Miksi ihmiset luulee että rikki mennyt ja korjattu olis vahvempi?
Jokainen kuka tai mikä on mennyt rikki ja korjattu niin se ei ensinnäkään palaa enää koskaan samanlaiseksi ja se ei ole ikinä vahvempi mitä aiemmin.
Jos jompikimpi pettää niin kyllä se epäilyksen siemen jää sinne aina. Jos lapsuus on ollut kauhea, kyllä se vaikuttaa koko elämään eikä todellakaan pelkästään vahvistaen vaan aiheuttaen kaikenlaisia ongelmia myöhemmin.
Rikki mennyt ei ole vahvempi kuin muut vaan rikki on rikki ja vaikea korjata ja senkin jälkeen on edelleen rikki...
Kommentit (38)
mutta väitän vain oman kokemuksen perusteella, että sen jälkeen kyllä olen vahvempi ihminen nykyään...
että ei pelkää enää niitä vaikeuksia, koska tietää, että pääsee niistä yli.
En pelkää aloittaa uutta suhdetta, koska tiedän, että selviän erosta, jos sellainen tulee vastaan.
En pelkää ystävystyä läheisesti, sillä tiedän, että selviän ystäväni kuolemasta.
Potkut saaneena en pelkää enää potkujakaan.
Jne.
Jos ei ole kokenut mitään suurempia vaikeuksia ei tule uskoa itseen ja omaan kykyyn selvitä (joskun tietenkin apukeinojen turvin).
Mulla on ollut kauhea lapsuus ja se aiheutti nuoruudessa ongelmia, päihteidenkäyttöä, kapinointia koulua ja yhteiskuntaa vastaan, pikkurikollisuutta. Mutta sitten kun siitä kasvoin yli, ei lapsuus ole enää vaivannut minua mitenkään. Koen oikeasti sen myös vahvistavaksi kokemukseksi: olen selviytyjä, kun olen selvinnyt siitä lapsuudestakin, ja selviän jatkossakin mistä vaan. Ihminen joka on kasvanut jälkeenjääneen päihdeäidin lapsena ja nähnyt kodissaan lapsena niin huumeenkäyttöä, seksiä kuin väkivaltaakin, ei ihan pienestä hätkähdä.
Mutta eihän aina näin onnellisesti käy että vastoinkäymiset vahvistaa. Toki on ihmisiä jotka ovat "rikki" koko ikänsä enemmän tai vähemmän, ja sellaisia jotka vaikeudet ovat masentaneet ja kyynistäneet.
Koska siis minusta menneisyydestä ei voi välttämättä päätellä mitään siitä, mitä ihminen on nyt, en anna tietojeni hänen menneisyydestään määrätä sitä mitä hänestä ajattelen. Kohtaan ihmisen ihmisenä ja katson millainen hän on nyt, enkä arvaile että koska hänellä on sellainen menneisyys niin varmaan kohta luurangot kolisee ulos kaapeista tai tulee muita ongelmia.
Hyvin voi jostain vastoinkäymisestä päästä yli, mutta jostain toisesta sitten taas ei. Samakin vastoinkäyminen voi eri kerroilla jättää erilaiset jäljet.
että ei pelkää enää niitä vaikeuksia, koska tietää, että pääsee niistä yli. En pelkää aloittaa uutta suhdetta, koska tiedän, että selviän erosta, jos sellainen tulee vastaan. En pelkää ystävystyä läheisesti, sillä tiedän, että selviän ystäväni kuolemasta. Potkut saaneena en pelkää enää potkujakaan. Jne. Jos ei ole kokenut mitään suurempia vaikeuksia ei tule uskoa itseen ja omaan kykyyn selvitä (joskun tietenkin apukeinojen turvin).
Suli hymyks kun tänään suurempi tuli
Koska tulee sen suurin, se suuri?"
- ei vältt. oman mielipiteen ilmaisu; pistin vain mukaan Einon näkemyksen
palata samanlaiseksi, vaan kasvaa uudeksi. Kokemus sitä, että on selvinnyt koettelemuksesta kasvattaa itsetuntemusta ja itseluottamusta.
Miksi edes pitäisi palata samanlaiseksi (= mennä taaksepäin)? Kriisihän syntyi nimenomaan siinä aikaisemmassa tilanteessa.
Jos parisuhteesta on mennyt luottamus valheiden tai uskottomuuden takia, niin sitten on. Siitä vedetään sitten johtopäätökset ja toimitaan niiden mukaan.
Vahvemmasta en tiedä, ei vahvuus ole mikään erityinen arvo. Kuulostaa vähän iskelmä- tai itsehoito-opaskliseeltä.
kun elämä olisikin näin mustavalkoista. Kerran rikottu asia, ei voi korjata, sivuun vaan ja eteenpäin.
Se ei vaan usein mene näin, vaan siinä kun asiat ovat rikki menneet, sitä tulee avarakatseisemmaksi.
Ja sitten saatetaankin saada jotain parempaa tilalle!
kunhan on saanut kasvaa toiseksi kriisin jälkeen, vahvemmaksi.
Mutta ärsyttää kun tuntuu että ihmiset ympärillä sekoilevat ja tekevät elämästään oman helvetin, jatkuvaa kriisistä toiseen, ollaan ihmissuhteissä joissa käytetään iikaa päihteitä, ollaan pettävien miesten kanssa, laitetaan lapset kärsimään ja kestämään sitä hullunmyllyä.
SItten kuunnellaan kantakapakassa biisejä joissa lauletaan että rikki mennyt on parempi kuin ehjä ja se on vahvempi ja blaa blaa...
Niitä vahvoja ihmisiäkö siellä nyt on, päivästä toiseen kaljatuopin äärellä. Minä en näe vahvoja, minä näen vain niin rikkimenneitä.
ap
mutta jos vastoinkäymiset käsittelee ja niistä pääsee yli, kyllä selviytymiskokemus oikeasti vahvistaa ja antaa keinoja selviytyä myös jatkossa. Myös aika parantaa haavat. Mutta kaikille ei tällaista selviytymiskokemusta tietenkään tule.
tässä elämässä tosi rikki. Mutta olen saanut siihen apua ja olen todellakin vahvempi, onnellisempi, hyvinvoivampi kuin koskaan. Kysymys on siitä että suostuu luopumaan, suremaan, hyväksymään sen että elämä on rikkovaa- se on näin. Ei ole olemassa täydellisiä ja virheettömiä ihmisiä, lapsellista kiukutella siitä että itselle jotakin sattuu. Ei ole olemassa lupausta täydellisen eheästä elämästä, ei edes sun kohdalla ap. Samassa veneessä ollaan, niillä jotka luulee et elämässä voi vapaamatkustaa ja jossain on se pohjasakka jonka kustannuksella, niin nehän ei halua tätä asiaa hyväksyä. Sun pitää luopua, luopua ja luopua. Sitä elämä on. ja sitten voit myös kasvaa ja vahvistua, tukeudut ihan erilaisiin asioihin kuin ennen. Mä en luota yhtään ihmisiin jotka ei ole jollain lailla "menneet rikki" ja siitä eheytyneet. ovat usein loputtoman itsekeskeisiä, lapsellisia, epäempaattisia. Rikki meneminen laittaa ihmisen tarvitsemaan toisia, se on ihmisyyden edellytys.
Minä olen vahvempi, kuin ennen, vaikka korjaaminen kestikin lähes kymmenen vuotta. Se on totta, että samanlaiseksi en koskaan palannut, mutta se on pelkästään hyvä juttu. Ennen "särkymistäni" olin täysin hyväksikäytetty, mutta selvittyäni kokemuksistani tajusin, kuinka paljon minussa itsessäni on voimaa ja sen, että olen hyvä ja kelpaan ihan tällaisena, kuin olen.
enkä oikein jaksa edes kunnolla alkaakaan vastata.
Mutta musta sekin, että vastoinkäymiset vahvistaa. Jos on elänyt kultalusikka perseessä, romahtaa eka vastoinkäymisen sattuessa. Paikattu ihminen on monesti vahvempi vastoinkåymisiin.
Ja kyllä, tunnen pareja, jotka pettämisen jälkeen ovat olleet vahemmassa suhteessa. Kun ihminen on kärsinyt kriisistään ja siinä kriisissään käynyt vieraissa, on jäljellä enää veresliha ja on ollut pakko alkaa käydä ongelmiaan avoimesti läpi, mikä on tuonut suhteeseen rehellisyyttä ja vahvuutta.
Ehkä sinullekin pari vastoinkäymistä olisi tuonut enemmän ymmärrystä.
Jokainen kuka tai mikä on mennyt rikki ja korjattu niin se ei ensinnäkään palaa enää koskaan samanlaiseksi ja se ei ole ikinä vahvempi mitä aiemmin.
Jos jompikimpi pettää niin kyllä se epäilyksen siemen jää sinne aina. Jos lapsuus on ollut kauhea, kyllä se vaikuttaa koko elämään eikä todellakaan pelkästään vahvistaen vaan aiheuttaen kaikenlaisia ongelmia myöhemmin.
Rikki mennyt ei ole vahvempi kuin muut vaan rikki on rikki ja vaikea korjata ja senkin jälkeen on edelleen rikki...
vaikeudet heikentävät.
ainakin minua on heikentäneet
-työttömyys
-oma sairaus
-taloudelliset vaikeudet
-lähiomaisen kuolema
-riitaisat naapurisuhteet, sukulaissuhteet
-epätyydyttävä työ
mitä enemmän kokee sitä vähemmän jaksaa ja kestää. pienikin vastoinkäyminen kasvaa helpommin vuoren korkuiseksi.
vaikeudet heikentävät.
ainakin minua on heikentäneet
-työttömyys
-oma sairaus
-taloudelliset vaikeudet
-lähiomaisen kuolema
-riitaisat naapurisuhteet, sukulaissuhteet
-epätyydyttävä työmitä enemmän kokee sitä vähemmän jaksaa ja kestää. pienikin vastoinkäyminen kasvaa helpommin vuoren korkuiseksi.
vievät törkeästi voimia ja ovat joskus kohtuuttomia, ehkäpä tässä oli kyse sisäisestä rikki menemisestä.. Jos ukoiset olosuhteet on aina vain huonot, on vaikea jaksaa
vaikeudet heikentävät.
ainakin minua on heikentäneet
-työttömyys
-oma sairaus
-taloudelliset vaikeudet
-lähiomaisen kuolema
-riitaisat naapurisuhteet, sukulaissuhteet
-epätyydyttävä työmitä enemmän kokee sitä vähemmän jaksaa ja kestää. pienikin vastoinkäyminen kasvaa helpommin vuoren korkuiseksi.
vievät törkeästi voimia ja ovat joskus kohtuuttomia, ehkäpä tässä oli kyse sisäisestä rikki menemisestä.. Jos ukoiset olosuhteet on aina vain huonot, on vaikea jaksaa
ulkoisen lisäksi.
nimenomaan puhun nyt sisäisestä rikki menemisestä.
vaikeudet vahvistaa. Kyllä ne myös lannistaa. Jos koko elämä on yhtä vaikeutta melkein joka elän osa-alueella, työ, ihmissuhteet, lapset jne. niin ei siinä kuule tunne että olisi jokaisen vastoinkäymisen jälkeen jotenkin vahvempi!
Tai että loputtomat parisuhdekriisit (pettämistä, päihdeongelmaa, väkivaltaa) tekisivät näistä parisuhteista vahvempia. Rikki ne on ja nämä ihmiset niitä yrittää korjata ja uskotella itselleen että kun tästäkin selvittiin (mikä tarkoittaa siis sitä että edelleen yhdessä roikutaan) niin ollaan vahvempia.
Vahva ihminen olisi lähtenyt kävelemään jo ajat sitten, heikot jää.
Ihmiset haluaa uskotella itselleen, että mitä enemmän vastoinkäymisiä, sitä vahvempi ihminen sitten lopulta on. Pakkohan se on jotain uskotella että selviää eteenpäin. Joku yksittäinen selviäminen jostain varmasti voi vahvistaakkin. Mutta että jos elässä on oikeasti isoja vastoinkäymisiä useampi, niin kyllä ne ihmiset ja ihmissuhteet on pysyvästi rikki.
vaikeudet vahvistaa. Kyllä ne myös lannistaa. Jos koko elämä on yhtä vaikeutta melkein joka elän osa-alueella, työ, ihmissuhteet, lapset jne. niin ei siinä kuule tunne että olisi jokaisen vastoinkäymisen jälkeen jotenkin vahvempi!
Tai että loputtomat parisuhdekriisit (pettämistä, päihdeongelmaa, väkivaltaa) tekisivät näistä parisuhteista vahvempia. Rikki ne on ja nämä ihmiset niitä yrittää korjata ja uskotella itselleen että kun tästäkin selvittiin (mikä tarkoittaa siis sitä että edelleen yhdessä roikutaan) niin ollaan vahvempia.
Vahva ihminen olisi lähtenyt kävelemään jo ajat sitten, heikot jää.
Ihmiset haluaa uskotella itselleen, että mitä enemmän vastoinkäymisiä, sitä vahvempi ihminen sitten lopulta on. Pakkohan se on jotain uskotella että selviää eteenpäin. Joku yksittäinen selviäminen jostain varmasti voi vahvistaakkin. Mutta että jos elässä on oikeasti isoja vastoinkäymisiä useampi, niin kyllä ne ihmiset ja ihmissuhteet on pysyvästi rikki.
Jokaisen vaikeuden jälkeen olen voinut todeta, että taas selvisin. Sitten vain rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä!
Osaan iloita pienistä asioista, en valita siitä, mitä puuttuu, vaan olen iloinen siitä, mitä minulla on. En mieti, kuinka asiat olisivat paremmin, jos... En märehdi asioita, joille en voi mitään, ja niille, joille voin, yritän tehdä jotakin. Vähän kerrallaan.
Olen sata kertaa onnellisempi ja vahvempi ihminen, kuin ennen, vaikka ulkoisesti elämässä on paljon vaikeuksia.
vaikeudet vahvistaa. Kyllä ne myös lannistaa. Jos koko elämä on yhtä vaikeutta melkein joka elän osa-alueella, työ, ihmissuhteet, lapset jne. niin ei siinä kuule tunne että olisi jokaisen vastoinkäymisen jälkeen jotenkin vahvempi!
Tai että loputtomat parisuhdekriisit (pettämistä, päihdeongelmaa, väkivaltaa) tekisivät näistä parisuhteista vahvempia. Rikki ne on ja nämä ihmiset niitä yrittää korjata ja uskotella itselleen että kun tästäkin selvittiin (mikä tarkoittaa siis sitä että edelleen yhdessä roikutaan) niin ollaan vahvempia.
Vahva ihminen olisi lähtenyt kävelemään jo ajat sitten, heikot jää.
Ihmiset haluaa uskotella itselleen, että mitä enemmän vastoinkäymisiä, sitä vahvempi ihminen sitten lopulta on. Pakkohan se on jotain uskotella että selviää eteenpäin. Joku yksittäinen selviäminen jostain varmasti voi vahvistaakkin. Mutta että jos elässä on oikeasti isoja vastoinkäymisiä useampi, niin kyllä ne ihmiset ja ihmissuhteet on pysyvästi rikki.
Näin se menee. Se mikä ei tapa vahvistaa on pelkkä lohdutussanonta useimmissa tapauksissa.
vaikeudet vahvistaa. Kyllä ne myös lannistaa. Jos koko elämä on yhtä vaikeutta melkein joka elän osa-alueella, työ, ihmissuhteet, lapset jne. niin ei siinä kuule tunne että olisi jokaisen vastoinkäymisen jälkeen jotenkin vahvempi!
Tai että loputtomat parisuhdekriisit (pettämistä, päihdeongelmaa, väkivaltaa) tekisivät näistä parisuhteista vahvempia. Rikki ne on ja nämä ihmiset niitä yrittää korjata ja uskotella itselleen että kun tästäkin selvittiin (mikä tarkoittaa siis sitä että edelleen yhdessä roikutaan) niin ollaan vahvempia.
Vahva ihminen olisi lähtenyt kävelemään jo ajat sitten, heikot jää.
Ihmiset haluaa uskotella itselleen, että mitä enemmän vastoinkäymisiä, sitä vahvempi ihminen sitten lopulta on. Pakkohan se on jotain uskotella että selviää eteenpäin. Joku yksittäinen selviäminen jostain varmasti voi vahvistaakkin. Mutta että jos elässä on oikeasti isoja vastoinkäymisiä useampi, niin kyllä ne ihmiset ja ihmissuhteet on pysyvästi rikki.
Jokaisen vaikeuden jälkeen olen voinut todeta, että taas selvisin. Sitten vain rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä!Osaan iloita pienistä asioista, en valita siitä, mitä puuttuu, vaan olen iloinen siitä, mitä minulla on. En mieti, kuinka asiat olisivat paremmin, jos... En märehdi asioita, joille en voi mitään, ja niille, joille voin, yritän tehdä jotakin. Vähän kerrallaan.
Olen sata kertaa onnellisempi ja vahvempi ihminen, kuin ennen, vaikka ulkoisesti elämässä on paljon vaikeuksia.
Tai sitten sun vastoinkäymiset on tyyliä kynsi katkeaa.
Kiitos lohduttavasta tiedosta, koska mä olen kyllä vahvempi kuin ennen ja kaikkea shaibaa on tullut koettua, mutten näköjään rikki ole ollutkaan! :)