Onkohan Elina Nurmi yksi AV-palstan bipoista? Äiti kuitenkin

http://www.iltalehti.fi/mieli/2012060515645665_md.shtml



Ylöspäin, Elina Nurmi, 26, ajattelee. Hän on välttämättä tahtonut kiivetä puuhun kuvauksen ajaksi. Siellä hän nyt istuu ja katselee nauraen pilvistä taivasta. Tänään hänellä on hyvä päivä.



- Odotan ensimmäistä kertaa loppuelämää innoissani. Nyt voin rahellisesti sanoa, että minulla menee paremmin kuin koskaan.



Vuonna 2005 Miss Suomen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi kruunattu Elina kirjautui ulos Halikon psykiatrisesta sairaalasta maanantaina. Sinne kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava kaunotar joutui kolmisen viikkoa sitten, kun hän kaahasi hengenvaarallisesti Sauvossa Varsinais-Suomessa.



- Minua naurattaa, kun katson Big Brother -ohjelmaa. Siellä ihmiset ovat ihan paniikissa, koska he eivät pääse ulos. Menepä mielisairaalaan pariksi kuukaudeksi. Siellä ihmiseltä viedään kaikki.



Elina tietää, mistä hän puhuu. Sairaalat, terapiat ja avohoidot ovat tulleet hänelle tutuiksi siitä lähtien, kun kaunotar sairastui ensimmäisen kerran masennukseen olleessaan raskaana syksyllä 2007.



- Muistan, kun mummini sanoi, että laita lenkkarit jalkaan ja lähde lenkille. Mietin, miten minä menen, kun en osaa tehdä edes rusettia.



Kun Fanny-tytär oli puolivuotias, tilanne räjähti käsiin. Lopulta Elina jätti avomiehensä, lapsensa ja kotinsa Helsingissä.



- Minulla ei ole toiminnalleni mitään perusteluja, koska olin silloin niin sairas.



Sen jälkeen vointi on vaihdellut syvästä masennuksesta maniaan ja psykoosiin.



- Koen olevani hullu ja tosi poikkeava, mutta nautin siitä. Olen tyytyväinen, että minulla on tämä sairaus kaikista maailman sairauksista. Se on avartanut näkemyksiäni valtavasti.



Vuoden 2011 keväällä elämä näytti Elinalle parhaita puoliaan. Hän oli päässyt vaikeasta parisuhteesta ja eli melko seesteistä elämää kodissaan Kaarinassa. Edellisestä sairaalajaksosta oli kulunut jo puolitoista vuotta ja Elina teki kovasti töitä, että hän saisi arkensa toimimaan. Fanny-tyttären säännölliset vierailut toivat elämään iloa ja valoa.



- Sitten alkoi taas mennä huonommin. Viime syyskuussa aloitin Kaarinan aikuispsykiatrian päiväyksikössä.



- Olin siellä puoli vuotta. Se oli erittäin rankka henkinen prosessi.



Päiväyksikössä Elinalla todettiin syömishäiriö. Samoihin aikoihin hänen lähipiirissään tapahtui monia ikäviä asioita.



- Olin todella yksin ja ilman päiväyksikön ryhmän tukea olisin romahtanut.



Elinan mielialat vaihtelivat ja välillä olo oli musta. Syysmasennuksen aikaan Elina istui yksin pimeässä kodissaan, eikä tahtonut tavata ketään.



- Peitin kotona kaikki peilit lakanoilla, että en näe itseäni. Koin sellaista itseinhoa ja olin todella pohjalla.



Tänä keväänä päiväyksiköstä käveli ulos erilainen Elina. Sen jälkeen hänellä on ollut taas helpompaa.



- Tunnen itseni vapaaksi, vaikka minut suljettaisiin mielisairaalaan loppuelämäkseni. Kukaan ei pääse pääni sisään.



Elina sanoo jo oppineensa, miten hänen toivotaan ja oletetaan sairaalassa käyttäytyvän. Toisten tahtoon hän ei kuitenkaan aio alistua.



- Erään psykiatrin mielestä olin edelleen sairas, koska olisin milloin tahansa valmis uhraamaan henkeni lapseni puolesta. Mielestäni kuka tahansa lastaan yli kaiken rakastava vanhempi ajattelee kanssani samoin.



Viime viikonloppuna Elina oli lomalla sairaalahoidosta ja hän sai neljävuotiaan Fannyn luokseen. Äiti ja tytär viettivät mukavan viikonlopun piirrettyjä elokuvia katsellen ja värityskirjaa väritellen.



- Joku oli silti tehnyt ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille.



- Monet ajattelevat, että en saisi olla onnellinen ja tuntea niin vahvasti kuin tunnen. Olen hyvin pettynyt moniin ihmisiin, Elina sanoo hiljaa.



Kerran avohoidossa Elinaa kehotettiin miettimään, mihin hän on menossa.



- En ole ikinä tehnyt tavallista päivätyötä. En suostu tuhlaamaan elämääni mihinkään, mistä en nauti. Varsinkaan rahan takia.



Elina elää tukien ja määräaikaisen eläkkeen varassa.



- Minulla ei ole varaa mihinkään, mutta se ei minua haittaa. Elatusmaksut menevät suoraan ulosottoon. Se ei silti tarkoita, että olisin vastuuton ihminen.



Elina käy säännöllisesti terapiassa ja ottaa kerran päivässä pitkävaikutteiset lääkkeet.



- Lisäksi minulla on rauhoittavia-, ahdistusta poistavia- ja unilääkkeitä, joita voin tarvittaessa ottaa.



Vähän aikaa sitten Elinan elämä mullistui jälleen, kun hän tapasi Panu-nimisen helsinkiläismiehen. Nyt nuoripari suunnittelee yhteen muuttoa pääkaupunkiseudulle.



- Unelmoin, että maailmasta tulisi oikeasti parempi paikka. Haluan toimia äänitorvena niille, joiden ääni ei kuulu, koska minulla on siihen mahdollisuus.