Kolme lasta reilussa 2,5 vuodessa....
Nyt on hätä kädessä. Olipas vaikeeta miettiä että mille palstalle kirjottaa, mutta täällä ainakin suurperheellisiä näyttää pyörivän. Yllärikolmonen on meillä aluillansa, olo on hyvin raskautettu ja haamuja tulee testeissä - että luultavasti hyvinhyvin alussa vasta.
Esikoistyttö täyttää kaksi tammikuussa ja nuorimmainen on kohta 7 kk:tta. Luotettiin imetys ja keskeytetty yhdistelmään - tyhmää tiedän, mutta kun se toimi ennenkin. Enkä kaipaa " mitäs menitte panohommiin jos lapset ei kiinnosta" -kommentteja, osaan kyllä syyllistää itse itseäni ihan tarpeeksi.
Mulla on ollutkin kolme lasta haaveissa, vaan nyt huolettaa tuo jaksaminen tosi paljon. Tälläkin hetkellä on rankkaa näiden kanssa kun mies on paljon poissa. Miehen ensi reaktio oli puhua keskeytyksestä, mutta vaikka monta järkisyytä sen puolesta puhuisikin, niin epäilen että se laittaisi oman mielenterveyden kovemmalle kuin kolmen pienen kanssa elämä. Vai onko muilla kokemusta? Ja kolme raskautta näin pienessä ajassa laittaa varmaan kropan tosi koetukselle? Kun on ollut ongelmia jo edellistenkin kanssa ja tällä kertaa en kerinnyt alottaa edes treenaamista. Ja se ikuisuuskysymys, että onko tosi väärin näitä nuorimmaisia kohtaan saada pikkusisarus heti tähän samaan syssyyn?
Nyt on mies selvästi hyväksymässä asian että kohta meitä onkin viisi, mutta sitä enemmän menee mulla tunteet laidasta toiseen. Taloudellinen tilanne meillä on hyvässä jamassa, samoin parisuhde. Nyt kai mä eniten kaipaisin vertaistukea ja kokemuksia. Jos yksikään kolmen pienen äiti kerkeää täällä näitä lukemaan ja vielä vastaamaankin...
Kommentit (2)
Meillä on kaikki kolme olleet ylläreitä! Vahin täyttää tammikuussa 5, keskimmäinen täytti elokuussa 3 ja pienin elokuussa 1. Eli ikäerot ehkä vähän eriLuokkaakun tiellä, 1,5v. ja 2v.! Nyt yritetty kesäkuusta lähtien neljättä!
Jos joku olisi kertonut minulle esikoisen synnyttyä, että muutaman vuoden päästä sinulla on neljä lasta, olisin varmaan kuollut naurusta! Ajatuksissa oli elää loppu elämä yhden lapsen kanssa! No tyttö tuli sitten yllärinä ja ensin mietittiin, että keskeutetäänkö! Minulla oli tuolloin vielä koulukin kesken ja ikää oli vasta 19v.! No en sitten pystynyt edes keskustelemaan keskeytyksestä, koska vaikken mikään abortin vastustaja olekaan, tiedän etten ikinä pääsisi siitä yli! Eli raskaus vaan jatkui ja jatkui, joilloin tuli selväksi, että kyllähän me tämä pidetään...
Pelkäsin koko raskauden ajan, että miten sitä jaksaa ja onko poika mustis, ja mites se arki...
Mutta kun tyttö syntyi, olin taas onneni kukkuloilla ja muutaman viikon kuluttua en edes muistanut mitä on olla vain yhden lapsen kanssa!!!
No kolmas tuli sitten ylläriplussana taas, kun huomasin että oho, menkat kaksi kuukautta myöhässä! Olin tuolloin aloittanut juuri iltalukion ja enkä muistanut edes tarkkailla kuukautisiani! Pidettiin miehen kanssa taas pikapalaveri ja päädyttiin pitämään vauva! Nyt pelot olivat vieläkin suuremmat, ajattelin että miten minulla ikinä riittää aikaa kolmelle!!! Ja Tytön synnyttyä, taas sama homma, eli kahden viikon päästä olin jo ihan tottunut hoitelemaan kolmea ja arki sujui mallikkaasti =)
Nyt olen keväästä asti kuumeillut neljännestä ja yritykset aloiteltiin kesäkuussa! Alussa toivoin ja pelkäsin samalla raskautuvani, mutta nyt kun yritys on jo niin pitkällä, ainut olotila on toivo =)
Kaikkien vahinkojen aikana muuten ollut tilapäinen kortsuehkäisy, kun ollaan jääty miettimään luotettavinta ehkäisyä, ironista kyllä...
Anteeksi kirjoitusvirheet, mutta jostain syystä en voi nyt korjata niitä, kun koneen asetukset hieman sekaisin...
Meillä tuli viitonen pienoisena yllärinä,edellinen oli 8kk kun testi näytti +.Silloin mietin myös tosi paljon omaa jaksamista ja onko liian pieni ikäero,joutuuko edellinen kärsimään kun joutuu luovuttamaan vauvan paikan.Edellinen raskaus oli ollut tosi rankka,hirveet liitoskivut viikolta 18,välillä ei liikkumaan päässyt mitenkään päin.Hirvitti ajatus,että uus raskaus olis samanlainen ja nyt olis vielä pikkunen vahdittavana.Mutta kuitenkin raskaus meni tosi hyvin ja loppujen lopuks aika mukavasti jaksettiin vauva-aikakin,kuopus on nyt jo 1v4kk ja vauvakuume taas valtava.Itse asiassa kuopuksesta olis tullut isoveikka keväällä,ellei olis tullut keskenmeno.
Mutta nää on just niitä asioita,joita ei voi muut päättää tai tietää miten pitäis tehdä.Tsemppiä teille mitä sitten teettekin.
Sari