Ikävä tunne tietää, ettei oma mies ole sielunkumppani

Jos oikeasti haluaisit keskustella miehesi kanssa niin kyllä se vaan onnistuu. Kahden keskinen rauha ja hyvää ruokaa ja ALKAA VAAN PUHUMAAN JA SANOO ASIAT SUORAAN!



Sano miehellesi juuri tuo kirjoitus sana sanalta minkä tänne kirjoitit ja odota mitä hän vastaa.

Mä olen puhnut suoraan ja rauhallisissa tilanteissa. Mies suorastaan ahdistuu, jos huomaa että toinen puhuu mitään syvällisempää, olen se minä tai ulkona kaveriperheen isä. Oma mieheni pakenee tilanteesta samantien. Hän ei YMMÄRRÄ syvällisiä tai analyyttisia puheita.

pienet on ongelmat, mut älä huoli, jonain päivänä elämä paiskaa sinullekin oikeita ongelmia ja silloin huomaat, kuinka tyhmästä olet valittanut

Neloselle: läheisen kuolema, oman lapsen vakava sairastuminen - riittävätkö esimerkiksi nuo oikeiksi ongelmiksi? Silloin toivoisi, etenkin ja nimen omaan silloin, että olisi se elämänkumppani sellainen jonka kanssa voisi jakaa asioita, puhua, tukea ja turvata.

elämänkumppaninsa itselleen valikoinut, joten aika tyhmältä tuntuu valittaa, sillä itsehän olet asiaan syypää, ei se mies...

voisin olla itse kirjoittanut ap:n tekstin. Samaa meillä. Ei vain onnistu puhuminen mistään syvällisemmästä, vaikka kuinka haluaisin. Olen myös harkinnut suhteesta lähtöä jo pitempään, mutta kun muuten asiat on ok, niin se on vielä jäänyt. Jotenkin sitä kuvitteli, että kyseessä on vain hitaasti itsensä avaava mies, mutta niin väärässä olin.

elämänkumppaninsa itselleen valikoinut, joten aika tyhmältä tuntuu valittaa, sillä itsehän olet asiaan syypää, ei se mies...

Vähän samanlaista täälläkin kuin AP:lla, mutta syynä on vakava sairaus mikä on muuttanut häntä vuosien varrella huomattavasti. Toki olen itse tähän tilanteeseen jäänyt, mutta en ole kokenut muuta voivani edes harkita. Kysyy se voimia tai vie jopa voimat, mutta toistaiseksi yhdessä on pysytty. Jos AP:n kuvaana ongelma olisi meillä ainoa, tuskin kokisin sitä valtavaksi taakaksi.

mutta onneksi mulla on ystäviä siihen tarkoitukseen. Miehet on miehiä, useimmat niistä ei osaa puhua syvällisesti, kuitenkin useimmat on ihan kunnon perheenisiä ja aviomiehiä, jotka omalla tavalla tuovat sen rakkautensa ja huolenpitonsa ilmi, vaikkei sitä nainen aina tajuakaan.

Mun mies vaihtoi mulle autoon talvirenkaat ja se jos mikä on syvällinen ja perimmäinen rakkaudentunnutus, paljon tärkeämpi ja parempi kuin se jos se olisi vaikka lirkutellut jotain rakkausaiheista liibalaabaa...

mistä harlekiinikirjasta löysit.

mistä harlekiinikirjasta löysit.

jotakin korkeakirjallisuutta vastaan? No ei yllätä kun muistaa missä nyt ollaan.

mistä harlekiinikirjasta löysit.

jotakin korkeakirjallisuutta vastaan? No ei yllätä kun muistaa missä nyt ollaan.

aika harva meistä on saanut sen jonka on ihan oikeasti halunnut. Suurimmalla osalla on joku sellainen aika hyvä, joka ei sielunkumppanuutta nähnytkään.

Neloselle: läheisen kuolema, oman lapsen vakava sairastuminen - riittävätkö esimerkiksi nuo oikeiksi ongelmiksi? Silloin toivoisi, etenkin ja nimen omaan silloin, että olisi se elämänkumppani sellainen jonka kanssa voisi jakaa asioita, puhua, tukea ja turvata.

Olet mennyt hänen kanssa yhteen? Miksi edes olet hänen kanssaan missään tekemisissä?

tavannut sielunkumppanini, mutta koska hän oli tavatessamme ja on edelleen naimisissa, olemme vain ystäviä. Sielunkmppanuus ei tarkoita välttämättä yhtään mitään muuta kuin ystävyyttä - ja syvää sellaista.



Miesystävistäni muutamalle tämä asia on ollut ongelma, ei nykyiselle. Olemme olleet nkyisen miesystäväni yhdessä yli 10 v ja kuten hänellä myös minulla on omia ystäviä.

vaikka ystäväsi, sukulaisesi tai naapurin mummo. Sielunkumppani ei välttämättä ole puoliso, vaan voi olla myös joku muu elämässä tärkeä kohtaamasi henkilö. Niin kummallista kuin se onkin. Älä siis miehesi "kontolle" sitä laita, ettei hän se ole. Hän on kuitenkin miehesi, tehkää suhteestanne paras mahdollinen teidän kahden suhde. Siitäkin voi saada upeaa, vaikkei syvällisiä keskusteluja olisikaan. Naiset juttelevat syvällisiä, ei miehet. Niinkuin 10. kin kertoi.