Onko kohtalotovereita? Olen hyvin tarkka käytöstavoista ja etiketistä ja olen kasvattanut
lapseni niitä noudattamaan. Tai siis yrittänyt kasvattaa... Ei uskoisi, että nuo ovat minun lapsiani, ellen olisi itse nähnyt, mistä ne maailmaan pungersivat.
Poikani ovat kuin susilapsia. Jatkuvasti, kerta toisensa jälkeen minun pitää muistuttaa ruokatavoista, kiittämisestä ja aivan kaikista käytöstavoista. Eikä sekään mitään auta, koska tilannehan on silloin jo ohitse. Lapset ovat jo isoja koululaisia eivätkä ole nähneet muuta mallia kuin hyvän käytöksen mallin. Miksi noihin puupäihin eivät tavat tartu? Miksi? Miksi? Miksi?
Kommentit (3)
Tosin minulla ei ole ongelma pelkästään lapsessani, vaan myös miehessäni ja ympärillä olevissa ihmisissä. Työpaikalla eräs ihminen söi evääni eikä edes pyytänyt anteeksi, suusta pääsi vain "oho, emmä tienny". Jne. Ahdistun näistä kokemuksista kamalasti.
esim. syömme aina yhdessä iltaruokaa, eikä kukaan ala lataamaan ruokaa suuhunsa ennenkuin kaikki ovat valmiita ja hyvät ruokahalut on toivotettu. Jostakin syystä lapset unohtavat tähän lähes aina kun olemme kylässä..huoh..
5-vuotias ei kiitä koskaan. On kylläkin niin ujo, ettei puhu vieraiden kanssa, mutta mene sitä nyt aina selittelemään..
Yritän kasvattaa kouluikäisiä poikiani niin, että he osaisivat keskustella vieraidenkin kanssa. Jostain syystä tietyssä seurassa he muuttuvat juurikin tyypillisiksi suomalaisiksi...
Olen siis ainoa.
-ap