Miksi lapsia ei saa ns.jättää jos löytää uuden onnen?

Onhan lapsilla yleensä isätkin ja he ovat monesti kykeneväisiä yh.ksi miksi ei lapsia saisi jättää isälleen?ainahan voi käydä lapsia tapaamassa.Onhan se äidin onnikin tärkeä.

Miksipä ei. Jos minä eroan miehestäni (uuden onnen perässä?) niin lapset jäävät hänelle.

Uudet parisuhteet menevät lasten edelle ja vanhemmt antavat jopa huostaan, jotta uusi onni saisi kukkia.

ne lapset ovat tärkeämpiä kuin se uusi onni. uusi onni menee ja tulee - lapset ovat ikuisia !

Kieltääkö joku?



Kyllähän lapsensa saa jättää isänsä huollettavaksi, mutta aika harva äiti-ihminen HALUAA näin tehdä.

pohtii, niin ehkäpä tosiaan on parempi, että jättää ne lapset.

ne lapset ovat tärkeämpiä kuin se uusi onni. uusi onni menee ja tulee - lapset ovat ikuisia !

itselläni ainakin kestänyt jo 7v ja hyvin on lapsi sopeutunut asumaan isänsä kanssa ja mulla lapsi tämän uuden miehen kanssa.ap

ne lapset ovat tärkeämpiä kuin se uusi onni. uusi onni menee ja tulee - lapset ovat ikuisia !

itselläni ainakin kestänyt jo 7v ja hyvin on lapsi sopeutunut asumaan isänsä kanssa ja mulla lapsi tämän uuden miehen kanssa.ap

taas uuden onnen, jätät tämän lapsesi isälleen ja aloitat uuden elämän? Kivaa, lapsista viis!

Onhan lapsilla yleensä isätkin ja he ovat monesti kykeneväisiä yh.ksi miksi ei lapsia saisi jättää isälleen?ainahan voi käydä lapsia tapaamassa.Onhan se äidin onnikin tärkeä.

Miksipä ei. Jos minä eroan miehestäni (uuden onnen perässä?) niin lapset jäävät hänelle.

Ollaan siis joskus puhuttu asiasta, että jos ero tulisi, lapset jäisivät miehelle. Enkä näe tässä mitään kummallista. Se mies on kuitenkin ihan tasa-arvoinen huoltaja naisen kanssa.

On vain kumma käsitys siitä, että lasten täytyy ehdottomasti jäädä äidille tai muutoin hänessä on jotakin vikaa.

ne lapset ovat tärkeämpiä kuin se uusi onni. uusi onni menee ja tulee - lapset ovat ikuisia !

itselläni ainakin kestänyt jo 7v ja hyvin on lapsi sopeutunut asumaan isänsä kanssa ja mulla lapsi tämän uuden miehen kanssa.ap

kun itse löysit uuden onnen.

ne lapset ovat tärkeämpiä kuin se uusi onni. uusi onni menee ja tulee - lapset ovat ikuisia !

itselläni ainakin kestänyt jo 7v ja hyvin on lapsi sopeutunut asumaan isänsä kanssa ja mulla lapsi tämän uuden miehen kanssa.ap

Miksi teet lapsia? Mitä ne edustavat sinulle? Onko sinulle tärkeämpää vai yhtä tärkeää saada uusi käsilaukku kuin lapsi?

Tiedän, että on oikeasti olemassa melkoisen tunnevammaisia ihmisiä (eikä provoja niin kuin tämä), tunnen itsekin yhden miehen, joka todella on jättänyt lapsensa uuden onnen takia eli ei tapaa heitä lainkaan. Silti aina jaksan hämmästellä, että nämä tunnevammaiset eivät itse tajua olevansa viallisia vaan luulevat, että on normaalia, ymmärrettävää ja jopa tavoiteltavaa suhtautua lapseen kuin käsilaukkuun. Kiva, kun sujuu hyvin, poisheitettävä, kun sitä ei enää jaksa.

ne lapset ovat tärkeämpiä kuin se uusi onni. uusi onni menee ja tulee - lapset ovat ikuisia !

itselläni ainakin kestänyt jo 7v ja hyvin on lapsi sopeutunut asumaan isänsä kanssa ja mulla lapsi tämän uuden miehen kanssa.ap

taas uuden onnen, jätät tämän lapsesi isälleen ja aloitat uuden elämän? Kivaa, lapsista viis!

kyllä nykyinen on minulle se oikea ja ollaan loppun asti yhdessä.

On olemassa ihmisiä, jotka asettavat lapsensa uuden onnen ja uuden (olemassaolevan) perheen edelle.

Esimerkiksi niin, että tapaamisilla isä on kykenemätön kasvattamaan tai toimimaan vanhempana edell. liiton lapsilleen ja lapset kohtelevat isän uutta vaimoa törkeästi tavalla tai toisella, ovat piittaamattomia isän ja tämän vaimon kodin säännöistä tai tavoista, kiusaavat pienempää sisarustaan joka siis on isän ja uusvaimon yhteinen ja sisarus myös vkl-lapsille.



Ja jos edellisen liiton lapsia haluaa muuttaa isän luo, hän myös muuttaa,v aikka äitipuoli vastustaa ja hetipian muuton jälkeen ongelmia tulee valtavasti äitipuolen kanssa ja yhteisten lasten kiusaaminen jatkuu, törkeä käytös äitipuolta kohtaan jatkuu.

Taloudessa elää kaksi yksikköä: isän lapsensa kanssa muusta perheestä piittaamatta, ja nainen omien lastensa kanssa ollen yhteydessä ja tekemisssä miehensä kanssa yhteisiin lapsiin liittyen (lapsipuolen asiat, tulemiset ja menemiset eivät äitipuolelle kuulu( ja ollen samalla kuitenkin vastuussa myös miehen lapsesta.



Miehelle on lapset ykkössijalla eikä ole olemassa muuta vaihtoehtoa, joten perhe eroaa ja isä jää elämään kaksin edell. liiton lapsen kanssa, sillä lapsi tarvitsee isää ja lapsella ja isällä on oikeus toisiinsa, elää ja asua yhdessä.

Samaan aikaan vaimo jää yksinhuoltajaksi ja ne "uudet" lapset menettävät kodin, perheen - ja isän.



Te kaikki av-mammat varmaan haluatte tällaisen miehen.

Menkää ottamaan, siellä se on vapaana ja asuu lapsensa kanssa, urhea yh-isi.

Onhan lapsilla yleensä isätkin ja he ovat monesti kykeneväisiä yh.ksi miksi ei lapsia saisi jättää isälleen?ainahan voi käydä lapsia tapaamassa.Onhan se äidin onnikin tärkeä.

Miksipä ei. Jos minä eroan miehestäni (uuden onnen perässä?) niin lapset jäävät hänelle.

Ollaan siis joskus puhuttu asiasta, että jos ero tulisi, lapset jäisivät miehelle. Enkä näe tässä mitään kummallista. Se mies on kuitenkin ihan tasa-arvoinen huoltaja naisen kanssa.

On vain kumma käsitys siitä, että lasten täytyy ehdottomasti jäädä äidille tai muutoin hänessä on jotakin vikaa.

ainakin kaihertaa ylipäätään puhe lasten JÄTTÄMISESTÄ. Eipä moni mieskään eron tullessa halua niitä lapsia jättää, mutta joku valinta se on tehtävä.

Kuulostaa ihan siltä, että lapset ovat onnen tiellä. Miksi edes tehdä niitä riesaksi?

ne lapset ovat tärkeämpiä kuin se uusi onni. uusi onni menee ja tulee - lapset ovat ikuisia !

itselläni ainakin kestänyt jo 7v ja hyvin on lapsi sopeutunut asumaan isänsä kanssa ja mulla lapsi tämän uuden miehen kanssa.ap

taas uuden onnen, jätät tämän lapsesi isälleen ja aloitat uuden elämän? Kivaa, lapsista viis!

kyllä nykyinen on minulle se oikea ja ollaan loppun asti yhdessä.

ne lapset ovat tärkeämpiä kuin se uusi onni. uusi onni menee ja tulee - lapset ovat ikuisia !

itselläni ainakin kestänyt jo 7v ja hyvin on lapsi sopeutunut asumaan isänsä kanssa ja mulla lapsi tämän uuden miehen kanssa.ap

taas uuden onnen, jätät tämän lapsesi isälleen ja aloitat uuden elämän? Kivaa, lapsista viis!

kyllä nykyinen on minulle se oikea ja ollaan loppun asti yhdessä.

Niin minäkin luulin, mutta hän sitten valitsi tyttärensä.

Tytär on onnellinen. Hän sai isin. Minun tyttäreni ja poikani vastaavasti menetti, mutta sehän ei tässä paketissa saman verran painakaan, koska ne ensimmäiset lapset ovat ykkössijalla.

ne lapset ovat tärkeämpiä kuin se uusi onni. uusi onni menee ja tulee - lapset ovat ikuisia !

itselläni ainakin kestänyt jo 7v ja hyvin on lapsi sopeutunut asumaan isänsä kanssa ja mulla lapsi tämän uuden miehen kanssa.ap

Miksi teet lapsia? Mitä ne edustavat sinulle? Onko sinulle tärkeämpää vai yhtä tärkeää saada uusi käsilaukku kuin lapsi?

Tiedän, että on oikeasti olemassa melkoisen tunnevammaisia ihmisiä (eikä provoja niin kuin tämä), tunnen itsekin yhden miehen, joka todella on jättänyt lapsensa uuden onnen takia eli ei tapaa heitä lainkaan. Silti aina jaksan hämmästellä, että nämä tunnevammaiset eivät itse tajua olevansa viallisia vaan luulevat, että on normaalia, ymmärrettävää ja jopa tavoiteltavaa suhtautua lapseen kuin käsilaukkuun. Kiva, kun sujuu hyvin, poisheitettävä, kun sitä ei enää jaksa.

ja halusimme nykyisen mieheni kanssa yhteisen lapsen nykyistä miestä rakastan exääni en rakastanut koskaan oli tyhmää hankkia hänen kanssaan lapsi mutta pian tuo esikoinen on jo 18v enkä ole provo.

niin sitten alkaisimme hoitamaan häntä viikko-viikko systeemillä ostaisin asunnon tuosta läheltä yms

ei nyt oikein selviä, mitä "jättämisellä" tarkoitetaan: ei pidetä yhteyttä lapseen enää lainkaan tai vain lahjat postitse vai sitten sitä, että annetaan ex-puolison alkaa lähivanhemmaksi ihan suosiolla ja itse tavataan lasta esim. joka toinen vkloppu. Jälkimmäisessä en näe mitään pahaa. Jos huoltajuuksista ja asuinpaikasta kiistellään verisesti, se on paha, mutta onko sekin sitten paha, jos siitä sovitaan hyvässä hengessä? Eri asia ovat sitten nämä tietämäni miehet, jotka eivät enää suostu tapaamaan lapsiaan eron jälkeen lainkaan, kun heitä on yyhyy niin potkittu päähän ja he haluavat kostaa yyhyy exälle. Jos ei pysty ihmissuhteeseen lastensa kanssa, niin silloin ihmisessä on jo jotain vikaa. Mutta eri asia on sitten taas sekin, kannattaako lapsen väkipakolla pitää yhteyttä tunnehirviöön.

On olemassa myös muunlaisia tapaamiskäytäntöjä kuin tuo klassinen joka toinen vkl, missä etäisä on samalla myös kätevä lapsenlikka exän päästessä etsimään uutta onneaan , saadessa kaksi lapsivaapta viikonloppua kuukaudessa (etu, jota ei yhdperheellisiä eikä uusperheellisiäkään ole!) ja ex-liiton lapset sitten tulevat etäisän kotiin ja - kuten täälläkin saadaan lukea - aiheuttavat konflikteja tavalla tai toisella.

On mielen köyhyyttä ja kyvyttömyyttä, ettei osata nähdä muita vaihtoehtoja.

Yksi vaihtoehto on, että tapaamiset toteutuvat lasten kodissa. isä menee sinne. Lasten äiti saa vapaapäivän. Yöksi ei tarvitse jäädä.

Toinen vaihtoehto on, että tapaamiset hoidetaan muualla, esim. isä viettää lasten kanssa aikaa leikkipuistossa, leffassa, shoppailemassa, kyläillen mummolassa jne. Yötä asti ei todellakaan tarvitse aina olla niissä tapaamisissa.

Näissä tapaamisia voisi olla useammin, vaikkapa kahdesti viikossa. Ikävä ei kävisi ylivoimaiseksi kummallekaan osapuolelle, ei etälle eikä lapsille.

Tarkoitushan kun ei ole taata lähille vapaata, vaan että lapset tapaavat etäänsä.

Eipä olisi enää näitä vihaisia äitipuolia, ei ristiriitoja, ei vihaisia exiä moittimassa lastensa isän nyxää, ei vastakkainasettelua kuka lapsi saa enemmän huomiota eikä lasten tartteisi mennä tosten kotiin eikä äitipuolien tarvitsisi antaa omaa kotiaan miehen lasten temmellyskentäksi. Ehkä uusperhe-erot vähenisi.

Ja niille lapsille voisi opettaa, että vaikka lähin (äidin) luona vituttaa ja on tylsiä sääntöjä, ja isin luona aina niiiin kivaa kun siellä vaan käydään, arki voikin olla jotain iham muuta, eli mitään muuttoja ei ihan tuosta noin vaan "mä oon jo 12 v ja laki mahdollista, mä haluun... " kannata, se voi tuhota montaihmistä.

ei nyt oikein selviä, mitä "jättämisellä" tarkoitetaan: ei pidetä yhteyttä lapseen enää lainkaan tai vain lahjat postitse vai sitten sitä, että annetaan ex-puolison alkaa lähivanhemmaksi ihan suosiolla ja itse tavataan lasta esim. joka toinen vkloppu. Jälkimmäisessä en näe mitään pahaa. Jos huoltajuuksista ja asuinpaikasta kiistellään verisesti, se on paha, mutta onko sekin sitten paha, jos siitä sovitaan hyvässä hengessä? Eri asia ovat sitten nämä tietämäni miehet, jotka eivät enää suostu tapaamaan lapsiaan eron jälkeen lainkaan, kun heitä on yyhyy niin potkittu päähän ja he haluavat kostaa yyhyy exälle. Jos ei pysty ihmissuhteeseen lastensa kanssa, niin silloin ihmisessä on jo jotain vikaa. Mutta eri asia on sitten taas sekin, kannattaako lapsen väkipakolla pitää yhteyttä tunnehirviöön.

Että jättäisin lapseni uuden onnen tieltä. Hyi! Erosin lapsen isästä, kun lapsi oli n. 6 kk, minulle oli heti selvää, että lapsi jää minulle ja eipä tarvinnut tapella, mies allekirjoitti yksinhuoltajaksi minut ja muutti yhteen toisen naisensa kanssa. En voisi edes kuvitella, jos olisi mennyt toisin. Mä en voisi jättää mun lastani, lapsi on mulle kaikista tärkein. Musta tuntuu pahalta jo silloin, kun lapsi on yökylässä vanhemmillani enkä näe heti aamusta tämän hymyä.



Teinkin siis selväksi miehelleni, ennen kuin aloimme seurustelemaan, että se on koko paketti tai ei mitään. Mies on halunnut tämän koko paketin ja rakastaa lastani kuin se olisi hänen omansa :)