Lue keskustelun säännöt.
Tukiviittomat ja isoäiti... Sis. avautumista, älä avaa jos et jaksa sitä.
09.12.2012 |
Lapsemme on nyt kolmivuotias, eikä puhu kuin muutamia oikeita sanoja ja paljon omaa puhetta. Käymme puheterapiassa ja opettelemme miehen kanssa tukiviittomia, joita sitten käytetään lapselle puhuessa.
Tähän mennessä kaikki joille olemme tästä puhuneet, ovat olleet positiivisesti mukana, ja kannustaneet ja omat vanhempani sekä siskoni ovat opetelleet noita viittomia myös että voivat kommunikoida sitten lapsen kanssa paremmin.
Mutta sitten miehen äiti..
Reaktiot ovat olleet lähinnä seuraavat:
"Vammaistako te lapsestanne teette?"
"No tuolla tavalla se lapsi ei puhu ikinä oikeasti ja on kohta kokonaan mykkä"
"Minähän en tuohon hömpötykseesi mukaan lähde, olet poikanikin sotkenut tähän"
jne.
Hän on siis suoraan sanonut että minä vain yliragoin ja että teen lapsesta mykkää.. Jos mies on paikalla, hän sanoo että "hyvin tuo lapsi puhuu" jne. vaikka oikeasti hänkään ei selvästikään ymmärrä mitään mitä lapsi selittää.
Olemme selittäneet yhdessä ja erikseen isoäidille että miksi niitä viittomia käytetään ja että ne eivät hidasta puheenkehitystä, vaan auttaa lasta kommunikoimaan. Mutta ei. Itse en enää tiedä mitä tehdä hänen kanssaan ja mieskin on kyllästynyt tilanteeseen. Isoäiti asuu miltei naapurissa, ja olisi mukavaa jos hän osallistuisi opettelemalla edes muutaman viittoman, mutta kun asenne on tuo niin en tiedä mitä tehdä. Omat sukulaiseni asuvat useamman sadan kilometrin päässä, ja hekin jopa harjoittelevat viittomia, vaikkeivat näekään lasta niin usein kuin lapsen isoäiti..
Voin ehkä kuulostaa vain narisevalta miniältä jolle ei kelpaa mikään, mutta itse koen tilanteen hankalana. Tukiviittomat olivat kuitenkin meidän ja puheterapeutin yhteispäätös, enkä ainakaan omasta mielestäni, enkä miehen mielestä, ole mikään ylireagoija..
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (13)
oma lapseni oppi puhuaan tukiviittomien avulla.
Meillä kävi kotona puheterapeutti opettamassa niitä kaikille lapsen läheisille.
Anoppi ei asiasta ollut innoissaan mutta yritti kuitenkin oppia.
Uskomatonta kuinka ne viittomat auttoivat kommunikoimaan lapsen kanssa ja kuinka siitä alkoi puhettakin tulla. Vuosi viittomista niin lapsi puhui ymmärrettävästi. Vanhat ihmiset eivät ymmärrä :( tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä yritän olla suht hienotunteinen sanoissani, mutta tuossa tilanteessa luultavasti pistäisi niin vihaksi, että tulisi sanottua vähän painavammin.
Sisältönä suurinpiirtein: anopin ei tule puuttua asiaan, joka hänelle ei kuulu. Jos ymmärtää, on mukana, jos ei, pitkäköön omana tietonaan. Eikä ole tervetullut kylään jos ei osaa käyttäytyä.
En myöskään alkaisi tappelemaan miehen kanssa (niin kuin moni varmasti ehdottaa) siitä, että sanoo äidilleen, ehei. Ainakin meidän perheessä mies on niin nössö, että ei osaa kuin kiemurrella äidilleen.
Jos anoppi jotain inisee, niin siinäpähän inisee. Luultavasti muuttuu ääni kellossa kun tajuaa että menettää sinut ja lapsen, jos ei ymmärrä käytöstapoja. Tuollaiset puheet voi olla tosi vahingollisia lapsen jo ennestään haasteelliselle kommunikaatiolle ja itsetunnolle. En riskeeraisi niitä.
että kaikki eivät tukiviito. Lapsi on vähän kuin ulkomaalaiset, jotka eivät opi suomea, koska kaikki puhuvat heille bad englishiä.
Lapsellasi on oma puheensa ja teillä omanne. Yhteiseen kommunikointiin käytätte tukiviittomia, jotka eivät ole oikea kieli lapselle tai teille vaan se "bad english". Päätös on varmasti oikea, mutta valitettavasti tässä maailmassa ei voi loputtomiin olettaa, että kommunikointi tapahtuu viittomien avulla. Siksi on hyvä, että lähipiirissä on joku kielitaidoton, vaikka sitten anoppi, jonka kanssa lapsen on pakko puhua teidän kieltänne.
lapsi oppii nopeammin puhumaan tukiviittomien avulla kuin ilman?
Mieleeni tulee naapurin poika joka haki omaa poikaani ulos leikkimään 5v ja kieli oli niin käsittämätöntä möngerrystä että ainoastaan mukana olleesta jalkapallosta arvasi mikä oli pojan tarkoitus. Hyvin tuo nykyisin kuuluu pärjäävän yliopisto-opinnoissaan ja ilman viittomia oppi puhumaan ennen kouluikää.
Mutta tietenkin niinkuin joku sanoi anoppiin aina kannattaa laittaa välit poikki, ihan mistä syystä tahansa.;)
Toisaalta lapselle tekee hyvää huomata että kaikki eivät tukiviito. Lapsi on vähän kuin ulkomaalaiset, jotka eivät opi suomea, koska kaikki puhuvat heille bad englishiä.
Lapsellasi on oma puheensa ja teillä omanne. Yhteiseen kommunikointiin käytätte tukiviittomia, jotka eivät ole oikea kieli lapselle tai teille vaan se "bad english". Päätös on varmasti oikea, mutta valitettavasti tässä maailmassa ei voi loputtomiin olettaa, että kommunikointi tapahtuu viittomien avulla. Siksi on hyvä, että lähipiirissä on joku kielitaidoton, vaikka sitten anoppi, jonka kanssa lapsen on pakko puhua teidän kieltänne.
Tukiviittomat ovat vain apukeino välttämättömimpään kommunikaatioon, ei niitä käyttämällä voi korvata puhetta. Lapsella olisi varmasti paljon sellasiat sanottavaa, jota ei tukiviittomin voi ilmaista ja hän varmasti sen sanoisi, jos osaisi. Kielenoppimisen herkkyyskaudella olevaa lasta ei voi verrata vieraaseen kieliympäristöön muuttavaa aikuista.
Ap:lle sanoisin että harmi että isoäiti suhtautuu noin :( Kuulostaa, että olette kaikkenne tehneet, mutta jos hän ei halua ymmärtää, niin ei ymmärrä. Voittehan kysyä joskus, jos hän haluaisi tulla puheterapiakäynnille mukaan, auttaisiko se häntä hoksaamaan että mistä on kysymys,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaikki eivät tukiviito. Lapsi on vähän kuin ulkomaalaiset, jotka eivät opi suomea, koska kaikki puhuvat heille bad englishiä
Ne ovattukena puhetta opittaessa, eivät hidastamassa puheenoppimista. 3 vuotiaalla on varmasti jo muitakin kontakteja ulkomaailmaan kuin isovanhemmat, joten varmasti ymmärtää että kaikki eivät tukiviito vaikka oma isoäiti olisikin hommassa mukana.
Tukiviittomat eivät ole niin kattava kommunikointisysteemi että lapsi haluisi niilä korvata normaalin puheen. Ne vaan auttavat lasta kommunikoimaan kunnes puheentuotto onnistuu.
lapsi oppii nopeammin puhumaan tukiviittomien avulla kuin ilman?
Mieleeni tulee naapurin poika joka haki omaa poikaani ulos leikkimään 5v ja kieli oli niin käsittämätöntä möngerrystä että ainoastaan mukana olleesta jalkapallosta arvasi mikä oli pojan tarkoitus. Hyvin tuo nykyisin kuuluu pärjäävän yliopisto-opinnoissaan ja ilman viittomia oppi puhumaan ennen kouluikää.
Mutta tietenkin niinkuin joku sanoi anoppiin aina kannattaa laittaa välit poikki, ihan mistä syystä tahansa.;)
vaan ensisijaisesti antaa lapselle jokin kommunikaatiokeino. 2-3 -vuotiaalla on jo ihan hirveästi asiaa, mutta jos ei vielä ole sanoja niitä ilmaisemaan, on se varmasti ihan kamalan turhauttavaa. Sen lisäksi tukiviittomien avulla lapsi oppii ymmärtämään ihmisten välisen kommunikaation merkityksen, siis sen kuika tärkeää on että omia tunteitaan voi ilmaista toiselle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole neuvoja mummon suhteen, mutta tulin vaan tähän kertomaan, että meilläkään lapsi ei vielä kolmevuotiaana puhunut juuri mitään. Oltiin aika huolissamme, samoin puheterapeutti. Sitten yhtäkkiä lapsi alkoi puhumaan (oli 3 v 2kk). Aivan kuin napista painamalla. Totta kai puhe oli tosi epäselvää, mutta pointti oli se, että sitä tuli ja lapsi yritti tosissaan. Puheen kehitys oli uskomattoman nopeaa; lapsi oli tasan kolmevuotiaana sanastoltaan huomattavasti ikäistään jäljessä, mutta kun samat testit tehtiin kun lapsi oli 3 v 5 kk hän oli jo ikäisiään edellä sanastoltaan (puhe oli siis tosi epäselvää, mutta sanasto monipuolista). Lapsella ei ole mitään muita ongelmia, on normaalisti kehittynyt ja monissa taidoissa hyvä. Puheen viivästyminen ei siis välttämättä tarkoita, että olisi aihetta suurempaa huoleen. Jotkut vaan kypsyvät hitaasti.
Voittehan sitten taas olla enemmän yhteydessä kun tilanne on selkiytynyt.
Tuolla asenteellaan saa lapsen tuntemaan huonommuutta puheongelmastaan. Lapselle olisi parempi ettei joutuisi tuommoisia kommentteja kenenltäkään kuulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi oppii nopeammin puhumaan tukiviittomien avulla kuin ilman? Mieleeni tulee naapurin poika joka haki omaa poikaani ulos leikkimään 5v ja kieli oli niin käsittämätöntä möngerrystä että ainoastaan mukana olleesta jalkapallosta arvasi mikä oli pojan tarkoitus. Hyvin tuo nykyisin kuuluu pärjäävän yliopisto-opinnoissaan ja ilman viittomia oppi puhumaan ennen kouluikää. Mutta tietenkin niinkuin joku sanoi anoppiin aina kannattaa laittaa välit poikki, ihan mistä syystä tahansa.;)
vaan ensisijaisesti antaa lapselle jokin kommunikaatiokeino. 2-3 -vuotiaalla on jo ihan hirveästi asiaa, mutta jos ei vielä ole sanoja niitä ilmaisemaan, on se varmasti ihan kamalan turhauttavaa. Sen lisäksi tukiviittomien avulla lapsi oppii ymmärtämään ihmisten välisen kommunikaation merkityksen, siis sen kuika tärkeää on että omia tunteitaan voi ilmaista toiselle ihmiselle.
ja jos lapsi ei ymmärrä sanaa "viha", niin ei hän tajua sen viittomaakaan.
ei osallistu aloittamaansa keskusteluun itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheterapeutti piti yhden ohjauskäynnin isovanhemmille. Selitti miksi viittomia käytetään jne. Auttoi.
Asukoon naapurissa, jätätte silti yhtydenpidon minimiin noin vuodeksi tai mitä se nyt kestääkin, että lapsi saa puheen sujumaan edes auttavasti. Sitä ennen mummista on vain vahinkoa, mutta hän ei itse koskaan tule sitä ymmärtämään joten helpoimmalla pääsee kun välttelee vaan kontaktia. Ja sen voin sanoa, että te tulette kyllä kaikkea helpotusta tarvitsemaan, sillä, vaikka teille ei vielä siitä ole puhuttu, ouheen kehiksen viive usein liittyy muihinkin ongemiin. Niistä selviäminen tulee vielä vaatimaan teiltä sitä, että osaatte karsia liiat stressin aiheuttajat lähipiiristänne. Kuten pässit isoäidit.