Mikä ero on lähteillä ja kirjallisuudella tutkimuksessa?

Tutkimuksessa käytetään lähteitä ja ne voivat olla mitä tahansa kirjallisuutta.

Esim. haastattelu (jonka tutkija tekee itse).

Tietenkin ovat kaikki kirjallisuutta, mutta merkataan erikseen. Miksi?



Ovatko lähteet "ensisijaisia" teoksia tutkimuksessa ja kirjallisuus "toissijaisia"?



T: Ap

lähteet ovat niitä, joihin viittaat suoranaisesti (joko suora lainaus tai lainaus omin sanoin= tekstissä ja kirjallisuus on kaikki muu, mitä olet lukenut aiheeseen liittyen, mutta mihn et suoraan viittaa tekstissä.

Monesti lähteissä on kuitenkin ihan normaaleja kirjoja, kuten myös kirjallisuusluettelossa. Mikä ero näillä on? Miksi jotkut lähdekirjat menevät kirjallisuuden alle ja toisen lähteisiin?



T: Ap

Lähde vai kirjallisuutta, jos tähän teokseen kuitenkin viitataan yhdessä kohdassa, mutta hyvin ohimennen?

lähteet ovat niitä, joihin viittaat suoranaisesti (joko suora lainaus tai lainaus omin sanoin= tekstissä ja kirjallisuus on kaikki muu, mitä olet lukenut aiheeseen liittyen, mutta mihn et suoraan viittaa tekstissä.

Lähde vai kirjallisuutta, jos tähän teokseen kuitenkin viitataan yhdessä kohdassa, mutta hyvin ohimennen?

lähteet ovat niitä, joihin viittaat suoranaisesti (joko suora lainaus tai lainaus omin sanoin= tekstissä ja kirjallisuus on kaikki muu, mitä olet lukenut aiheeseen liittyen, mutta mihn et suoraan viittaa tekstissä.

kyse on lähteestä.

Vanha ketju, mutta täytyy kommentoida, kun kukaan ei ole osannut vastata kunnolla.

Vastaus riippuu tieteenalasta ja tiedekunnan/laitoksen/opinahjon viitauskäytännöistä, mutta tämä jaottelu lähteisiin ja kirjallisuuteen on käytössä esimerkiksi historiantutkimuksessa. Lähteillä tarkoitetaan pääsääntöisesti aikalaislähteitä, eli sitä autenttista materiaalia, joka vastaa tutkimuskysymyksiin. Kirjallisuus taas on pääsääntöisesti tutkimuskirjallisuutta, joka sisältää lähteiden tulkintaa. Raja on kuitenkin häilyvä. Joskus lähteisiin voidaan sisällyttää nuorempaakin kuin aikalaislähteistöä. Tutkija tutkii lähteitä ja vertaa omia tulkintojaan aiempaan tutkimukseen, eli kirjallisuuteen.

Karkea esimerkki: tutkimus, joka koskee tiettyä aihetta 1950-luvulla -> lähteitä ovat kaikki 1950-luvun materiaali tai nuorempi materiaali, joka ei perustu lähteisiin, esim. haastattelut. Kirjallisuus tyypillisesti on nuorempaa (vaikka aivan viime vuosina julkaistua) ja perustuu lähteiden tutkimukseen.