Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni täällä on joutunut tai joutuu elämään väkivallan pelossa?
04.12.2012 |
Itsellä sellainen menneisyys. Nykyään niin ihanaa kun ei tarvitse pelätä.
Kommentit (13)
elin koko lapsuuteni fyysiessä ja henkisessä pelossa. Isäni hakkasi koko perhettä. Ensimmäiset fyysisen pahoinpitelyni muistikuvat sijoittuvat ollessani neljä vuotias.
Syyksi aivan järjettömään hakkaamiseen saattoi olla vaikkapa väärin yskiminen. Isäni mielestä yskän aikana lima piti saada yskittyä irti ja jos se ei onnistunut oli edessä selkäsauna joka suoritettiin sähköjohdoilla.
Minua on hakattu nyrkein, vyöllä, sähköjohdoilla, pajuvitsalla, jääkiekkomailalla.
Henkinen väkivalta oli pahempaa, nyt tulee mieleen rippikouluaika ja eräs ikävä tapaus; rippikouluni oli 10km päässä kotoa jonne minun piti kulkea jalan. No, rippikoulu kesti kello 16-17 välisen ajan ja sattui talviaikaan. Eräänä päivänä pastori päätti pitää tuplatunnit eli pääsin lähtemään kotiin vasta klo 18 jälkeen. Minulle tuli kiire, koska kotiintuloaikani oli kello 20. Vaikka kuinka juoksin, en ehtinyt kotiin kello 20.
Tästä seurasi ensin selkäsauna vyön solkipäällä (sain pitää alushousut jalassa kurituksen aikana, muutoin jouduin olemaan alasti) itkeä ei saanut, eikä sitä että sattuu.
Tuohon päälle tuli vielä kahden viikon rangaistus eli koulusta päästyäni piti pukeutua heti yöpukuun ja mennä suoraan sänkyyn. Ruokailla ei saanut kotona vaan ruokaa sai vain koulussa. Viikonloput jouduin olemaan kokonaan sängyssä, vessassa sain käydä kerran päivässä.
Niin se lapsuus meni tuollaisten vanhempien kanssa.
Ei ihme, että olen nykyisin mielenterveyskuntoutuja =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elin koko lapsuuteni fyysiessä ja henkisessä pelossa. Isäni hakkasi koko perhettä. Ensimmäiset fyysisen pahoinpitelyni muistikuvat sijoittuvat ollessani neljä vuotias.
Syyksi aivan järjettömään hakkaamiseen saattoi olla vaikkapa väärin yskiminen. Isäni mielestä yskän aikana lima piti saada yskittyä irti ja jos se ei onnistunut oli edessä selkäsauna joka suoritettiin sähköjohdoilla.
Minua on hakattu nyrkein, vyöllä, sähköjohdoilla, pajuvitsalla, jääkiekkomailalla.
Henkinen väkivalta oli pahempaa, nyt tulee mieleen rippikouluaika ja eräs ikävä tapaus; rippikouluni oli 10km päässä kotoa jonne minun piti kulkea jalan. No, rippikoulu kesti kello 16-17 välisen ajan ja sattui talviaikaan. Eräänä päivänä pastori päätti pitää tuplatunnit eli pääsin lähtemään kotiin vasta klo 18 jälkeen. Minulle tuli kiire, koska kotiintuloaikani oli kello 20. Vaikka kuinka juoksin, en ehtinyt kotiin kello 20.
Tästä seurasi ensin selkäsauna vyön solkipäällä (sain pitää alushousut jalassa kurituksen aikana, muutoin jouduin olemaan alasti) itkeä ei saanut, eikä sitä että sattuu.
Tuohon päälle tuli vielä kahden viikon rangaistus eli koulusta päästyäni piti pukeutua heti yöpukuun ja mennä suoraan sänkyyn. Ruokailla ei saanut kotona vaan ruokaa sai vain koulussa. Viikonloput jouduin olemaan kokonaan sängyssä, vessassa sain käydä kerran päivässä.Niin se lapsuus meni tuollaisten vanhempien kanssa.
Ei ihme, että olen nykyisin mielenterveyskuntoutuja =(
Voi sinua pikkuisena ja nyt =´(
ja veikkaan, että se on pahempaa kuin pelätä oman hengen puolesta.
Viimeisellä kerralla kun poliisit toivat hänet kotiini niin sanoin heille, että heidän on tehtävä rikosilmoitus koska lapseni ei sitä tehnyt. Hirveetä aikaa!
elin koko lapsuuteni fyysiessä ja henkisessä pelossa. Isäni hakkasi koko perhettä. Ensimmäiset fyysisen pahoinpitelyni muistikuvat sijoittuvat ollessani neljä vuotias.
Syyksi aivan järjettömään hakkaamiseen saattoi olla vaikkapa väärin yskiminen. Isäni mielestä yskän aikana lima piti saada yskittyä irti ja jos se ei onnistunut oli edessä selkäsauna joka suoritettiin sähköjohdoilla.
Minua on hakattu nyrkein, vyöllä, sähköjohdoilla, pajuvitsalla, jääkiekkomailalla.
Henkinen väkivalta oli pahempaa, nyt tulee mieleen rippikouluaika ja eräs ikävä tapaus; rippikouluni oli 10km päässä kotoa jonne minun piti kulkea jalan. No, rippikoulu kesti kello 16-17 välisen ajan ja sattui talviaikaan. Eräänä päivänä pastori päätti pitää tuplatunnit eli pääsin lähtemään kotiin vasta klo 18 jälkeen. Minulle tuli kiire, koska kotiintuloaikani oli kello 20. Vaikka kuinka juoksin, en ehtinyt kotiin kello 20.
Tästä seurasi ensin selkäsauna vyön solkipäällä (sain pitää alushousut jalassa kurituksen aikana, muutoin jouduin olemaan alasti) itkeä ei saanut, eikä sitä että sattuu.
Tuohon päälle tuli vielä kahden viikon rangaistus eli koulusta päästyäni piti pukeutua heti yöpukuun ja mennä suoraan sänkyyn. Ruokailla ei saanut kotona vaan ruokaa sai vain koulussa. Viikonloput jouduin olemaan kokonaan sängyssä, vessassa sain käydä kerran päivässä.Niin se lapsuus meni tuollaisten vanhempien kanssa.
Ei ihme, että olen nykyisin mielenterveyskuntoutuja =(
Onko sinulla lapsia?
Olet varmaan oikesti rakastava vanhempi, jos on.
elin koko lapsuuteni fyysiessä ja henkisessä pelossa. Isäni hakkasi koko perhettä. Ensimmäiset fyysisen pahoinpitelyni muistikuvat sijoittuvat ollessani neljä vuotias.
Syyksi aivan järjettömään hakkaamiseen saattoi olla vaikkapa väärin yskiminen. Isäni mielestä yskän aikana lima piti saada yskittyä irti ja jos se ei onnistunut oli edessä selkäsauna joka suoritettiin sähköjohdoilla.
Minua on hakattu nyrkein, vyöllä, sähköjohdoilla, pajuvitsalla, jääkiekkomailalla.
Henkinen väkivalta oli pahempaa, nyt tulee mieleen rippikouluaika ja eräs ikävä tapaus; rippikouluni oli 10km päässä kotoa jonne minun piti kulkea jalan. No, rippikoulu kesti kello 16-17 välisen ajan ja sattui talviaikaan. Eräänä päivänä pastori päätti pitää tuplatunnit eli pääsin lähtemään kotiin vasta klo 18 jälkeen. Minulle tuli kiire, koska kotiintuloaikani oli kello 20. Vaikka kuinka juoksin, en ehtinyt kotiin kello 20.
Tästä seurasi ensin selkäsauna vyön solkipäällä (sain pitää alushousut jalassa kurituksen aikana, muutoin jouduin olemaan alasti) itkeä ei saanut, eikä sitä että sattuu.
Tuohon päälle tuli vielä kahden viikon rangaistus eli koulusta päästyäni piti pukeutua heti yöpukuun ja mennä suoraan sänkyyn. Ruokailla ei saanut kotona vaan ruokaa sai vain koulussa. Viikonloput jouduin olemaan kokonaan sängyssä, vessassa sain käydä kerran päivässä.Niin se lapsuus meni tuollaisten vanhempien kanssa.
Ei ihme, että olen nykyisin mielenterveyskuntoutuja =(
Onko sinulla lapsia?
Olet varmaan oikesti rakastava vanhempi, jos on.
kenellekään. Kesällä sairatuin vakavaan masennukseen ja tuon jälkeen olen työstänyt elämääni niin paljon kuin pystyn. Psykiatrit työntävät vaan lääkkeitä ja ne eivät oloa helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elin koko lapsuuteni fyysiessä ja henkisessä pelossa. Isäni hakkasi koko perhettä. Ensimmäiset fyysisen pahoinpitelyni muistikuvat sijoittuvat ollessani neljä vuotias.
Syyksi aivan järjettömään hakkaamiseen saattoi olla vaikkapa väärin yskiminen. Isäni mielestä yskän aikana lima piti saada yskittyä irti ja jos se ei onnistunut oli edessä selkäsauna joka suoritettiin sähköjohdoilla.
Minua on hakattu nyrkein, vyöllä, sähköjohdoilla, pajuvitsalla, jääkiekkomailalla.
Henkinen väkivalta oli pahempaa, nyt tulee mieleen rippikouluaika ja eräs ikävä tapaus; rippikouluni oli 10km päässä kotoa jonne minun piti kulkea jalan. No, rippikoulu kesti kello 16-17 välisen ajan ja sattui talviaikaan. Eräänä päivänä pastori päätti pitää tuplatunnit eli pääsin lähtemään kotiin vasta klo 18 jälkeen. Minulle tuli kiire, koska kotiintuloaikani oli kello 20. Vaikka kuinka juoksin, en ehtinyt kotiin kello 20.
Tästä seurasi ensin selkäsauna vyön solkipäällä (sain pitää alushousut jalassa kurituksen aikana, muutoin jouduin olemaan alasti) itkeä ei saanut, eikä sitä että sattuu.
Tuohon päälle tuli vielä kahden viikon rangaistus eli koulusta päästyäni piti pukeutua heti yöpukuun ja mennä suoraan sänkyyn. Ruokailla ei saanut kotona vaan ruokaa sai vain koulussa. Viikonloput jouduin olemaan kokonaan sängyssä, vessassa sain käydä kerran päivässä.Niin se lapsuus meni tuollaisten vanhempien kanssa.
Ei ihme, että olen nykyisin mielenterveyskuntoutuja =(
Onko sinulla lapsia?
Olet varmaan oikesti rakastava vanhempi, jos on.
kenellekään. Kesällä sairatuin vakavaan masennukseen ja tuon jälkeen olen työstänyt elämääni niin paljon kuin pystyn. Psykiatrit työntävät vaan lääkkeitä ja ne eivät oloa helpota.
Todella luonnollinen reaktio sinulla masennus, ehä hoitokeinot vain väärät. Sulle on parempi ja valoisampi tulevaisuus edessä. Voimia! olet arvokas ihminen kaikesta huolimatta! Hae keskusteluapua! Kelasta saa korvauksen jos sulla psykiatrikontakti tarpeeksi pitkään (3kk) ollut jo. Pyydä lähete psykoterapiaan.
nykyisen psykiatri vaan on sitä mieltä, että töihin alkuvuodesta.
itse olen sairaanhoitaja, enkä todellakaan tämän kuntoisena töihin lähde.
Olen aivan loppu, ruokahalua ei ole, mikään ei kiinnosta enkä jaksa tehdä mitään. Puolivuotta olen vain maannut vuoteella ja seroquelia syöttivät mulle. Eihän toi lääke auttanut mitään.. kokeiltu on vaikka mitä lääkettä, ei apua mistään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos koet sen paremmaksi. Kokeile myös päiväkirjaa, jos pidät kirjoittamisesta. Olet ansainnut saman ilon kuin ne jotka on päässeet noista kokemuksista. Ajattele, olet vapaa niistä menneisyyden pahuuksista, et ole niihin syyllinen. Olet ihana rakastettava ihminen, jo ammatinvalintasi (hoitoala) kertoo hyvästä sydämestäsi ja luonteestasi. Tsemppiä!
minulla on psyykkissti häiriintynyt luonnevikainen isä, oletan että narsistista jotain pahempaa, ei ole diagnosoitu. Isäni on sadisti, nauttii toisten kärsimyksstä, pelosta ja hädästä. Koko lapsuuteni vauvasta täysi-ikäiseksi pahoinpiteli, uhkaili, nöyryytti. Elimme jatkuvassa pelossa koska väkivalta oli ihan mielivaltaista, sitä ei voinut estää mitenkään. Vaikka miten yritimme olla kilttejä, huomaamattomia, hiljaisia, niin isä aina "keksi omasta päästään" oikeutuksen väkivallalle. Vaikka että maton hapsuista yksi oli vinossa.
En ole aikuisiällä ollut isäni kanssa juurikaan tekemisissä. Kun sain lapseni, alkoi isä soittelemaan häiriöpuheluita joiden asiasisältö oli se että vauvaa pitäisi alkaa hakkaamaan. Siis opasti ja käski kurittamaan vauvaa, "siltä pitää tahto nujertaa heti pois että tietää kuka määrää" ja kaikkea muuta ihan sairasta ja skitsoa. Laitoin välimme poikki. Tämän isä kosti uhkailulla ja häiriköinnillä jonka takia jouduin muuttamaan kauemmaksi isästäni turvaan.
Isäni on edelleen hullu, yrittää kostaa ja mustamaalata minua muille, ja aina kun ovikello soi niin saan pelätä onko isä siellä haulikon kanssa riehumassa. Isä on myös kieltänyt äidiltäni kaiken yhteydenpidon minuun ja lapsiini, ja äiti totteli isän tahtoa alistumalla. Ei laittanut edes kampoihin.
Isäni takia en ole saanut normaalia lapsuutta, en saanut hoivaa äidiltänikään koska isä oli äidistä mustasukkainen ja äidin piti palvella vain isää (ei lapsia!). Jäin vaille perusturvaa, rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Ja isäni väkivalta teki lapsuudestani pelkohelvetin. Muistan että mulla oli aina maha kipeä tai ripulilla pelosta. Olin pelokas, arka lapsi joka säikähti jokaista rasaustakin.
Nyt aikuisena olen käynyt terapiassa mutta en ole voinut antaa isälle anteeksi. Isäni on hullu ja sairas, ei siis ajattele normaalisti, mutta on kamalaa kun on oma isä, joka haluaa tyttärelleen vain pahaa, epäonnea, kostoa, ja on täynnä vihaa, raivoa ja väkivaltaa omaa lastaan kohtaan. Aivan totaalisen sairasta ja hullua, mutta luonnevikaisen ajatusmaailma ei ole terve ja kaikki asiat ovat jotenkin vääristyneitä.
Odotan sitä päivää että isäni kuolee. Toivon että se olisi mahdollisimman pian, sillä silloin saisin vielä ehkä tavata äitinikin joskus. Nyt isäni kieltää minulta äidin, ja lapsiltani ainoan mummon yhteydenpidon. Isäni on arvaamaton, vaarallinen, mielenvikainen ja koska tahansa saattaa tehdä jotain väkivaltaista.
Jäljet tämä on totisesti jättänyt. Arvet ja tuska ja kipu eivät parane koskaan. Toivottavasti isälleni on paikka helvetissä varattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on psyykkissti häiriintynyt luonnevikainen isä, oletan että narsistista jotain pahempaa, ei ole diagnosoitu. Isäni on sadisti, nauttii toisten kärsimyksstä, pelosta ja hädästä. Koko lapsuuteni vauvasta täysi-ikäiseksi pahoinpiteli, uhkaili, nöyryytti. Elimme jatkuvassa pelossa koska väkivalta oli ihan mielivaltaista, sitä ei voinut estää mitenkään. Vaikka miten yritimme olla kilttejä, huomaamattomia, hiljaisia, niin isä aina "keksi omasta päästään" oikeutuksen väkivallalle. Vaikka että maton hapsuista yksi oli vinossa.
En ole aikuisiällä ollut isäni kanssa juurikaan tekemisissä. Kun sain lapseni, alkoi isä soittelemaan häiriöpuheluita joiden asiasisältö oli se että vauvaa pitäisi alkaa hakkaamaan. Siis opasti ja käski kurittamaan vauvaa, "siltä pitää tahto nujertaa heti pois että tietää kuka määrää" ja kaikkea muuta ihan sairasta ja skitsoa. Laitoin välimme poikki. Tämän isä kosti uhkailulla ja häiriköinnillä jonka takia jouduin muuttamaan kauemmaksi isästäni turvaan.
Isäni on edelleen hullu, yrittää kostaa ja mustamaalata minua muille, ja aina kun ovikello soi niin saan pelätä onko isä siellä haulikon kanssa riehumassa. Isä on myös kieltänyt äidiltäni kaiken yhteydenpidon minuun ja lapsiini, ja äiti totteli isän tahtoa alistumalla. Ei laittanut edes kampoihin.
Isäni takia en ole saanut normaalia lapsuutta, en saanut hoivaa äidiltänikään koska isä oli äidistä mustasukkainen ja äidin piti palvella vain isää (ei lapsia!). Jäin vaille perusturvaa, rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Ja isäni väkivalta teki lapsuudestani pelkohelvetin. Muistan että mulla oli aina maha kipeä tai ripulilla pelosta. Olin pelokas, arka lapsi joka säikähti jokaista rasaustakin.
Nyt aikuisena olen käynyt terapiassa mutta en ole voinut antaa isälle anteeksi. Isäni on hullu ja sairas, ei siis ajattele normaalisti, mutta on kamalaa kun on oma isä, joka haluaa tyttärelleen vain pahaa, epäonnea, kostoa, ja on täynnä vihaa, raivoa ja väkivaltaa omaa lastaan kohtaan. Aivan totaalisen sairasta ja hullua, mutta luonnevikaisen ajatusmaailma ei ole terve ja kaikki asiat ovat jotenkin vääristyneitä.
Odotan sitä päivää että isäni kuolee. Toivon että se olisi mahdollisimman pian, sillä silloin saisin vielä ehkä tavata äitinikin joskus. Nyt isäni kieltää minulta äidin, ja lapsiltani ainoan mummon yhteydenpidon. Isäni on arvaamaton, vaarallinen, mielenvikainen ja koska tahansa saattaa tehdä jotain väkivaltaista.
Jäljet tämä on totisesti jättänyt. Arvet ja tuska ja kipu eivät parane koskaan. Toivottavasti isälleni on paikka helvetissä varattuna.
Järkyttyneenä olen lukenut, miten sairaita jotkut vanhemmat ovat. Olen pahoillani puolestasi! Kuinka vanha isäsi on? Onko toivoa, että kuolisi pian?
Menneisyydessä jo onneksi. Isä ja isoveli hakkasi ym. jatkuvasti. Jälkensä kyllä jättää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo olen kirjoittanut joskus ennenkin. Isäni on ikävä kyllä vasta 64 vuotias ja mennä porskuttaa hyväkuntoisena eteenpäin. Mikäs pahan tappaisi :) Saa ilmeisesti niin paljon voimaa vihastaan, raivostaan ja kostonhalustaan että käy ihan kierroksilla ja on ihan liekeissä aina kun alkaa kostohommiin.
Isäni on kaikkien entisten kollegoiden, naapureiden, tuttujen ja sukulaisten kanssa välit poikki. Isäni on joko käynyt niihin käsiksi (väkivaltaa käyttää siis muihinkin kuin vain oman perheen jäseniin) tai sitten isä on kostomielessä tehtaillut perättömiä valituksia, nostanut oikeuskanteita, tehnyt ilkivaltaa, tai jotain muuta ihan skitsoa. Isäni on ehkä yhdellä sanalla sanoen umpihullu. Se ei tietenkään asiaa oikeuta eikä varsinkaan tee minun elmästäni ja kokemuksistani yhtään helpompaa, mutta ehkä jotenkin auttaa ymmärtämään että todella pahasti vinksahtanella luonnevikaisella ei ole mitään sairaudentuntoa saati edes omaatuntoa. Ei se edes itse tajua tekevänsä mitään väärää!
ex pieksi mut 15vuoden tuntemisen jälkeen, se oli eka ja vika kerta, mutta se avioeron ja asunnon löytymisen odottelu otti psyykelle ja fysiikalle, en nukkunut, söin kuin hevonen ja pikkulintu potenssiin kymmenen ja silti vain laihduin ja laihduin...