Lue keskustelun säännöt.
Epätasa-arvoa päiväkodissa ja koulussa
08.12.2012 |
Olen huomannut, että edelleenkin esiintyy sitä, että lapsia kohdellaan eri arvoisesti. Jotkut lapset ovat aikuisen suosikkeja, suurin osa menettelee ja häntäpäässä keikkuu vilkkaimmat. Onko niin vaikeaa ymmärtää, miltä lapsesta mahtaa tuntua? Kyllä lapsi huomaa, kuka aikuinen on oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen. Kiitos näistä aikuisista! Oletko sinä sellainen? Toivottavasti olet ja pysyt sellaisena. Jollet, niin tutki sydäntäsi ja tule ainakin paremmaksi aikuiseksi!
Kommentit (39)
1/39
|
08.12.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minusta ne vilkkaimmat ovat niitä, joita yleensä suositaan. Aroista ja hiljaisista ei yleensä pidetä, tuskin huomataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ne vilkkaimmat ovat niitä, joita yleensä suositaan. Aroista ja hiljaisista ei yleensä pidetä, tuskin huomataan.
villikkojen taustalle. Varsinkin isossa ryhmässä. Jos lapsia on vaikka vain reilu 10, kaikkia ehtii onneksi huomioimaan tasapuolisesti.
Toivottavasti et ole lapsityössä. Sinunlaisia tapauksia vaan saisi olla vähemmän. Teidänlaisenne eivät vain tajua. Et varmaan edes tiedä, mistä on kyse. Sä pelaat pärstäkertoimen mukaan. Tai pelaisit, jollet sitä nyt tee. Lapsiraukat! Pitää sietää tuollaista.
Älä vaan odota jouluista kiitospakettia hyvin tehdystä työstäsi lapseni eteen, sillä et sitä tule saamaa ainakaan minulta. Thanks for nothing! Tai melkein.
Älä vaan odota jouluista kiitospakettia hyvin tehdystä työstäsi lapseni eteen, sillä et sitä tule saamaa ainakaan minulta. Thanks for nothing! Tai melkein.
Voi paskat! En kyllä huoliskaan mitään suunnaltanne. Mä en edes pidä teistä. Vie lahjasi muualle! Kakarasi on s******n ärsyttävä. Pääsispä jo joululomalle huilimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kestä huonokäytöksisiä pieniä piruja, käännän niille selkäni ja yritän olle huomaamatta heitä lainkaan. Minun tehtäväni on aiheuttaa lapsille pettymyksiä, jotta he pärjäisivät paremmin aikuisina. Jätän mahdollisimman paljon yksin, sysään sivuun ja jätän huomiotta, Siitä lapsi oppii pärjäämistä.
Kiitos ettei tänä vuonna tarvitse kantaa nuukahtanutta kukkaa tai vanhentuneita suklaakonvehteja kompostiastiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kestä huonokäytöksisiä pieniä piruja, käännän niille selkäni ja yritän olle huomaamatta heitä lainkaan. Minun tehtäväni on aiheuttaa lapsille pettymyksiä, jotta he pärjäisivät paremmin aikuisina. Jätän mahdollisimman paljon yksin, sysään sivuun ja jätän huomiotta, Siitä lapsi oppii pärjäämistä.
Aika tylyä, jos toimit noin. Taidat itse olla yksi suuri pettymys. Kostat lapsille, kun et muuta osaa.
en kestä huonokäytöksisiä pieniä piruja, käännän niille selkäni ja yritän olle huomaamatta heitä lainkaan. Minun tehtäväni on aiheuttaa lapsille pettymyksiä, jotta he pärjäisivät paremmin aikuisina. Jätän mahdollisimman paljon yksin, sysään sivuun ja jätän huomiotta, Siitä lapsi oppii pärjäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuinka yrittää olla ammatillinen ja tasapuolinen, ei sille vaan voi mitään, että joihinkin lapsiin kiintyy enemmän kuin toisiin. Minusta se on inhimillistä. Mutta niin se ei todellakaan ole, että vilkkaat on "pohjasakkaa", ei. Päinvastoin, usein vähän haastavammat lapset kipuavat sydämeeni syvälle.
Tai sitten se on vaan JOKIN asia lapsessa, lapsen persoonassa. Sitä ei voi selittää.
Olen jutellut tästä työkavereiden kanssa ja on helpottavaa huomata, että meillä kaikilla on hieman eri lapset, jotka "menevät ihon alle". Näin jokaisella lapsella on ryhmässä joku aikuinen, jolle hän on erityinen.
Huonosti en varmasti kohtele muitakaan lapsia, mutta onhan se eri asia, tuleeko empatia ja välittäminen suoraan sydämestä vai ammatillisuuden kautta.
Kiitos ettei tänä vuonna tarvitse kantaa nuukahtanutta kukkaa tai vanhentuneita suklaakonvehteja kompostiastiaan!
Vaiko päinvastoin? Ei voi vaatia kauhalla, kun on annettu lusikalla. Opekin on vain ihminen ja sillä erotuksella, että saa v***********n palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kaikki lapset ovat samanarvoisia, olivatpa sitten vilkkaita, ujoja tai ihan mitä vaan. Olen tasapuolinen. Ei ole lempilapsia. Kohtelen samanveroisesti. Lapset ovat tarkkoja näissä asioissa ja niin olen minäkin. Epätasa-arvoa kohtaan työssäni. Parantamisen varaa olisi. Tytöt ovat yleensä opettajien suosikkeja ja kiltit pojat. Jos lapsesi on vähänkään vilkkaampi, saa lapsesi valitettavasti osakseen kylmempää kohtelua. Milloinkohan viimeksi lapsesi ope hymyili lämpimästi ja hyväksyvästi hänelle? Siinäkin on yksi tärkeä välittämisen mittari.
Tiedän pienten lasten opettajan, joka ei hymyile koskaan. Onko epäilyttävää? Tietoa on, mutta entäs tunnepuoli? Onko kaikki kunnossa? Mistä kiikastaa? Hymyileviä kasvoja katson mielelläni. Joku hymyilee ja joku ei. Luulisi, että lasten kanssa olisi hymy herkässä. Niin, niinhän sitä luulis. Hymyä odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän pienten lasten opettajan, joka ei hymyile koskaan. Onko epäilyttävää? Tietoa on, mutta entäs tunnepuoli? Onko kaikki kunnossa? Mistä kiikastaa? Hymyileviä kasvoja katson mielelläni. Joku hymyilee ja joku ei. Luulisi, että lasten kanssa olisi hymy herkässä. Niin, niinhän sitä luulis. Hymyä odotellessa...
Aika totista porukkaa on liikenteessä. Tiedämme olevamme Suomessa, jossa ei turhaan hymyillä. Useilla on jäätävän totiset kasvot. Onneksi löytyy joitakin hymynaamoja. Kiitos ihminen!
Vanhempainvartissakin keskustelu oli hyvin negatiivista ja tuntui että lapsesta etsittiin etsimällä vikoja, jopa niissä taidoissa missä on oikeasti hyvä (koetulokset ja aiempi palaute).
Lienee sanomatta selvää, että lapseni on vilkas poika.
Sama kokemus myös muilla luokan vanhemmilla joilla vilkas poika.
Vanhempainvartissakin keskustelu oli hyvin negatiivista ja tuntui että lapsesta etsittiin etsimällä vikoja, jopa niissä taidoissa missä on oikeasti hyvä (koetulokset ja aiempi palaute).
Lienee sanomatta selvää, että lapseni on vilkas poika.
Sama kokemus myös muilla luokan vanhemmilla joilla vilkas poika.
Vanhempinvartissa kehuskeli, mutta sitten taas sivalsi, kun ei oo poika vaisumpi. Pojalla on sellainen tunne, että koulussa ei kuunnella lapsia. Jos esim. ei pidä ruuasta, käskee opettaja ottamaan kunnolla lisää. Ei tuo ole kasvatusta, vaan sadismia. Opettajalla on valtaa. Miten on vastuun laita? Kuka valvoo aikuista?
Vanhempainvartissakin keskustelu oli hyvin negatiivista ja tuntui että lapsesta etsittiin etsimällä vikoja, jopa niissä taidoissa missä on oikeasti hyvä (koetulokset ja aiempi palaute).
Lienee sanomatta selvää, että lapseni on vilkas poika.
Sama kokemus myös muilla luokan vanhemmilla joilla vilkas poika.
Se koulunkäynti nyt vaan on muutakin kuin ne koetulokset vaikka ne kuinka hyviä olisivatkin. Ei siinä tarvitse "etsimällä etsiä" vikoja, jos lapsesi säätää koko ajan jotain muuta eikä anna toisten keskittyä opetukseen.
Ja miten jotkut pyrkivät näkemään vain huonoa?
menisin päiväkoteihin ja kouluihin. Tsekkaisin aikuisten tason ja määräisin kaikki epäkelvot oppiin paremmille. Olisikin jokin taika, joka muuttais äkäiset ja äreät kivoiksi ja kannustaviksi. Lapseni tulisivat koulusta ja huudahtaisivat onnesta: " Onpa meillä kiva ope. Se osaa kuunnella. Se osaa olla hauska. Se kehuu meitä."