Useampi sektio takana, jännittääkö seuraava?

Viime yönä taas tuli mieleen leikkaussalitilanne ja esim se, kun leikkauksen aikana tulee kamalan huono olo, mikä saadaan kyllä nopeesti jollain ihme keinolla pois. Mistäköhän se johtuu? Johtuuko se mahan tonkimisesta vai pelkästään siitä että pitää olla selällään? Ainakaan nyt raskaana ollessa en pysty selällään olemaan.



Samalla mieleeni tuli, että sektiossa istukka tosiaan joudutaan irrottamaan melko vauhdilla, eikä se tietenkään tapahdu ihan luonnollisesti. Voikohan tästä istukan irrotuksesta tulla ongelmia?



Mistä yleensä saisi tietoa sektion riskeistä? Lääkäri vaan on maininnut että sektioonhan liittyy riskejä.



Osaakohan kukaan kommentoida?

Ja kylla sekin jannitti, vaikka kaikki meni todella hyvin ekallakin kerralla. Mutta nyt toinen kerta sujui viela paremmin, katetri laitettiin vasta puudutuksen jalkeen ja huonoa oloa ei tullutkaan, kuten ensimmaisen sektion aikana. Ymmartaakseni pahoinvointi liittyy alhaiseen verenpaineeseen (minulla 60/90).Sanoin etukateen ,etta iski viimeksi yhtakkia ja kyselivat nyt koko ajan mika olo on ja ihan hyvahan se oli koko leikkauksen ajan. Verta menetin vajaa 4dl ja kohtu supistui erinomaisesti. Olin jalkeilla jo leikkauspaivan iltana.Sarkylaakkeita soin 5 paivaa. Kotiin paasin torstaina kun leikkaus oli maanantaina. Nyt haava ei paljon tunnu, mutta tietysti varon sita viela muutaman viikon. Autoa ajan, kavelyilla kayn, en koe haavaa ertyisen rajoittavana.

Vauva sai heti 10 apgaria ja ihanan tyyni ja rauhallinen tapaus ollut alusta asti.Laitoin naita positiivisia asioita ylos vahentaakseni pelkoasi.Mutta onhan se kurja joutua sinne sairaalaan toisten armoille.



Niista riskeista sitten.Netista loytyy hyvin tietoa, hae vaikka Cesarean, risks-sanoilla.Muistaakseni paaosin veritulppa (aina leikkauksissa riskina), hallitsematon verenvuoto (jos kohtu ei supistu kunnolla, voi tulla myos alatiesynnytyksessa), vauriot muille sisaelimille ja mahdollisesti leikkausveitsen osuminen vauvaan (lahinna saattaa aktualisoitua hatasektioissa). Nama suluissaolevat kommentit sain laakarilta kun keskustelin riskeista hanen kanssaan. Itse pelkasin eniten,etta veitsi osuu vauvaan ja sanoinkin siita leikkauksessa. Laakari naureskeli ja sanoi menevansa niin hitaasti kerrosten lapi,ettei veitsi vauvaan osu. Eika osunutkaan.

En tieda oliko naista kirjoituksista mitaan apua. Mutta ymmarran hyvin milta sinusta tuntuu. Uskon,etta kaikki kylla menee hyvin, varsinkin kun on suunniteltu leikkaus. Onnea odotuksen loppumetreille!

Ihan samanlaisia ajatuksia pyörii minunkin mielessäni kun kolmas sektio alkaa lähestyä. Ensimmäinen oli suunniteltu sektio enkä osannut yhtään sitä jännittää. Toinen synnytys päätyi lopulta päivystysektioon, joten sitä en ehtinyt jännittää. Mutta tällä kertaa jännittää ja paljon!

Jotenkin sitä päästää pienen peikon päähänsä ajatuksilla, että kun kaksi kertaa kaikki on mennyt hyvin niin voiko enää kolmannella kerralla olla niin hyvä " mäihä" . Ja mitäs jos jotain tapahtuu. Eniten surettaa ja huolestuttaa jo isommat lapseni, jos äidille käy jotain... Kuitenkin samalla tiedän mitä tasan tarkkaan sektiossa tapahtuu ja kuinka erityisesti suunniteltu sektio on hyvin rauhallinen tilanne jne. Ja vaikka uskon kohtaloon niin en voi olla pyörittelemättä myös näitä " kauhukuvia" sektiosta.

Yritän kuitenkin olla ajattelematta koko asiaa. Menee niin kuin on tarkoitettu meneväksi. Niin kuin kaikissa muissakin asioissa. Ja ihan turha mitään on etukäteen pelätä. Vie vaan turhaa energiaa. : )



Ensi viikollako sinulla on sektio?? Tulethan sitten kotiuduttuasi kertomaan siitä ja minkälainen nyytti sinne kainaloon ilmestyi :))

Missä sairaalassa sinut leikataan?



Oikein paljon voimia synnytykseen ja siitä toipumiseen!



Jääkarhuäiti

Kolmas sektio olisi edessä vasta kesäkuussa jos sinne asti päästään, mutta jo nyt olen alkanut jännittää/pelätä sitä.



Eka sektio oli hätäsektio, joten en edes oikein tajunnut sitä, oli pelkästään helpotus ja olin niin tokkurassa etten juuri tajunnut mitään. Toinen sektio oli suunniteltu mutten jostain syystä sitä osannut jännittää kun vasta edellisenä iltana. Mutta nyt kun tiedän että kolmas sektio on edessä niin kauheasti olen alkanut pelkäämään sitä. Olen jostain syystä saanut päähäni että saan veritulpan siinä!?? Ihan utopinen pelko mutta niin vaan mietin sitä jo nyt.



Ja jo ihan se leikkuriin meno ja kaikkien piikkien ja piuhojen ym. laitto pelottaa jo nyt. Samoin se tunne kun leikataan, vaikkei se satu mutta kyllä se ilkeeltä tuntui kun tuntee lääkärin kädet masussa ja ekaks jo ne alkuviillot ja kun tulee se olo että on ihan auki rinnoista häpyluuhun asti, yöks!



Tsemppiä sulle, tulehan kertomaan kuinka leikkaus meni kunhan palailet kotiin!



t. mariadee 11+1

Lääkäri sanoi synnynytyksen suunnittelukäynnillä, ettei saisi supistella. Jäi tietenki kysymättä miksi. Onko jollekin teistä varoiteltu erityisesti supistuksista. Voisko saumakohta esimerkiksi revetä?

Olen kahdesti soittanut jo synnärille ja kertonut,että on yksittäisiä suppareita, ei onneksi kipeitä. Kätilö vain on neuvonut ottamaan rauhallisesti ja odottelemaan. Mitäköhän se lääkäri siis tarkoitti?

Meillä on Mariadee sitten sama pelko. Veritulppa. En ole sellaista edes pieneen mieleeni edellisten sektioiden aikaan saanut. Mutta nyt se kummittelee mielessäni. Huoh. Tieto lisää tuskaa.



bremäntä, minulle ei ole supistuksista mitään sanottu. Mutta parille tutulleni kyllä. Ja nimenomaan sen takia ei saisi supistaa, kun kohtu on kahteen kertaan leikattu. Kohtu ei välttämättä sitä kestä. Senhän takia ei alateitse saa enää synnyttääkään. Minulla tulee harjoitussupistuksia päivittäin rasituksessa mutta menevät levossa ohi. En voi niitä mitenkään täysin estää. Eihän sitä voi 9kk sängyssäkään maata.



Jääkarhuäiti

Bremäntä: Minulla on supistellut tosi kipeästi, eikä lääkäri siitä mitään sanonut, vaikka kerroin. Silti leikkaus päätettiin vasta viikolle 39.



Mulla on nyt vielä sektioon viikko, OYSissa tehdään. En muista kerroinko jo aikaisemmin, mutta edelliset laikkaukset on tulleet niin äkkiä, että en ole kerennyt jännittää. Nytkin on varmasti ihan turha, mutta mielessä vaan kummasti pyörii, kun on aikaa ajatella.



Mua jännittää varsinkin se heräämössä oloaika, kun sitten seurataan niin tarkasti ja painellaan mahaa saadakseen tietoon jos jokin onkin huonosti. Ainakin viimeksi heräämössä minulle kerrottiin että joskus joudutaan maha aujaisemaan uudestaan. Mutta nämä on varmsti niitä yhtä harvinaisia tapauksia kun veritulpat ym. :)



Toivotavasti pääsemme jouluksi kotiin! Kirjoittelen sitten miten hyvin meni!

http://www.synnytys.net/keisarileikkauksen_riskit.pdf



Kyselit noista riskeistä jommassa kummassa viestissä. Tosin voin sanoa että tuon lukeminen ei välttämättä kannata. Itse lueskelin ja olo muuttuu entistä pelokkaammaksi.

Luin kirjoituksen ja minulle se taas oli todella lohdullista ja helpottavaa luettavaa! Kaikki riskit tulevat luotettavasti esille, mutta samalla myös vakavien riskien pieni todennäköisyys.



Minua myös helpotti saada faktaa useampiin sektioihin liittyvistä riskeistä, sekä sektion jälkeen alatiesynnytykseen liittyvistä riskeistä. Nyt minun on helpompi suhtautua näihin sektioihin, kun tietää myös nämä.



Samalla esille tuli asioita, joita olen paljon miettinyt..



Tämä olisi hyvää luettavaa myös kaikille pelkosektioon menijöille, vaikka en todellakaan heitä ollenkaan väheksy. (olen itsekkin ollut toisen kohdalla menossa)

Mietin ensin vähän aikaa avaanko Putte33:n laittamaa linkkiä ollenkaan. Mutta uteliaisuus voitti ; ) Aivan kuin nököx myös minulle tuli paljon rauhallisempi mieli sektiosta sen luettuani. Riskejähän oli paljon mutta juuri se miten pieniä ne olivat vakavimmissa tapauksissa. Ja aloinkin miettimään kuinka paljon suurempi riski on vaikka jäädä auton alle.. Ja onhan niitä riskejä alatiesynnytyksessäkin.



Itse suosittelisin myös linkkiä luettavaksi pelkosektiota miettiville.



Jääkarhuäiti