Lue keskustelun säännöt.
Tulin eilen portaat alas taaperomme kanssa, nyt muisti pätkii
10.12.2012 |
Liekö johtuu traumasta?
Tapahtuma osin vielä hämärän peitossa muutenkin. Muistan vaan, että kaaduin suoraan selälteni (kaikki osuma kohdistui selkärankaan) ja sen jälkeen muistan vaan, että sattui joka paikkaan, mutta keskityin pitämään vaan alle 2v. tytöstämme kiinni.
Tyttömme(Luojan kiitos!) selvisi naarmuitta, mutta mun tila oli sellainen, että mies soitti hätänumeroon ja sieltä käskettiin tehdä yhtä jos toista, mm. tarkkailla väriä jne.
En saanut liikkua yhtään ja takapuoli oli hetken aikaa tunnoton ja mies pelästyi, että alan halvaantumaan. Itseänikin pelotti.
Ambulanssin tultua ja alustavien tutkimusten jälkeen mun annettiin hitaasti koittaa liikkua ja nousta ylös. Pystyin, mutta kaikkialle sattui ja paineen tunne selässä oli valtava.
Mut vietiin kuvauksiin ja onneksi selvisin ilman murtumia, mutta kuvissa näkyi niin massiivinen turovtus, että paukahti melkoiset kipulääkkeet kouraan ja vaikka pääsin kotiin niin mun piti tarkkailla ettei tila pahene ja pääsen käymään vessassa (ettei turvotus ns. purista rakkoa tai munuaisia liikaa ym).
Nyt olo kuin hakattu, mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin: olen onnellinen kivusta, minä tunnen ja kävelen! Ennen kaikkea olen onnellinen taaperomme säilymisestä naarmuitta.
Mietin vaan, että voiko johtua jostain trauman tapaisesta kun mun muisti tekee pieniä temppuja nyt, ei pahoja. Ja muutenkin ajattelukyky välillä pätkäsee. Aamulla kun heräsin mulla oli tunne kuin olisin tehnyt jotain pahaa, hiukan kuin morkkis jostain. Enkä ole mitään tehnyt, mutta tunne tuli jostain syvempää (alitajunta/muisti?).
En lyönyt päätäni kuin hieman korvan ulko-osa aristaa pieneltä alueelta eli nuo asiat ei voi johtua pään lyömisestä.
Voiko trauma/shokki aiheuttaa tälläistä pätkimistä alkuun? Että aivot jotenkin suojelee kaikelta kamalalta näin (pelko)?
Ihan selväjärkinen minä muuten olen eikä päähän satu tai särje mitenkään.
Kiitos jos jaksoit lukea. Tämäkin auttaa hiukan kun saa jonnekin kertoa sillä en voi miehelle puhua taukoamatta tästä, hän pelästyi itsekin, samoin 4-vuotiaamme, joka näki koko tapahtuman. Kävin alkuyöstä vielä herättämässä 4v:n ja sanoin äidin olevan kotona, kunnnossa ja toivotin hyvää yötä. Koin sen tärkeänä ettei huolehtisi tai näkisi pahaa unta.
Ja koen tärkeänä tämän kirjoituksen nyt itselleni.
Kaikki on niiiiin pienestä kiinni, ollaan kiitollisia jokaisesta päivästä. Koska vaan asiat voi muuttua. Itse sain uuden mahdollisuuden kävellä, samoin lapseni. Siksi olen kivusta onnellinen.
Kommentit (16)
johtuu pelkästään niistä vahvoista kipulääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa soittaa vielä lääkäriin ja kysyä noista muisti- ym. oireista. Ehkä sittenkin löit pääsi? Varmaan ohimenevää ja viatonta, mutta kannattaa tarkistaa.
Lisksi taidat olla hieman teatraalinen tarinaniskijä
Sokki purkautuu usein jälkijunassa. Säikähdys, kipu, trauma -lääkkeiden kera sekottavat päätäsi. Ihan normaalilta kuulostaa. Onneksi selvisit säikähdyksellä!
Kaiken katoavaisuuden ymmärtää kouriintuntuvasti vasta onnettomuuden tms. koettuaan.
Rauhallista joulunaikaa sinulle ja koko perheellesi.Elämä on lahja.
Seurailen asiaa. En ole sitä vahvaa kipulääkettä vielä tänään ottanut, etten tiedä voiko se siitä johtua.
Mulle on ihan sama minkälaisena mua joku pitää mun kirjoituksen perusteella, mulle on tärkeintä olla tässä ja kunnossa, kuten lapsenikin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pärjäät ilman kipulääkettäkin, bueno.
Nyt otan lääkkeen ja menen huilaamaan, onneksi mies sai vapaata ja on apunani.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin onhan se tosi konkreettinen oire. Kannattaako noiden asioiden kanssa leikkiä? SUna soittaisin edes terveyskeskuksen sairaanhoitajalle ja kysyisin, onko syytä tulla lääkääriin. Mun mielestä joku niin löysä selitys kuin jälkitrauma ei tuollaista selitä vaan kyseessä on jokin oikea probleemi, olkoonkin että voi mennä itsestään ohi. Mutta sä olet pienen lapsen äiti, pidä nyt huolta itsestäsi. EI ole iso vaiva soittaa tosta.
Tavallisin aivoverenkiertohäiriön oire on toispuoleinen heikkous, joka voi vaihdella lievästä heikkoudesta täydelliseen halvaukseen. Usein heikkouteen liittyy myös tunnon häiriintyminen (yleensä puutuminen) kyseisissä raajoissa, mutta tuntohäiriö saattaa esiintyä yksinäänkin. Myös äkillinen puhevaikeus on tavallinen oire. Se voi olla sanojen löytämisen vaikeutta, jolloin usein esiintyy myös oikean puolen raajojen heikkoutta tai puheen epäselvyyttä. Samoin äkillinen toimintakyvyn häiriö, jonka läheiset usein kuvaavat "sekavuudeksi", voi olla oire AVH:stä. Hyvin tavallisia ovat myös äkilliset näköoireet, joko kahtena näkeminen, toisen tai molempien silmien näköhäiriö tai näkökentän supistuminen.
Päänsärkyä ei välttämättä liity aivoverenkiertohäiriöihin lainkaan, varsinkaan ensioireina. Aivoverenvuodoissa sitä esiintyy useammin, erityisesti lukinkalvonalaisessa verenvuodossa (SAV), mutta aivoveritulpissa taas melko harvoin. Äkillisesti alkava kävely- ja tasapainovaikeus johon usein liittyy voimakas huimaus ja pahoinvointi voi olla aivoverenkiertöhäiriön oire, vaikka tavallisimmin pelkkä huimaus johtuu muista syistä. Tajunnan häiriöt liittyvät yleensä vain vakaviin aivoverenvuotoihin tai laajoihin aivoveritulppiin. Myös äkilliset tajuttomuus-kouristuskohtaukset voivat kuulua aivoverenkiertohäiriöiden ensioireisiin.
Aivoverenkiertohäiriöiden oireet alkavat yleensä hyvin äkillisesti, ovat voimakkaimmillaan alkuvaiheessa ja lievenevät vähitellen ajan kuluessa. Oireet voivat alkaa myös yön aikana nukkuessa, jolloin ne tulevat ilmi herätessä. Vaurion laajuudesta ja sijainnista lähinnä riippuu kuinka vaikeita ja pysyviä oireita sairaudesta jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ehkä vähän voimakas sana. Aivan varmasti säikähdit kamalasti ja se vaikuttaa sun vireyteen. Lääkkeilläkin voi olla osuus asiaan. Olet nyt toipilas, joten anna itsesi toipua rauhassa. Ihminen ei ole mikään kone, vaan psykofyysinen kokonaisuus.
Hienoa, ettei kuitenkaan käynyt pahemmin, vaikka aikamoisen tärskyn saitkin.
Trauma on ehkä vähän voimakas sana. Aivan varmasti säikähdit kamalasti ja se vaikuttaa sun vireyteen. Lääkkeilläkin voi olla osuus asiaan. Olet nyt toipilas, joten anna itsesi toipua rauhassa. Ihminen ei ole mikään kone, vaan psykofyysinen kokonaisuus.
Hienoa, ettei kuitenkaan käynyt pahemmin, vaikka aikamoisen tärskyn saitkin.
mitä trauma tarkoittaa. Traumaperäinen shokki = fyysisen, ulkoisen tekijän aiheuttamasta vammasta seuraava shokki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutama vuosi sitten, en muista oliko viimeinen vai toiseksi viimeinen rappu miltä putosin, tai miten se kävi. Kävelin rauhassa rappuja alas, ja yhtäkkiä makasin selälläni lattialla, poikittain, en käsitä miten siinä niin kävi, mutta aivot ei kai ehtiny reagoida siihen "lentoon".
Kiitän myös luojaani, koska tuollaisista tapauksista usein on seuraus halvaantuminen tai jopa kuolema. Pari vuotta sitten äitini ystävättären tuttu putosi ylioppilasjuhlissa vieraassa paikassa rappuset ja kuoli siihen paikkaan, itsekin nuori parikymppinen nainen.
En lukenut kaikkia viestejä välistä, mutta voi johtua järkytyksestä. Olen itse kaatunut pahasti ja se todella pelästytti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vaan, että voiko johtua jostain trauman tapaisesta kun mun muisti tekee pieniä temppuja nyt, ei pahoja. Ja muutenkin ajattelukyky välillä pätkäsee. Aamulla kun heräsin mulla oli tunne kuin olisin tehnyt jotain pahaa, hiukan kuin morkkis jostain. Enkä ole mitään tehnyt, mutta tunne tuli jostain syvempää (alitajunta/muisti?).
Mietin kovasti mistä johtuu.
se tapahtuma nyt ei olekaan täydessä muistissa. Menihän kaikki niin nopeastikin.
Tein testit itselleni mahd. aivohalvauksen tmv. varalle niin pystyn käveleen linjaa pitkin, pupillit reagoi, saan sormet nenään ja irvistettyä. Puhe ei ole puuromaista ja kaikki muuten kunnossa. Edelleenkään ei päätä särje, ei ole huimausta eikä heitätä. Liikkeeni on hitaita, mutta hallittuja.
Semmoinen höpömpi olo oli aamusta, nyt alkaa olla päivässä taas kiinni ja tein jokusen asiapuhelunkin.
Voihan olla ettei tapahtumien selvä kulku tule koskaan kokonaan mieleen vaan alitajunta haluaa ne pitää poissa. En usko, että olisivat kotiin päästäneet jos olisi mitään riskiä sisäisille vuodoille tai päävammoille.
Kotona piti ohjeiden mukaan seurata vain vatsan toimintoja ja säryn määrää sekä kylmähoitaa mitä olenkin tehnyt.
Ihana kiitos kaikille kannustaville vastaajille ja
ihana saada jostain empatiaa. Minulla ei ole sukulaisia kuin todella vanha mummuni kenelle en viitsi asiasta ilmoittaa edes kun kerran säikähdyksellä selvisimme.
Mieheni empatia näkyy nyt huolenpitona, että hoitaa lapset, asiat ja kodin kaikki puuhat.
Minulla on paha nivelreuma ollut lapsesta asti ja kiireellinen lähete tälläkin hetkellä tekonivelleikkaukseen lonkan nivelrikon takia, joten siksi pidin ihmeenä ettei tullut kummosempaa.
Tämä ehkäpä herättää vihdoin myös lääkärini tajuamaan, että tarvitsen kunnon kipulääkkeen leikkaukseen asti, jotta en olisi niin jäykkä ja tapaturma-altis. Olivat trauman osastolta sitä mieltä, että jos nivelrikkoani ja liikuntakykyäni ei oteta vakavasti niin hänelle saa soittaa.
Ei siis mitään niin huonoa etteikö jotain hyvääkin.
Iso hali ja kiitos kaikille, kyllä tämä tästä parempaan menee. En pelleilisi terveydelläni, toki menen tarkistamaan tilanteen jos jokin mietityttää kovin ja tilanne siltä vaikuttaa.
AP
kaiken varalta, ja kertoa oireistasi. Voihan se järkytyskin aiheuttaa muistihäiriöitä.