Mikä on raflaavin tiedossasi oleva asia suvustasi (alkaen isovanhempasi tai isoisovanhempasi)?

Isoäitini oli köyhän torpan lapsi ja äitinsä ilmeisesti paikallinen jokapojan nainen. Isoäidillä oli kaksi muuta sisarusta ja kaikilla eri isät. Lapsuus oli nälänhätää, voi leivän päällä juhlaa. Isoäidin eno raiskasi isoäitiä 5-vuotiaasta siihen asti, että kuukautiset alkoivat. Lopetti kuulemma siihen, kun tuli pelko että olisi voinut jäädä teosta kiinni (raskauden mahdollisuus). Eno käytti tilaisuutta hyväkseen aina, kun muita ei ollut paikalla.

Kaikesta huolimatta isoäidistäni kasvoi "kunnon kansalainen". Hän ei juonut, lähti nuorena liiaksi, teki pitkän työuran ja koska oli hyvin kaunis (klassisella tavalla), meni naimisiin rikkaan talon pojan kanssa. Hän oli erittäin lapsirakas ja puolusti lasten oikeuksia (omien ja muiden) parhaan taitonsa mukaan. Hän oli "mummu" monille lapsille, myös niille jotka eivät olleet hänen sukuaan. Ei siis ikinä mitään "mun lapset ja muiden kakarat" -meininkiä.

Hän kuoli 85-vuotiaana. Koko ikänsä hän kärsi kovista selkäkivuista, jotka joutuivat lapsena sairastetusta poliosta, joka vaurioitti selkärankaa.

Isoisoisäni veli oli joskus 30-luvun kieppeillä nuorukaisena tullut Helsinkiin ja meinannut jossain keskustan puistoista saada kunnolla turpaansa joltain miesporukalta. Keskelle tappelua oli karauttanut joku hieman vanhempi ja varakkaampi mies hevoskärryillä ja napannut isoisoisänveljen kyytiin ja karkuun.  Heistä oli tullut homopari ja asuivatkin yhdessä useita vuosia sukulaisen rakentamassa talossa.

Vierailija kirjoitti:

mummoni on huhupuheiden mukaan puoliksi romani, eli minä sitten olisin kahdeksasosa romani.

Kirkonkirjojen mukaan näin ei ole, mutta kyllä mummoni varsinkin nuorena olisi täydestä romanista mennyt, jos olisi heimopukuun pukeutunut...

Tähän ei voi saada selvyyttä millään. Eipä silti, ei minua haittaisi mitenkään, oli niin tai näin. Ja mummo oli ihana mummo :)

Saahan tota tutkittua geneettisen sukututkimuksen avulla, jos kiinnostaa.

Aviottomia lapsia ja paljastuneita aviorikoksia joiden seurauksena on ollut epäilyjä siitä onko jonkun oma isä sittenkään oma isä, noita on vatvottu hautaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini oli köyhän torpan lapsi ja äitinsä ilmeisesti paikallinen jokapojan nainen. Isoäidillä oli kaksi muuta sisarusta ja kaikilla eri isät. Lapsuus oli nälänhätää, voi leivän päällä juhlaa. Isoäidin eno raiskasi isoäitiä 5-vuotiaasta siihen asti, että kuukautiset alkoivat. Lopetti kuulemma siihen, kun tuli pelko että olisi voinut jäädä teosta kiinni (raskauden mahdollisuus). Eno käytti tilaisuutta hyväkseen aina, kun muita ei ollut paikalla.

Kaikesta huolimatta isoäidistäni kasvoi "kunnon kansalainen". Hän ei juonut, lähti nuorena liiaksi, teki pitkän työuran ja koska oli hyvin kaunis (klassisella tavalla), meni naimisiin rikkaan talon pojan kanssa. Hän oli erittäin lapsirakas ja puolusti lasten oikeuksia (omien ja muiden) parhaan taitonsa mukaan. Hän oli "mummu" monille lapsille, myös niille jotka eivät olleet hänen sukuaan. Ei siis ikinä mitään "mun lapset ja muiden kakarat" -meininkiä.

Hän kuoli 85-vuotiaana. Koko ikänsä hän kärsi kovista selkäkivuista, jotka joutuivat lapsena sairastetusta poliosta, joka vaurioitti selkärankaa.

Siis lähti nuorena piiaksi.

Isoisäni isoisä oli vaimonsa (eli isoisoisoäitini) serkun poika. Hänen isänsä menetti maansa perimätiedon mukaan kortilla, joutui vankilaan lyötyään yövartijaa, ja kuoli viimein hukkumalla kalastaessaan.

Minulla on suvussa yhdet kolmoishäät: kaksi veljestä ja sisar menivät naimisiin kahden siskoksen ja veljen kanssa, samana päivänä.

Äidinäitini oli avioton lapsi, äpäräksi kai siihen aikaan sanottiin. Ilmeisesti isättömyys oli mummolleni loppuun asti aika arka asia. Ei siitä puhuttu, mutta rivien välistä olen sen näin ymmärtänyt.

Jaa, maantienrosvona joku sukulainen oli elantonsa hankkinut. Mummo otti kiertolaismanneja asumaan latoon ja ruokki niitä sinne. Mummoni ja edesmennyt ukkini olivat serkuksia, mutta se ei tahtia haitannut. Ollut kai aika yleistä Suomessa aikoinaan tietyillä alueilla.

Mun isoäiti on suvun kertoman mukaan tappanut oman pahapäisen ja juopon isänsä teinityttönä 1880-luvulla.

Kirkonkirjoihin on merkitty "kotona tapahtunut onnettomuus".

Hän kuoli ennen syntymääni, joten en ole häntä milloinkaan tuntenut. Oli tiettävästi pahasisuinen emäntä ja ankara äiti.

Mun isoäiti yritti tappaa isänsä, joskus 40-luvulla, on kertonut tästä itse. Asuivat pohjoisessa, olivat hyvin köyhiä, monta mukulaa ja isä väkivaltainen juoppo. Isä oli sammuneena tuvassa ja mummoni (teini-iässä silloin) kohensi takkaa hiilihangolla, kunnes sai ajatuksen että nyt hän tuon kamalan äijän tappaa :D Ajatteli tuikata punaisena hehkuvan tulikuuman hiilihangon isänsä silmästä läpi ja lähti kävelemään häntä kohti hiirenhiljaa - ihan viime hetkillä äijä oli kuitenkin herännyt ja mummolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun perääntyä.

Oma isoisäni joutui vankilaan rikoksistaan ja sieltä päästyään muutti lähi-itään. Tuli kuitenkin takaisin sieltä jossain vaiheessa ennen kun minä synnyin.

 isoisäni (vm 1902) oli liikemies, ja 40-50-luvulla kaikki neuvottelut pidettiin isovanhempieni luona, kun isoäitini teki ruoat. Koska ravintoloissa "seinillä oli korvat".

Isäni syntyi 1939 juuri ennen sotaa, Karjalan kannaksella. Hänen vanhempansa olivat serkuksia keskenään. Isoisän isän maatila oli varakas, toisin kuin Karjalassa yleensä. Hän kävi menestyksekkäästi kauppaa venäläisten kanssa. Nuorena oli ajanut vosikkaa Pietarissa (tämä oli hauska juttu, kun opiskeluaikoina ajoin taksia stadissa, lin siis neljännen polven taksikuski)

No, faijan isä kuoli sodassa. Mummo lähti evakkoon kahden pikkulapsen kanssa. Kertoi itse, kuinka uusi "vaari" hänet _pakolla_ otti mukaan, maatilan emännäksi pimeään Hämeeseen. Isäpuoli oli sodassa traumatisoitunut väkivaltainen alkoholisti, faijan elämä siellä oli yhtä helvettiä, ja myös mummon ja tädin. Sotakorvauksilla maksettiin vaaripuolen velkoja, vastoin mummon tahtoa.

Tarinan valoisa puoli: isä nousi siitä paskasta, hänestä tuli professori Helsingin yliopistoon. Nyt on eläkkeellä ja asuu ulkomailla.

Hämäläiset "sukulaiset", jos tunnistatte tämän tarinan, niin Hävetkää nyt lopulta, saatana.