pyrkii elämässään eteenpäin hyvällä, ystävällisyydellä, lämmöllä ja ilolla. Lämpö ja hyvyys säteilevät valona muille.
Nämä kokemukset kaihtavat materiaa, ulkoista menestystä ja kyynärpäätaktiikkaa. Ensimmäiseksi tekee hyvää kuvitella luopuvansa kaikesta materiasta, omasta asemastaan ja titteleistään. Heittäytyä itselleen ja muille, elämään, vain sinä valona, ei muuna.
Mielenkiintoista, lohdullista ja avartavaa ajatella asioita joskus tältä kannalta. Tässä kulttuurissamme hiljennytään ihan liian vähän mietiskelemään asioita ja kaahotetaan vain eteenpäin juuri ne materia ja kiire ja tittelit mielessään ja niin moni hieno asia jää huomiotta. Sitten kärsitään sisäistä tyhjyyttä ja tunnetaan merkityksettömyyttä, kun ei osata ottaa vastaan niitä viestejä, joilla on jotain sanottavaa.
2, joka on myös kokenut jotain samantyyppisiä juttuja joskus
ei ymmärrä kaikkea. Merkityksistä on vaikea sanoa mitään, mutta kyllä minullakin on vahva kokemus siitä, että maailmassa on paljon sellaistakin, josta emme pienillä aivoillamme voi ymmärtää. Ole iloinen kokemuksestasi!