Lue keskustelun säännöt.
Koska lapsen joulujuhlassa ei enää itketä?
30.11.2012 |
Lapsi nyt 11v. ja melkein itkettää esitys jo valmiiksi? Vieläkö yläasteellakin? Lukiossa? Aikuisena? Aaargh tätä äidin elämää.
Kommentit (14)
menee ketutuksen puolelle, eikä itketä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettaja, joka itkee, kun toivottaa oppilaille hyvää lomaa. Hirveän noloa.
Enkä ole edes kenenkään äiti. Tai ehkä juuri siksi itkettääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi 11v ei osallistu esiintymisiin. Ekalla ja tokalla on ainoastaan ollut pakko osallistua.
Tänä vuonna ei ole edes joulujuhlaa lasten koululla.
voi nolo, poistun aina juhlasalista ennen kuin suvivirsi alkaa.
Ja kun opettaja luokassa juhlan jälkeen puhuu kauniisti ja toivottaa lapsille hyvää kesälomaa niin tosiaan joudun miettimään kauppalistaa tai jotain muuta tosi arkista, ettei silmäkulma ala kostumaan.
Lapset jo isoja ala-astelaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan ikinä. Itsekin kyynelehdin noiden lasten joulu-ja kevätjuhlien lisäksi myös jos olen lasten kanssa konsertissa tai jossain esityksessä, kun näen miten intona lapset on. Esim. lauantaina olimme Robinin konsertissa ja oma 9-vuotias oli tehnyt kyltin jossa luki: Robin olet ihana! Kyllä siinä kyyneleet alko nousemaan kun tyttö hyppi kyltti kädessä!
En ole itkenyt.
Yhden ainoan kerran silmäkulma on kostunut lapsen eskarin kevätjuhlassa, kun ensin oli hekoteltu itsemme läkähdyjksiin, mutta sillon pistin kyllä hormonien piikkiin, olin viimesilläni raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokapaikan pillittäjä kuten edellinenkin vastaaja. Jostain syystä joulu- tai kevätjuhlassa ei ole kertaakaan itkettäny, ei ole tullut mieleenkään itkeä :D
Itse olen itkenyt (tai vähintään nieleskellyt) läpi kaikki kevät- ja joululuhlat, joihin olen päässyt, nyt 6.-luokkalaisen lapsen eliniän ajan. Ja joka hemputin juhlassa tirautan töissäkin (olen aineenopettaja), viimeksi tänään itsenäisyyspäiväjuhlissa.
Mutta minä nyt itken muutenkin joka välissä: herkistyn Disneyn elokuvien loppukohtauksista, häistä ja ristiäisistä, "Hurjan remontin" talopaljastuksista, siitä kun joku sanoo jotain nättiä jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen itkenyt (tai vähintään nieleskellyt) läpi kaikki kevät- ja joululuhlat, joihin olen päässyt, nyt 6.-luokkalaisen lapsen eliniän ajan. Ja joka hemputin juhlassa tirautan töissäkin (olen aineenopettaja), viimeksi tänään itsenäisyyspäiväjuhlissa.
Mutta minä nyt itken muutenkin joka välissä: herkistyn Disneyn elokuvien loppukohtauksista, häistä ja ristiäisistä, "Hurjan remontin" talopaljastuksista, siitä kun joku sanoo jotain nättiä jne...
voi nolo, poistun aina juhlasalista ennen kuin suvivirsi alkaa.
Ja kun opettaja luokassa juhlan jälkeen puhuu kauniisti ja toivottaa lapsille hyvää kesälomaa niin tosiaan joudun miettimään kauppalistaa tai jotain muuta tosi arkista, ettei silmäkulma ala kostumaan.
Lapset jo isoja ala-astelaisia.
Senkus herkistyt! Mikä siinä on, ettei voi tunteitaan näyttää?
mua itketti seurakunnan päivänavauksessa kun diakoni kertoi erään kuulemansa puheen isästä ja kehitysvammaisesta pojasta :D
Tää vaan pahenee ja pahenee...
t. Ope