Voinko vaikuttaa siihen, ettei pojastani tule elämästä syrjäytynyttä, peräkammarin rumaa nörttiä?

vähän hämmästynyt tästä ketjusta. Poikien maailma on kyllä todella suppea, jos vaihtoehtoina ovat perinteisesti poikamainen poika, ikiliikkuja, ja sitten huoneeseensa sulkeutunut finninaamainen nörtti. Oma alakoululaiseni on aika liikunnallinen, ei harrasta missään seurassa, mutta joka päivä liikkuu monta tuntia ja jalkapallo on melkeinpä ykkösasia elämässä. Toisaalta taas on "luonnontieteilijä" ja shakinpelaaja. Miksi ihmeessä te ÄIDIT haluatte nähdä lapsenne noin kaavamaisina stereotypioina? Jos sanon oman mielipiteeni, liikunta on tosi tärkeää, mutta pojan kanssa oli kyllä ennen paljon helpompaa, kun viihtyi hyvin kotona perheen parissa, leikki, luki tietokirjoja jne. Jalkapallon ja muun kaveriseuran myötä on tullut häiriökäyttäytymistä koulussa ym. Yrittää selvästi olla kovaa kundia. Pitäisi vaan ikään kuin ohjata häntä omaksi itsekseen, voi pelata joukkuepelejä ilman örveltämistä, saa pysyä herkkänä ja tunteellisena jne. Saa olla omanlaisensa yhdistelmä erilaisia piirteitä!

Eikö ketjun aihe alunperin ollut se, miten pojasta ei tule sulkeutunutta nörttiä??

Ja aika monesta vastauksesta kuultaa se, että liikuntaharrastusta vaan peliin. Eli jos on nörtti, ei ole liikunnallinen ja päinvastoin. Sitä ihmettelin. Aloitusta pidin enemmänkin vitsinä, sillä ei kai kukaan mieti pikkulapsen nörttiytymistä, näitä vastauksia vain hämmästelin.

Mieheni veli on pahasti peräkammarinpoika. Ikää yli 20v, asui vielä vuosi sitten kotona, nyt muuttanut yksiöön. Valmistui amiksesta 4v sitten. Töitä ei ole tehnyt päivääkään, jossain työkkärin harjoittelussa on ollut mutta lähtenyt aina kesken ja hakenut sairaslomaa. Oman alan hommat ei kiinnosta, työllisyys ihan hyvää niissä. Ei halua opiskellakkaan Ei edes halua töihin, työkkärin tuilla pärjää. Kavereita vähän, vanhat koulukaverit muuttaneet jatko-opiskelemaan toisiin kaupunkeihin, työkavereita ei luonnollisestikaan ole. Viettää PALJON aikaa vanhempiensa luona käyden heidän kanssa ravintoloissa ja keilaamassa. Myös veljensä eli mieheni kanssa viettää aikaa. Muita ei oikein ole, paitsi jokunen serkku. Kotona viettää aikaa leffoja katsellen ja tietokonetta peltan. Syö roskaruokaa eikä mitään kiinnostusta ole mihinkään urheiluun tai harrastukseen.



Perheensä on suht varakas.



Minun mies taas on veljensä vastakohta. Töihin meni 16 vuotiaana, opiseli ammatin, meni naimisiin, hankki lapsia. Pelaa tietokoneella paljon hänkin mutta sen lisäksi käy kuntosalilla, harrastuksia on paljon. Samoin ystäviä. Ei ole ylipainoa ja terveelliset elämäntavat. Kotoa muutti 18 vuotiaana ennen armeijaa.



Samanlaisen kasvatuksen ovat saaneet, molempia kannustettu ja maksettu samat jutut, lapsena viety samoihin harrastuksiin jne.



Mitä olisi voinut tehdä toisin tämän syräytyneen veljeksen osalta? En osaa sanoa.

poikien/miesten kapeaan muottiin ahtamista. Ei tunnu olevan kuin kaksi vaihtoehtoa: liikunnallinen uheilijatyyppi, tai tietokoneriippuvainen äidinpoispilalle lellimä nörtti. Tässäkö muka ne vaihtoehdot????



Kyllä on taas niin yksinkertaista tämä viisaus täälä.



Eiköhän parasta lapselle kuin lapselle olisi, että perhe voi hyvin, yhdessä tehdään kaikenlaista, jaetaan se yhteinen arki, syödään tavallista ja terveellistä kotiruokaa säännöllisen rytmin mukaan, koti on suht puhdas ja järjestyksessä (ei siis mikään kaatopaikka), ulkoillaan yhdessä, liikutaan yhdessä, harrastetaan ja vietetään perheen kesken aikaa. Lapset saavat rakkautta ja rajoja. Säännöistä pidetään kiinni, samoin kuin kotiintuloajoista ja nukkumaanmenoajoista. Koulunkäyntiä vähän vahditaan, että läskyt on tehtynä ja kokeisiin luetaan. Ei jäteä lasta yksin henkisesti minkään asian kanssa, mutta kannustetaan omatoimisuuteen.

Lasta kuunnellaan, hänen mielipiteitään tiedustellaan mutta päätökset tekee vanhemmat.

Empiiristen havaintojeni perusteella syrjäytyjät on usein nörttejä. Kuinka monta syrjäytynyttä treenaajaa te tiedätte?

Minkä ikäinen poikasi on? Jos alakouluikäinen, jotain on varmasti vielä tehtävissä.

Sarasvuolla on niitä Fight club-kursseja, otapa yhteyttä häneen.

Jos et ole provo, niin toivottavasti tajusit että tämä kyseinen viesti on selvästi provo. Mitään lasten Fight clubia ei ainakaan minun tietääkseni (onneksi) ole olemassa.

kaikkeen muuhun kyllä. Mutta, jos muksu on nörtti, et siitä himourheilijaa tee kyllä millään.

Rumuuteen et voi vaikuttaa, kaikkeen muuhun kyllä. Mutta, jos muksu on nörtti, et siitä himourheilijaa tee kyllä millään.

Kyllä ne hyvät elämäntavat ylensä ihmistä kaunistaa ja huonot päinvastoin rumentaa.

kaikkeen muuhun kyllä. Mutta, jos muksu on nörtti, et siitä himourheilijaa tee kyllä millään.

Käyn salilla 4 kertaa viikossa, käynyt viimeiset 16 vuotta. Samaten harrastanut muutakin urheilua kuten sählyä ja korista.

Mutta tietokoneilla olen pelannut 7 päivänä viikossa yli 20 vuotta. Eli ei sulje nörtteilyt ja urheilut toisiaan pois!

1. Minkälaista ruokaa syötät pojalle? Laadukasta, ravinteikasta monipuolista ruokaa vai höttöhiilarista, ravintoköyhää mahantäytettä?

2. Millaisia vaatteita ostat pojalle? Huonosti istuvaa halpahallikamaa vai laadukasta? Okei, poika on pieni vielä mutta näitä juttuja kannattaa miettiä jo hyvissä ajoin. Eikä havahduta vasta sitten, kun koulussa kiusataan ja ihmetellään että miksi.

ymmärrän, että peräkammarinpojaksi jää keskinkertainen poika, joka on joko passattu kotona tai sitten kotitausta ei muutoin ole kannustava, poika ei ole saanut itseluottamusta.



Ei niin hyvä ulkonäkö tai ei niin trendikkäät vaatteet eivät haittaa, jos poika tuntee olevansa hyvä jossain. Kannattaisi siis kannustaa häntä johonkin, josta on kiinnostunut. Eikä myöskään vain passata vaan opettaa kotihommat ja taloudenhallintaa siten, että poika voi olla ylpeä siitä, että on itsenäinen.

kaikkeen muuhun kyllä. Mutta, jos muksu on nörtti, et siitä himourheilijaa tee kyllä millään.

Olin sohvaperuna, hintelä ja huonokuntoinen himopelaava nörtti 25-vuotiaaksi asti. Sitten aloitin urheilun tosissaan ja muutaman vuoden päästä olin lihaksikas ja kovakuntoinen. Cooperin testiä en ole tehnyt, mutta 5km juoksin alle 20min.

Jos pojalla ei ole peräkamaria, ei hänestä voi tulla peräkamarinpoikaa.

Muutin 6 vuotta sitten silloisen mieheni ja lapsemme kanssa omakotitaloalueelle, pienelle päättyvälle kadulle. Vuoden asuttuamme siinä tajusin että naapureillani on poika, pari vuotta minua nuorempi, koska hänelle ostettiin auto, sai siis kortin. Sitä poikaa ei koskaan näkynyt.



Sitten sattumien kautta päädyin töihin paikkaan missä tämä poika suoritti siviilipalvelusta. En tietenkään tunnistanut että hän on siitä toiselta puolen tietä koska en ollut ikinä nähnyt naapurinpojasta muuta kun autonsa. Eräänä iltana hän tuli töistä ja tajusin että se on se kohtelias sivaripoika työpaikaltani.



Tutustuimme ja aloimme jutella. Juttelimme töissä ja pihalla, tuntikausia vaan juttelimme, mikä uskomaton helmi se poika olikaan! Sen parin kuukauden aikana se suloinen nörtti avasi silmäni ja laajensi maailmankuvaani, en ole ikinä tavannut ketään hänen kaltaistaan, enkä juuri ole arvostanutkaan nörttejä ja sivareita... Mutta hän olikin fiksu, herkkä ja aivan uskomattoman ihana kaikella tavalla. Eikä kenenkään halaaminen ole koskaan tuntunut puoliksikaan siltä miltä hänen...



Mutta hän ei tee muuta kun pelaa ja koodaa ja mitä lie tietokoneella yökaudet, sivari loppui ja hän jäi sisälle. Vanhemmat kantavat ruuan eteen ja nörtti ei liiku talosta mihinkään, ei oikeasti mihinkään. Uskomaton herkkä persoona, ja hän sanoi minulle ettei hänen ystävyytensä ole minulle hyväksi kun hän vaan on sisällä koneellaan. Jätin mieheni muutama kuukausi tästä ja muutin pois (johtui ihan muista asioista), en ole nähnyt nörttipoikaa sen jälkeen ja tuskin enää ikinä näenkään...



Mutta hyvät ihmiset, ÄLKÄÄ antako pojillenne käydä noin! Älkää mahdollistako sitä!



Kyseinen nörttipoika on 21 vuotias nyt, ja pelannut kuulema 8-vuotiaasta lähtien vaan koneella. Mutta miten ihana ihminen siinäkin menee hukkaan kun ei häntä kukaan opi tuntemaan kun viettää aikansa siellä pelimaailmassa ja tuon ikäisen kohdalla alkaa olla jo myöhäistä tehdä mitään, joten älkää päästäkö poikianne siihen pisteeseen!!



Sinne peräkammariin saattaa jäädä todella ihania ja herkkiä ihmisiä joihin moni varmasti haluaisi tutustua jos vaan tietäisi heidän olemassaolostaan...

1. Älä passaa.

2. Opeta käytännön taitoja.

3. Opeta hygieniaa ja pukeutumista.

4. Opeta käytöstapoja

5. Ruoki itsevarmuutta!

älä osta kotiin tietokonetta tai pelikonsoleita. Kehoita harrastuksiin, esim. liikunnallisiin.

melkein jopa tae suosiosta!



Mun veli oli teininä ihan kamala. Finninaamainen nörtti, joka nyhväsi tietokoneella parin finninaamaisen nörttikaverinsa kanssa. Kävivät pelaamassa sählyä, mutta eivät liikkuneetkaan erityisesti. Pullonpohjalasitkin oli kaikilla päässä.



Noita kavereita en ole nähnyt, mutta veli muuttui yhtäkkiä parikymppisenä. Olisiko armeija tehnyt tehtävänsä, kun siellä sai hyvät arvostelut ja oli kappareiden lempilapsi? Ego kohosi yhtäkkiä ja alkoi käydä salilla. Iho oli jo parantunut ja silmälasit vaihtui ensin piilareihin ja sittemmin kävi laseroimassa ne. Vaatteet on viimeisen päälle, käy trendikampaamossa jne. Nyt kolmekymppisenä hakkaa mennen tullen ne aikanaan suositut pojat. Ne on ukkoutuneet ja jotenkin läsähtäneet joka tavalla. Veli taas menestyy töissä paremmin kuin kukaan muu luokalta, ulkonäkö on paikallaan, harrastaa kaikkea "hienoa" ja naisia riitti joka sormelle pari vuotta sitten sinkkuaikana. Pikemmin kusipää siitä on tulossa, kun flaksi käy.

vähän hämmästynyt tästä ketjusta. Poikien maailma on kyllä todella suppea, jos vaihtoehtoina ovat perinteisesti poikamainen poika, ikiliikkuja, ja sitten huoneeseensa sulkeutunut finninaamainen nörtti. Oma alakoululaiseni on aika liikunnallinen, ei harrasta missään seurassa, mutta joka päivä liikkuu monta tuntia ja jalkapallo on melkeinpä ykkösasia elämässä. Toisaalta taas on "luonnontieteilijä" ja shakinpelaaja. Miksi ihmeessä te ÄIDIT haluatte nähdä lapsenne noin kaavamaisina stereotypioina? Jos sanon oman mielipiteeni, liikunta on tosi tärkeää, mutta pojan kanssa oli kyllä ennen paljon helpompaa, kun viihtyi hyvin kotona perheen parissa, leikki, luki tietokirjoja jne. Jalkapallon ja muun kaveriseuran myötä on tullut häiriökäyttäytymistä koulussa ym. Yrittää selvästi olla kovaa kundia. Pitäisi vaan ikään kuin ohjata häntä omaksi itsekseen, voi pelata joukkuepelejä ilman örveltämistä, saa pysyä herkkänä ja tunteellisena jne. Saa olla omanlaisensa yhdistelmä erilaisia piirteitä!

vähän hämmästynyt tästä ketjusta. Poikien maailma on kyllä todella suppea, jos vaihtoehtoina ovat perinteisesti poikamainen poika, ikiliikkuja, ja sitten huoneeseensa sulkeutunut finninaamainen nörtti. Oma alakoululaiseni on aika liikunnallinen, ei harrasta missään seurassa, mutta joka päivä liikkuu monta tuntia ja jalkapallo on melkeinpä ykkösasia elämässä. Toisaalta taas on "luonnontieteilijä" ja shakinpelaaja. Miksi ihmeessä te ÄIDIT haluatte nähdä lapsenne noin kaavamaisina stereotypioina? Jos sanon oman mielipiteeni, liikunta on tosi tärkeää, mutta pojan kanssa oli kyllä ennen paljon helpompaa, kun viihtyi hyvin kotona perheen parissa, leikki, luki tietokirjoja jne. Jalkapallon ja muun kaveriseuran myötä on tullut häiriökäyttäytymistä koulussa ym. Yrittää selvästi olla kovaa kundia. Pitäisi vaan ikään kuin ohjata häntä omaksi itsekseen, voi pelata joukkuepelejä ilman örveltämistä, saa pysyä herkkänä ja tunteellisena jne. Saa olla omanlaisensa yhdistelmä erilaisia piirteitä!

Eikö ketjun aihe alunperin ollut se, miten pojasta ei tule sulkeutunutta nörttiä??

Opetat kunnioittamaan kaikkia ihmisiä, myös naisia, niin eiköhän sillä jo pääse pitkälle.

Opetat kunnioittamaan kaikkia ihmisiä, myös naisia, niin eiköhän sillä jo pääse pitkälle.

Täh? Ei sillä varmasti ole merkitystä peräkammariin sulkeutumisessa, onko oppinut kunnioittamaan muita ihmisiä. Yleensähän nämä nörtit on todella kilttejä ja toisten kunnioituksen taito ei varmasti puutu.