Olenko huono ihminen, kun en jaksa enempää kuin yhden lapsen?

Yksi lapsi löytyy, luonne haastava, mutta toki häntä rakastamme yli kaiken. Toista yritettiin aikamme, ei tullut.



Ja nyt ei enää jakseta, ei kertakaikkiaan pystytä kuvittelemaankaan vuosien valvomista, päiväkotielämää, jatkuvaa sairastamista, uhmaa yms yms.



Silti ympäristö tuntuu painostavan, kaikilla muilla on kaksi lasta tai enemmän, lapselle pitää saada sisarus, ainokaiset kasvavat narsisteiksi jne. Ahdistaa ihan hirveästi ja tuntuu itsekkäältä olla yrittämättä sitä toista lasta.