Miksi joidenkin täytyy hehkuttaa kaikkea tekemäänsä niin ihmeellisenä? Ärsyttääkö tämä muita?

Minulla on ystävä, joka aina tekee kaikesta tekemisestään kamalan suuren numeron. Ensin tämä huvitti, nyt on pikkuhiljaa alkanut ärsyttää, kun tuntuu, että hän pitää muita jotenkin tyhminä ja itseään jonain trensetterinä.



Esimerkiksi muutama vuosi sitten, kun tuli ne hipster-malliset alushousut muotiin. Kun menin hänen luokseen, kamala hypetys, että joko sulla on hotpantsit. Olin ihanm että mitkä. Sitten hän kaivoi laatikosta alushousut ja alkoi hehkuttaa, miten heillä kaikilla töissä on hotpantsit!



Minä totesin, että jaa. Toivoakseni meilläkin kaikilla töissä on alushousut. Mutta minä pidän enemmän tai-mallisista... Noh, pari kuukautta sitten kuulin sitä lässytystä hotpantseista.



Viime jouluna hän selitti tohkeissaan, miten oli tehnyt pikkujouluaterialle jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Glögipäärynöitä! Emme varmaan ole koskaan kuulleetkaan... Ja sitten ylistystä, miten taivaallisia ne ovat.



Tähän oli pakko sanoa, että tein ekan kerran glögipäärynöitä 18-vuotissynttäreilleni jälkkäriksi n. 20 vuotta sitten. Sen jälkeen ne ovat eri versioina kuuluneet joulunalusjälkkäreihimme enkä ollut kyllä aiemmin tajunnut, että niissä olisi jotain hehkutettavaa.



Nyt, kun viikonloppuna kävimme heillä, hän mainosti heti ovella tehneensä erikoista amerikkalaista lohturuokaa! Noh, se oli nacho-lastuja jauhelihatacokastikkeen ja juustoraasteen kanssa uunissa lämmitettynä. Mössöä, jota meillä tehty syksyisin mökillä jo monta vuotta, ohjeen olen napannut joskus jostain Pirkka-lehdestä. En viitsinyt sanoa mitään, kuuntelin vaan, kun toinen hehkutti, miten ihmeellinen idea taas tämäkin oli.



Miten suhtautua moiseen?