Syvä pettymys mieheen

Kun alkuhuuma karisee pois ja tulee arki, näkee suhteen potentiaalin. Onko aihetta pysyä yhdessä? Teillä on nyt takana pari vuotta, eikö niin, joten siinä ajassa jo tietääkin jotain ja pystyy tekemään vastuullisia ratkaisuja. Alkuhuuma karisee kaikissa suhteissa, ja se mitä jää jäljelle, voi olla kuitenkin niin hyvää, että kumpikin haluaa pysyä yhdessä. Sinä kuulostat siltä, että suhde ei ole sinulle tarpeeksi hyvä.

muuten panostat itse suhteeseen paitsi valitat täällä. Kyllä siihen suhteeseen pitää molempien panostaa ei pelkästään miehen

myös uudenlaisia aikoja teidän parisuhteeseen. Kun aikaa kuluu ja vaikka nyt olettekin hiukan erillään yhteisten kiinnostuksen kohteiden puuttuessa. Myöhemmin varmasti taas huomaatte, kuinka tuo toinen onkin niin kiva ja kuinka tuon toisen kanssa onkin kiva tehdä kaikenlaista.



Ehkäpä te voisitte keksiä uuden, yhteisen harrastuksen, sellaisen joka on teille molemmille uusi. Kun tuossa sanoit, että nyt teillä ei ole sellaisia. Tai, että sinun harrastukset ei toista kiinnosta.



Kyllä varmasti vielä löydätte iloa ja innostusta myös toisen huomioimiseen ja hemmotteluun.



Jaksamista ja ilon hetkiä runsaasti teille parisuhteeseenne!!!

Että oikeasti yhteensopivuutta voi miettiä vasta sen jälkeen. Tähän asti kaikki toiveet ja halut ovat täyttyneet automaattisesti kuin symbioosissa vauvalla. Tästä eteenpäin teidän pitää kommunikoida, mitä oikein pitkällä tähtäimellä suhteelta toivotte. Puhumisen paikka.

2- vuotta on suurinpiiretin se aika, jolloin huomaa haluaako toisen kanssa olla. Puhun muutaman suhteen kokemuksella. Aviomieheni kohdalla myös, mutta huomasin sen vasta erottuani, eli menimme naimisiin, enkä enää ollut silloin edes rakastunut, erosimme 7 v yhdessäolon jälkeen ilman suurempia tunteenpurkauksia. Olen ollut 4:ssä pidemmässä suhteessa, joista ne 3 päättyi 2- 2.5 vuoden kohdalla. Nyt olen elämäni miehen kanssa :4 vuotta ja ihan rakastuneita :)

muuten panostat itse suhteeseen paitsi valitat täällä. Kyllä siihen suhteeseen pitää molempien panostaa ei pelkästään miehen

aloitusviestissäni että minä juuri tässä yritänkin vielä panostaa. Järjestän parhaani mukaan meille yhteistä aikaa (tosin mies usein torjuu sen), vien miehen yllärinä elokuviin tai konserttiin, ostan jotain pientä hyvää miehelle työeväiden jälkkäriksi... Sellaisia pieniä tekoja, jotka tekisivät minutkin kovin onnelliseksi. Jos itse olisin mies, niin saattaisin yllättää naisen vaikka tuomalla joskus kotiin ruusun tai vaikka pyytämällä kuutamokävelylle. Ei näiden juttujen keksiminen ole ollenkaan vaikeaa jos vain on motivaatiota. Mun motivaatio alkaa pikku hiljaa laskea kun mies ei jaksa panostaa yhtään.

Ap

Jos olet jo syvästi pettynyt mieheen, vaikea uskoa, että teille näkyisi valoisa, yhteinen tulevaisuus :(

Jos olet jo syvästi pettynyt mieheen, vaikea uskoa, että teille näkyisi valoisa, yhteinen tulevaisuus :(

taso vaihtelee vähän tilanteen mukaan, eilen illalla aloitusviestiä kirjoittaessa olin tosiaan hyvin surullisessa mielentilassa miehen tekemisen ohareiden takia. Meillä piti olla romanttinen sauna- ja elokuvailta mutta miehelle tuli sitten jotain tärkeämpää. Viimeisestä yhteisestä vapaaillasta taitaa olla jo kolmisen viikkoa... Suhteen jatkosta on siksikin vaikea päättää, kun yhteistä aikaa on hirveän vähän. Sitten kun sitä on, niin menee joko hyvin tai huonosti, tilanteen mukaan. Stressi ja suhteelle kasautuvat paineet eivät ainakaan auta.

Ap

vasta voi puhua rakastamisesta (henkinen). Teillä sitä ei ainakaan miehen puolesta tapahtunut. Tietysti on (kai) mahdollista saavuttaa myös henkinen yhteys toiseen, mutta se vaatii paljon puhumista ja molemmilta motivaatiota.



Helpointa siihen oikeaan rakastamiseen on kuitenkin päästä sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntuu sielunkumppanilta ihan aidosti. Jonka kanssa juttu luistaa luontevasti ja on sellainen henkinen yhteys (fyysisen lisäksi).



Näiden kirkkosiskojen mielestä ei ole mitään väliä millaisen ihmisen kanssa on yhdessä, kunhan on yhdessä sen saman kanssa elämän loppuun asti. Kaikki on vaan omasta tahdosta kiinni. Tällä perusteellahan kaikki avioliitot voitaisiin arpoa väestörekisteristä ja sitten vaan tahdottaisiin elämän loppuun asti.

ei vielä tuossa vaiheessa pitäisi tulla tuollaista. Vasta eläkepäivillä.



Huono valinta ja huonosta valinnasta kärsii huono valitsija. En voi oikein lohduttaa sinua mitenkään ap.



T: 11cm mies

ei vielä tuossa vaiheessa pitäisi tulla tuollaista. Vasta eläkepäivillä.

Huono valinta ja huonosta valinnasta kärsii huono valitsija. En voi oikein lohduttaa sinua mitenkään ap.

T: 11cm mies

on se, että mies oli se joka valitsi mut, ja jahtasi mua päättäväisesti kunnes ihastuin häneen. Nyt taitaa pitää mua itsestäänselvyytenä... Luulen että miehelle riittää se että hänellä ylipäätään on joku, kenen vieressä nukkua. Minulle tuo ei ihan riitä...

Ap