Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen iloinen ja innoissani tyttäreni varttumisesta mutta poikani varttuminen ahdistaa.
01.12.2012 |
Mikä ihme tässä minulla nyt oikein on?
Tytölläni (12v) murrosikä alkoi jo reilu vuosi sitten (menkat, kehon muutokset, mielialan vaihtelut ym) ja olen hyvinkin innoissani lapseni kasvusta teineyteen ja pikkuhiljaa sitten joskus aikuisuuteen. Tytön kanssa voidaan jutella asiasta ihan luonnollisesti, eli kaikki näyttäisi alkaneen ihan hyvin.
Vuotta vanhemmalla veljellänsä murkkuoireet ovat nyt vasta alkaneet ja minua surettaa jotenkin aivan valtavasti. Ihan yhtä rakas ja läheinen poika kuin tyttökin, mutta en vain osaa ottaa tuota kasvua iloisin mielin.
Tuntuu, kuin tyttö tulisi kasvaessaan naiseksi
lähemmäs kun taas poika pikkuhiljaa mieheksi kasvaessaan loittonee loittonemisestaan kunnes on kokonaan pois..eihän äideillä ja isoilla pojilla ole enää mitään yhteistä.
Poika on esikoiseni ja ainoa poika lapsikatraastamme, joten tämä on nyt jotenkin ihan outo ja ainutlaatuinen tunne, mikä minulla on.
Haluaisin pysäyttää poikani kasvun tähän ja pitää hänet vielä lapsena ja lähellä, tyttäreni kasvun rinnalla taas osaan elää tukien ja innostaen.
Onko kukaan muu kokenut näin? Mistä tämä johtuu? Miten voisin tulla sinuiksi poikani itsenäistymisen ja kasvamisen kanssa?
Kommentit (3)
OLEN kiinnostunut lasteni asioista, myös poikani.
Ei ole kysymys siitä, mitä voisin enemmän tehdä, olen mielestäni ollut ihan hyvä, osallistuva ja läsnäoleva äiti aina.
Kysymys on omista tunteistani, miksi ihmeessä koen pojan kasvun näin..
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy vain antaa hänen kasvaa aikuiseksi mieheksi ja oppia itsenäiseksi, koska se on tärkeää. Oma äitini oli hyvin kiintynyt minuun ja hänella oli samanlaisia tunteita. Ei olisi halunnut päästää irti "lapsestaan". Se oli minusta vähän turhauttavaa, välillä ärsyttävää, mutta toisaalta ymmärsin. Uskon, että osaat lopulta iloita poikasi kasvamisesta ja kehittymisestä.
Kyllä hän on edelleen poikasi aikuistumisen jälkeenkin ja sinä hänen ainoa äitinsä. Murrosikään kuuluu se, että ottaa etäisyyttä. Se ei tarkoita sitä, että hän ei välittäisi yhtä paljon. Suhteen on pakko muuttaa muotoaan, mutta side pysyy.
Alue: Aihe vapaa
jotain yhteistyä.
Mulla 2 poikaa. Toinen on 11v. ja toinen 8v.
Meillä on paljon yhteistä ja tulee olemaankin.
Kuopuksella 2 harrastusta joissa olen mukana täysillä.
Olen ollut teinejen kanssa ja musta pojat puhui paljon enemmän kuin tytöt.
Persoona ja luonne vaikuttaa.
Eihän sitä mitään yhteistä ole, jos ei ole kiinnostunut lapsensa asioista.