Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet ihmisestä, joka on hyvin etäinen sinua kohtaan?
15.12.2012 |
Itse huomaan yhä useammin, etten viihdy ihmisten kanssa kuten ennen. Miehen sukulaisten kanssa en välttämättä puhu itsestäni mitään, yhtenä vierailukertana huomasin, että olen puhunut vain lapsilleni.. vähän nolottaa jo.
Mutta kun en tiedä, mitä sanoa kenellekään. Mitähän minusta ajatellaan? Ja kyllä, nyt sillä on väliä, mitä minusta ajatellaan joten please, älä vastaa tyyliin "mitä väliä?"
Kommentit (5)
Voin tulkita
- ei pidä minusta, haluaa etäisyyttä
- on väsynyt, haluaa olla rauhassa
- ei ole kiinnostunut kanssakäymisestä kanssani, enpä siis tuhlaa aikaani häneen itsekään
- on asettanut itsensä yläpuolelleni, halveksii minua tai kotiani. Saatan pahoittaa mieleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan viestittää ettei seura kiinnosta.
Mitä ajattelet ihmisestä, joka on hyvin etäinen sinua kohtaan?
En ajattele ihmisiä, jotka ovat etäisiä minua kohtaan. Ei sellaisia ihmisiä edes huomaa, kun on yhteyksissä vain niiden läheisten ystävien ja tuttujen kanssa. :)
Siskoni on etäinen minua kohtaan, ts ei halua olla tekemisissä, ei soittele, ei pidä mitään yhteyttä.
Ikää hänellä 23v, itse olen n.10v vanhempi.
Ei mene enää tässä vaiheessa ikäeromme piikkiin vaikka joku niin sanoisikin, hänkin on jo aikuinen ihminen ja asunut vuosia itsenäisesti.
En tiedä mitä ajatella asiasta, yritän olla ajattelematta mitään koska saan siitä vain äärimmäisen pahan mielen, minulla on ikävä häntä ja en olisi koskaan uskonut kun häntä menin ylpeydestä puhkuen onnesta soikeana siskon saatuani synnärille katsomaan että näin tulee käymään:´´(
suunnilleen niin, että haluaa "eristäytyä", ei halua olla tekemisissä. Ja sitten sitä tietysti miettii että miksi ja sitten ajattelee, että se ei pidä minusta, se ei pidä meistä, se kuvittelee olevansa jotain enemmän ja parempaa kuin minä.
Olin aiemmin miehen suvun kanssa tekemisissä. Ymmärrän miehen exää, joka ei halunnut olla sen suvun kanssa tekemisissä, Mies sanoo, että vika on exässä itsessään; teki jo alussa periaatepäätöksen että ei aio olla hänen vanhempiensa ja sukunsa kanssa tekemisissä.
Fiksu päätös.
Minä kuvittelin että olen kiva ihminen, ja tutustuisin mielellään voisin olla osa miehen sukua.
Olihan vaikeaa, jotenkin kaikki olivat tavattoman etäisiä. Oli vaikea ottaa kontaktia, kun eivät ollee mitenkään helposti lähestyttäviä, keskenään olivat kyllä tekemisissä, esim anoppi ja siskonsa, ja mies serkkujensa kanssa, mutta miksi minä en päässyt mukaan siihen, en tiedä.
Hieman ennen eroa lakkasin käymästä sukukokouksisssa kun koin, ettei minua sinne kaivata.
Nyt sitten sekin on minun oma valinta. Olen miestä muistuttanut, että samaan päätökseen päätyi hänen exänsäkin. Syyt voi olla erit, lopputulos sama: miniä ei kelpaa anopille eikä suvulle.