Minne menee ne masentuneet, jotka ei pääse sängystä ylös?
Aina puhutaan, että jos on vakavasti masentunut niin makaa vain sängyssä. Mä olen ollut kuudella eri osastolla, joukossa avoimia ja suljettuja, ja yhdelläkään osastolla en ole moisiin makoilijoihin törmännyt. Kaikki ovat kävelleet ruokailuihin/vessaan ja kenellekään ei ole viety ruokaa sänkyyn tai pistetty kateria.
Kommentit (18)
Vaikka olisi kuinka masentunut, niin kyllä sängystä ylös pääsee, jossei muuta, niin kusihätä ajaa sieltä pahnoista pois.
Mulla on välillä ollut pelottavia tyhjyyden tunteita siten, että makaa vain sängyssä eikä keksi yhtään syytä, miksi pitäsi nousta. Sitten sitä vain makaa .Mutta kuten sanottu, onneksi viimeistään virtsrakko pitää huolen siitä, että sitkeintäkin tyhjyydentunnetta seuraa ylösnousemus
Ettei pääse sängystä ylös, vaikka pystyisi vessassa käymään, ja kävelemään valmiiseen pöytään.
Ja vastaus: täällä mä olen, makaan lattialla, en pysty huolehtimaan itsestäni, että saisin edes joka päivä ruokaa.
Vaikka olisi kuinka masentunut, niin kyllä sängystä ylös pääsee, jossei muuta, niin kusihätä ajaa sieltä pahnoista pois.
Mulla on välillä ollut pelottavia tyhjyyden tunteita siten, että makaa vain sängyssä eikä keksi yhtään syytä, miksi pitäsi nousta. Sitten sitä vain makaa .Mutta kuten sanottu, onneksi viimeistään virtsrakko pitää huolen siitä, että sitkeintäkin tyhjyydentunnetta seuraa ylösnousemus
Silloin kun mulla on tuollainen päivä, niin nousen sängystä vain tasan sinne vessaan ja meen sitten takaisin... Ehkä joskus illalla nousen haukkaamaan jotain ja menen taas takaisin; eli kyllä se vastaa tunnetta siitä, ettei pääse sängystä ylös koko päivänä. Se tunne on kamala!
Mä olen aina luullut, että sellaista totaalista makoilumasennusta tosiaankin olisi. Mulla on sellaisia päiviä etten jaksaisi/viittisi millään nousta ylös. Mutta pakko se vähintään puolelta päivin nousta laittamaan taaperolle (eines)ruokaa. Sitten voikin makoilla sohvalla ilta(eines)ruokaan saakka. Mä kun olen haaveillut tuollaisesta makoilumasiksesta etten saisi itseäni ylös lainkaan.
Tuossa yhtäkkiä aloin ihmetellä, että minne ne tosiaankin menee hoitoon. Ajattelin ensin, että ne kurvaa normisairaalaan petiosaston kautta.
Ja ehkäpä omat masennukseni ovat olleet vakavampia kuin olen ajatellut, koska sängystä tosiaankin pääsin ylös. Vaikka kamalasti se otti voimia ja olisi tehnyt mieli oksentaa. Luulin kuitenkin olevani lievästi masentunut kun liikkeelle sentään pääsin.
mikä sun ongelma sen sijaan on? osastolle mennään kuntoutumaan, siksi ei laiteta katetreja.
Mä olen aina luullut, että sellaista totaalista makoilumasennusta tosiaankin olisi. Mulla on sellaisia päiviä etten jaksaisi/viittisi millään nousta ylös. Mutta pakko se vähintään puolelta päivin nousta laittamaan taaperolle (eines)ruokaa. Sitten voikin makoilla sohvalla ilta(eines)ruokaan saakka. Mä kun olen haaveillut tuollaisesta makoilumasiksesta etten saisi itseäni ylös lainkaan.
Kyllä minä vessaan nousin, mutta fyysisetkin kivut (psykosomaattisia täysin) olivat niin hirveät, että liikkuminen oli vaikeaa. Joskus piti kulkea "seiniä pitkin" vessareissut, ettei olisi kaatunut. Selkää ei pystynyt oikaisemaan.
Vaikea masennus oli siis.
Ainoastaan eristyksessä olevat eivät tulleet aamiaiselle. He olivat yleensä psykoottisia tai itsetuhoisia tapauksia.
no ne jää sinne sängyn pohjalle, tietty!!! tyhmä kysymys.
sinä kuitenkin pääsit jopa kivuistasi huolimatta ylös.
Mä olen aina luullut, että sellaista totaalista makoilumasennusta tosiaankin olisi. Mulla on sellaisia päiviä etten jaksaisi/viittisi millään nousta ylös. Mutta pakko se vähintään puolelta päivin nousta laittamaan taaperolle (eines)ruokaa. Sitten voikin makoilla sohvalla ilta(eines)ruokaan saakka. Mä kun olen haaveillut tuollaisesta makoilumasiksesta etten saisi itseäni ylös lainkaan.
Kyllä minä vessaan nousin, mutta fyysisetkin kivut (psykosomaattisia täysin) olivat niin hirveät, että liikkuminen oli vaikeaa. Joskus piti kulkea "seiniä pitkin" vessareissut, ettei olisi kaatunut. Selkää ei pystynyt oikaisemaan.
Vaikea masennus oli siis.
olisi jonkinsortin katatoninen depressio, varmasti semmoisiakin löytyy, mutta kun semmoisetkin ihmiset tappaa itsejään, jotka pystyy näyttelemään iloista ja pirteää jne, niin ei se synkkyyden taso pelkän toimintakyvynkään perusteella näy. Haet tässä siis yleisesti ottaen katatonista tilaa, tuskinpa siihen joka päivä törmääkään.
toimintakyvyn mukaan.
olisi jonkinsortin katatoninen depressio, varmasti semmoisiakin löytyy, mutta kun semmoisetkin ihmiset tappaa itsejään, jotka pystyy näyttelemään iloista ja pirteää jne, niin ei se synkkyyden taso pelkän toimintakyvynkään perusteella näy. Haet tässä siis yleisesti ottaen katatonista tilaa, tuskinpa siihen joka päivä törmääkään.
Tekemättömien lista päässäni musertaa.
Suoritan ja yritän. Kaikki jää puolitiehen. Kunnes olen niin loppu että mikään ei huvita. Harmaata ja turhaa mössöä. Haluan vain pimeään tyhjiöön missä ei ole mitään ärsykkeitä ja odottaa että tämä putoaminen lakkaa. Ainoa toivo on ne muistikuvat siitä miten olen itseni ennenkin kasannut olemattomista muruista. Tämä on yksinäisyyden syvin ilmentymä. Yritän sanoa tai huutaa mutta kukaan ei kuule.Päätä puristaa ja verenkierron kohina ärsyttää.Kaiken kukkuraksi teinityttäreni kärsii mielestäni samoista ongelmista enkä osaa auttaa😧
no tuskin ne kunnolla masentuneet jaksaa täällä notkua ja varsinkaan vastailla viesteihin, lukeminen ja kirjoittaminen vaatii keskittymistä.
Kysymyksesi asettelu on itsessään paradoksaalinen. Ne masentuneet, jotka "ei pääse sängystä ylös", ne ei silloin tosiaan sitten "mene" yhtään minnekää. Nuo masentuneet ovat niitä, jotka ovat juurtuneet asuntonsa pimeään ja sänkyyn, jossa makaavat päivästä toiseen paskan ja kusen keskellä.
Eivät siis esimerkiksi osastolle iltapäiväkahvipöytään kanssasi.
Uskoisin, että tilastollisesti näiden tapausten ostetuin menolippu on matka mullan alle.
Juuri eilen luin täällä ketjua, jossa moni vaikeasti masentuneeksi itsensä kokenut/diagnosoitu sanoi käyvänsä töissä. Ihmettelin hiukan asiaa koska mielestäni oikein vakavasti masentunut ei ole työ/toimintakykyinen. Eli ainakaan palstalaiset eivät masentuneenakaan jää sängyn pohjalle.
Keskustelusta käy hiensti ilmi taas se, että ajatellaan, ettei nyt hyvänen aika ihminen voi olla vaikeasti masentunut, kun töissäkin käy.
"Sulla mikään hätä ole" -ajattelu todellakin ajaa ne masentuneet sinne sängyn pohjalle.
No jos ei pääse sängystä ylös, käy niin kuin muillekin sairaille jotka ovat vuoteenomina. Heitä joko autetaan selviämään kotonaan tai ei auteta.
ettei siellä anneta masentuneen jäädä sängyn pohjalle vaan pidetään yllä tiukkoja päivärytmejä? Kotona yksin ollessa samainen henkilö voi hyvinkin jäädä sängyn pohjalle makoilemaan, jos ei ole pakko nousta.