Lue keskustelun säännöt.
Mies yrittää muuttaa minut kuolleen vaimonsa kaltaiseksi
08.12.2012 |
Olemme olleet yhdessä 2 vuotta, ja kuukausi sitten menimme kihloihin. Mies on kaikin puolin ihana ja minulle sopiva, meillä on samat arvot ja toiveet tulevaisuuden suhteen. Nyt vain olen pikkuhiljaa alkanut huomaamaan outoja yksityiskohtia hänen käytöksessään.
Suhteen alusta alkaen hän on ostanut minulle vaatteita. Sinänsä erikoista, koska miehet harvemmin viihtyvät vaatekaupoissa, mutta hän tulee usein kotiin esimerkiksi villapaidan tai farkkujen kanssa, kertoen löytäneensä ne ohikulkumatkalla jostain vaatekaupasta. No, ei siinä mitään, otin lahjat tyytyväisenä vastaan koska ne olivat useimmiten minulle sopivia ja hyvännäköisiäkin.
Kunnes toissapäivänä..
Siivosin talomme ullakkoa, asumme siis miehen omistamassa talossa, jonka hän on hankkinut 10v. sitten silloisen vaimonsa kanssa. Vaimo kuitenkin menehtyi auto-onnettomuudessa viisi vuotta sitten, tapasimme siis kolmisen vuotta onnettomuuden jälkeen.
Ullakon nurkassa on vanha lipasto, joka on aina ollut lukossa, mutta jostain syystä vetäisin kahvasta ja laatikko aukesikin..En edes tiedä miksi kokeilin onko se auki, koska mieheni on sanonut avaimen kadonneen eikä lipastossa pitäisi olla mitään. Katsoin kuitenkin laatikkoon ja siellä oli vanhoja valokuva-albumeja.
Aloin selata niitä ja ne sisälsivät kuvia mieheni ja hänen kuolleen vaimonsa lomista, juhlista.. Yhden kuvan kohdalla tuntui kuin jääkylmää vettä olisi valunut pitkin selkääni. Kuolleen vaimon päällä oli täsmälleen sama paitapusero, jonka olin saanut mieheltäni. Aloin selata kuvia eteenpäin, ja löysin tutunnäköisiä vaatteita toisen, kolmannen, neljännen..En ollut uskoa näkemääni! Tämä on järkyttävää! Siis mieheni on lahjoittanut minulle kuolleen vaimonsa vaatteita väittäen niiden olevan uusia! En ole osannut epäillä mitään, vaatteet olivat siistejä ja hintalapun puutteessakaan ei ollut mitään outoa koska nehän olivat lahjoja.
Olen nyt aika sekaisin. Miten tällaisen voi ottaa puheeksi?
Kommentit (54)
Lisäsit samaan viestiin seksiä ja äidin! Aivan mieletöntä! Rietas veto. Nyt kyllä lähti tämä porvoolaisuus nousuun. Odotan jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskin kirjeen käsistäni tyrmistyneenä. Millainen sairas suhde miehelläni on äitiinsä ollut? En ollut koskaan tavannut tätä anoppia koska hän oli kuollut noin vuosi ennen kuin tapasimme miehen kanssa. Hänen isänsä asuu edelleen heidän kotitilallaan, mutta ymmärtääkseni heidän välinsä eivät ole hyvät koska mieheni ei ole halunnut käydä katsomassa isäänsä. Pidin sitä vähän omituisena, mutta en tavattomana.
En voinut vastustaa kiusausta, katsoin muutkin kirjekuoret läpi ja jokainen niistä oli hänen äidiltään. Seuraava oli päivätty 15.1.1981.
"Hei poikani.
Toivottavasti voit hyvin. Meillä on täällä melko kylmä kun polttopuita on niukasti mutta pärjätään kuitenkin. Aina voi lämmitellä nussimalla, toissailtana isäsi taas rasvasi perunansurvimen ja työnsi sen.."
En voinut jatkaa lukemista. Onko heidän perheensä ollut tällainen?! Päätin laittaa kirjeet takaisin laatikkoon ja jatkaa myöhemmin. Ullakolla on vielä niin paljon tutkittavaa mutta aikaa vain muutama päivä.
seuraavaksi löytyy exän kihlasormus,joka on edelleen sormessa. välittömästi tämän nähtyään ukkonen jyrähtää,valot sammuvat ja ulkona alkaa tuulla. kun ap juoksee vintin portaita alas pakokauhun vallassa,hän kompastuu ja syöksyy suinpäin miehensä syliin. mies ihmettelee kauhistunutta ap:ta ja ap vain hokee "valehtelija". Ap syöksyy lankapuhelimeen ja toteaa,että kamala myrsky on katkonut puhelinlangat. loppujen lopuksi mies saa rauhoitettua ap:n ja kuin taikaiskusta valot syttyvät ja puhelimesta kuuluu "hätäkeskus... haloo..." mutta sepä ei enää ap:ta ja miestä kiinnosta,koska he ovat täysin keskittyneitä toistensa suuteluun. myrskyn jäljiltä leijailee vain lumihiutaleita.
Eihän ap:lle nyt vaan käynyt köpelösti... Keskiviikkonahan mies kotiutui?
Jatkoa minäkin kaipaan ja miten kohtaat miehesi. Huikaiseva tarina, mutta provoksi huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2012 klo 13:45"]
Elementtejä Hitchcockin elokuvista Vertigo ja Rebecca[/quote]
Rebecca minullakin tuli välittömästi mieleen.
Tai sitten ap tuntee Panu Rajalan...
Olet tainnut juuri nähdä Hitchcockin Vertigon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2012 klo 21:59"]
Medaljonki napsahti auki...Lukko ei ole yrityksistäni huolimatta aiemmin auennut.
Siirryin lähemmäksi sitä ja kohdistin taskulampun valokeilan kohti korua. Sen sisällä oli pieni hiustupsu ja kolme kokonaista, punaisella lakalla maalattua sormenkynttä.
[/quote]
Aika helvatun iso medaljonki :O
Sitä on ollut varmasti raskasta kantaa, ehkä tullut jopa jotain niska-hartiavaivoja.
Ajattele ap positiivisesti, nyt ainakin pääsit siitä eroon ja elämä kevenee kummasti. Isorintaisilla ei ole noin helppoa, joutuvat menemään Tallinnaan tai jonnekin että saavat etumusta keveämmäksi.
Jatkuu
Olen yrittänyt unohtaa mieheni äidin kirjeet ja kuolleen vaimon vaatteet ja jatkaa elämää mieheni kanssa, mutta tämän vuoden aikana miehen ja hänen perheensä menneisyydestä on paljastunut yhä merkillisempiä asioita.
Viime huhtikuussa mies ilmoitti yhtäkkiä että lähdetään tapaamaan hänen isäänsä, joka asuu noin 320km päässä, pikkukylässä Pohjois-Suomessa. Eräänä toukokuisena perjantaina sitten pakkasimme auton ja lähdimme tuohon omituiseen kylään, jonka vinksahtaneista ihmissuhteista olin salaa lukenut edesmenneen anoppini kirjeistä pojalleen. Kirjeissä mainittiin naapurin Alman lisäksi Mattilan tila, jossa asuivat isännän ja emännän lisäksi jo aikuinen tytär Martta, piika Esteri, renki Lauri sekä jonkun verran muuta palvelusväkeä. Muitakin kyläläisiä kirjeissä vilahteli, ja anopin kertomat tapahtumat mm. jouluaattona -84 olivat pöyristyttävää luettavaa. Laitan pätkän kirjeestä tänne kun olen taas yksin kotona ja pääsen ullakolle.
No, saavuimme siis miehen isän luokse perjantai-iltana. Matkalle jouduimme kääntymään useasti yhä pienemmille teille, kunnes lopulta saavutimme tilalle johtavan tien..kiinnitin huomiota tien varrelle pystytettyihin heinäseipäisiin, joissa jokaisessa roikkui kankainen nyytti. Kysyessäni mieheltä mitä nuo ovat, mies vain murahti jotain epämääräistä. Nyyttien sisältö paljastui minulle seuraavana päivänä kaikessa karmeudessaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kotitila oli jo ränsistynyt, vanha maitotila. Piha oli hoitamaton, navetta romahtamaisillaan ja joka paikassa oli vanhaa romua kuten ruostuneita autoja, tynnyreitä, jopa pakastin. Miehen isä tuli meitä ulos vastaan..hän oli jotenkin erikoinen, pienikokoinen, laiha mies jolla oli harmaantunut parta ja risaiset vaatteet. Päässä karvahattu. Järkytyksekseni huomasin, että hänen peniksenä roikkui housujen ulkopuolella vetoketjun välissä! Ojensin hiukan vastentahtoisesti käteni kätelläkseni häntä, ja sain vastaukseksi tahmaisen kädenpuristuksen...
Appi toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjasi pirttiin. Se oli erikoisin pirtti mihin olin törmännyt. Vasen päätyseinä oli täynnä samanlaisia kangasnyyttejä mitä oli tienvarressa heinäseipäissä. Päätin kysyä ukolta mitä ne oikein olivat. "Muistoja vain", hän vastasi lyhyesti
Jatkuu
Paiskasin auton oven kiinni ja katselin ympärilleni sumuista pohjois-suomalaista maisemaa. Yritin työntää kirjeet ja niissä kuvatut tapahtumat mieleni taka-alalle, joka ei itseasiassa ollut kovin vaikeaa, sillä miljöö ja jopa Mattilan naapuritila näyttivät ihan tavallisilta maalaismaisemilta. Katsoin kun mieheni nosti laukkunsa olalleen, otti minun tavarani käsiinsä, katsahti minuun ja sanoi: "Mennäänkö?" Sydäntäni kylmäsi katsoessani häntä takaisin - hänen silmänsä olivat jotenkin kylmettyneet ja elottomat hänen katsellessaan vanhaa kotikyläänsä ja lahonnutta lapsuuden kotitaloansa. Vaistoni käski minua hyppäämään autoon ja painelemaan satasta takaisin kotiin, mutta nielaisten lähdin seuraamaan miestäni kohti hänen isänsä taloa. Kysäisin mieheltäni heinäseipäissä roikkuvista pussukoista samalla kun kävelimme terassin rappusia ylös. Mies vaikeni ja pysähtyi. Painessaan ovikelloa hän totesi: "ne tulevat selviämään sinulle myöhemmin"
..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt tää meni ihan tyhmäks jo :(
eikä mennyt,jatkoa ootellessa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, täälläkin odotellaan malttamattomasti jatkoa!
Puoli vuotta on mennyt. Jatkoin suhdetta miehen kanssa ja tässä välissä on paljastunut monia yllättäviä käänteitä. En ole voinut päivittää niitä tänne koska meillä ei ole ollut nettiyhteyttä! Mies halusi katkaista sen koska haluaa elää "kuten ennen vanhaan". Nyt sain kuitenkin hankittua salaa mokkulan ja mieskin on nukkumassa, joten voin vähitellen kertoa mitä on tapahtunut..
jes jes, anna tulla vaan. *popcornia*
Tammikuu 2013:
Luin kaikki ullakolta löytyneet kirjeet läpi, salaa tietenkin. Äidin lähettämissä kirjeissä oli estottomia seksikuvauksia, niitä oli oikeastaan jokaisessa kirjeessä ihan arkipäiväisten asioiden seassa. Koko pieni ja omituinen kyläyhteisö tuntuu olleen samanlainen, vai mitä sanotte tästä?
Kirje päivätty 22.7.1983
Rakas poikani,
kesä on jo näin pitkällä eikä Sinua ole näkynyt kylässä! Johtuuko tämä siitä viime kerrasta kun olit sen naikkosen kanssa täällä? Ei ole minun syy jos niin pienestä säikähtää. Tämän talon tapoihin on aina kuulunut tarjota pyllyä isännälle, kyllähän sinä sen tiedät! Valitse sellainen nainen joka kestää isäsi kyrpää vähän kauemmin kuin kaksi vetoa.
Naapurin Alma kävi siskonsa Leenan kanssa tuomassa kukkia. Niin oli nätti kimppu, oli niitty-ailikkia ja leinikkejä. Minä niin tykkään luonnonkukkasista, harmi kun kestävät maljakossa niin vähän aikaa. Maljakkoa etsiessäni isäsi sattui tulemaan navetalta pirttiin. Istuttiin siinä sitten kahvipöydässä neljästään, paitsi Leena oli hetken aikaa pöydän alla imemässä isäsi kullia. Melkonen maiskutus sieltä kuuluikin!
Voi hyvin,
Äiti
Alasalmen Vainola. Kieltämättä ihan hauska lukea, mutta tietyt elementit pitäisi päivittää nykypäivään: harvoin enää kätkemme salaisuuksia ullakolle lukittuun lipastoon jne.