Taitaa Suomessa nykyään pärjätä parhaiten jos elää sosiaalietuuksilla.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2012 klo 11:24"]

Varsinkin jos on lapsia.
Saa asunnon ja asumistukea,eli asuminen maksaa minimaalisen vähän kun taas työssäkäyvältä se lohkaisee suurimman osan tuloista.Lapset saa ilmaiseksi tarhaan vaikka olisi itse kotona.
Muitakin säännöllisiä tukia tipahtelee,ei uhkaa yt-neuvottelut eikä näihin etuuksiin uskalleta puuttua valtiovallan toimestakaan.

Elämä on oikeastaan kaikkein turvatuinta jos elää tuilla.

[/quote]

Totta tuo on ollut jo 30 vuotta ainakin!! Ei mun lapsilla ole koskaan ollut uusia vaunuja ei Reiman haalareita eikä uusia harrastusvälineitä kuten sossulapsilla... Kavereiden kanssa kierrätettiin kun ei pystynyt kaikkea itse hankkimaan. Tai oli ihanat isovanhemmat jotka vuorovuosina osti lapsille jotain uutta vaatetta.

Duunareita oltiin ja pienestä palkasta maksettiin omaa kotia, mies välillä lomautettuna ja silloinkaan ei apua saatu vaikka päivärahat viivästyi. Lapsilisä oli ainoa tuki ja sisaralennus tarhassa, sitäkin taidettiin maksaa suurimman mukaan vaikka tulot oli pienet kaikilla mittareilla.

Kyllä sitä välillä on tosi katkera kun tietää vielä rahoittavansa niiden sossupummien elämän. Mielummin niilläkin verorahoilla tukisi omia lapsiaan tai nauttisi elämästä itse!!

[quote author="Vierailija" time="04.02.2013 klo 17:56"]

tuohon perhekokoon nähden.

Lisäksi teille maksettaisiin sossusta alijäävä osuus ja todennäköisesti myös ne hoitomaksut, vesilaskut jne.

Täytyy myös ottaa huomioon, että jos käy töissä, niin sossun laskennallinen osuus on suurempi, joten enemmän saa sieltäkin rahaa, jos on työssäkäyvä.

Kuvitellaan, että olen pienipalkkaisessa työssä josta jää käteen 1500€. 2 lasta: lapsilisät 200€.

Asuminen 75m2 600€
lastenhoitomaksut 150€

jää: 750€

Työtön minimituki 500€
asumistuki 300€
lapsilisät 200 €
asuminen jää maksettavaa: 300€

jää: 400€

Saisikohan sen 350€ mitä jää vajetta työssäkäyvään ihmiseen sossusta?

jää

Harvalla on onni saada noin iso asunto noin halvalla - mun tytär maksaa Helsingissä yksiöstä ja toinen Espossaa kaksiosta jo tuon ja ylikin. Raksa-aikana vuokrattu 74m2 oli täällä kehyskunnassa 1000€/kk

Voi hyvänen aika...! Täällä marisee selvästi semmoinen sakki, joka ei ole itse koskaan sosiaalivirastosta joutunut toimeentuloaan hakemaan. Me ollaan; viimevuonna marraskuussa ja tänävuonna nyt maaliskuussa. Ja arvatkaapa miksi? No ihan siksi että toinen meistä, siis mieheni, opiskelee ja minä (hänen vaimonsa) olen ollut perheen työssäkäyvä osapuoli.

Noh, kuinka me olemme sellaiseen mahtavaan tilanteeseen päässeet että olemme SAANEET nostaa näitä hulppeita etuuksia? Minäpä kerron:

Viimevuonna elokuun alussa olimme kaikki hyvillä mielin. Isännällä oli AMK-opinnoistaan jälellä enää puolet (siis kaksi vuotta) ja minulla oli vuoden loppuun voimassa oleva työsopimus. Sitten raskaustesti näytti plussaa ja alkoi ihan järkyttävät pahoinvoinnit. Kaksi viikkoa sitkuttelin töissä, kunnes jouduin ensimmäisen kerran osastolle nesteytykseen ja sain kaksi viikkoa sairauslomaa. Muutaman päivän "toivuin" sairaalapedissä ja pääsin kotiin, josta jouduin takaisin osastolle jo viikon kuluttua ensimmäisestä hoitojaksosta. Jouduimme laittamaan kaksi 5- ja 2-vuotiaat lapsemme päiväkotiin, sillä oma tilani oli kotona ollessakin niin huono, ettei minusta ollut hoitamaan kotia eikä lapsia. Siinä sitä sitten oltiinkin: Oma työsuhteeni oli kestänyt vasta 3 kk ennen sairauslomalle joutumistani, joten sain luonnollisesti minimisairauspäivärahaa. Syys- ja lokukuu sitkuteltiin talven opiskeluja varten säästetyillä lomarahoilla ja kaikilla mahdollisilla säästöillä, kunnes rahat voin yksinkertaisesti loppuivat.

Kun menee sosiaalivirastoon ja hakee perustoimeentulotukea, on sinne toimitettava tiedot perheen kaikista tileistä edellisten 2 kk ajalta (myös s-tililtä, lasten säästötileistä joihin ovat itse rahansa ansaitsemalla keränneet), vuokrasopimus, kaikki asumiskustannuksiin liittyvät laskut ja sosiaali- ja terveydenhuollon menot (myös lääkereseptit ja apteekin kuitit). Näiden perusteella kahden aikuisen ja lahden lapsen perheelle lasketaan perustoimeentulo, joka asumiskustannusten jälkeen on 1200€. Siitä maksetaan sitten kaikki muu. Me kun satumme asumaan vuokralla omakotitalossa 25km päässä keskukstasta, suuri osa tuosta rahasummasta menee auton kustannuksiin (polttoaineet, vakuutukset, yms.). Jos jokin (esim. auto, pyykikone, läppäri...) olisi mennyt rikki, ois pitäny vaan sitten pärjätä ilman. Meidän olosuhteissa tuollaisella rahasummalla kuukaudessa pärjäsi juuri ja juuri. Joulukuussa nostettiin opintolainaa ja pärjättiin sillä. Siihen mennessä mullakin alkoi pahoivoinnit helpottaa, paino tosin oli pudonnut 26 rv:lle mennessä 8kg lähtöpainosta ja olo oli sen mukainen. Silti menin urheasti töihin ja sain taas vähän palkkaa jolla porskutimme tammikuun. Niin vain kävi, että vauvamme syntyikin jo rv:llä 34, jota edelsi viikon makuu osastolla. Kun pikkuinen vielä joutui heti syntymän jälkeen leikkaukseen yliopistosairaalaan 175km:n päähän, oli taas tiedossa mahtavia polttoainekustannuksia siellä hyppäämisestä. Ja mojova sairaalalasku minun osastolla makaamisestani saapui taas postilaatikkoon.

Elämä on sellaista, ettei kaikkea voi aina ennalta järjestää niin, että oma maksukyky riittää. Monet kommentit täällä lähinnä vähän huvittavat:

On meidänkin lapsella Reiman pipo, mutta hän sai sen joululahjaksi seurakunnan joulupakettikeräyksestä, jota meille loppuvuodesta tarjottiin kun tilanne oli mikä oli. Ei olisi kyllä sossun rahoilla Reiman pipoa itse voitu ostaa; Prisman Ciraf-pipolla mentiin siihen asti, vaikka olikin vähän huononmallinen. Ainiin ja onhan haalarikin Reimaa, mutta äitini löysi sen tytöllemme kirpparilta. :) Kyllä mekin kuulkaa joudutaan kavereiden kanssa kierrättämään, muutta sehän on vaan hyvä asia. Ei tarvi Cambozalaislasten ommella niin paljon nälkäpalkalla. On ekologistakin. :)

Jos joku pienestä palkasta maksaa omaa kotia ja se on liian suuri taloudellinen rasite, kannattaa myydä koti pois ja muuttaa vuokralle. Jos palkka todella on pieni, saa KELA:sta asumistukea; siksihän me veroja maksetaan että pienipalkkaisillekin on katto pään päälle.

Jos kovasti harmittaa maksaa veroja että tämä yhteiskunta pysyisi edes jossain määrin vähemmän rikollisena, kannattaa muutta muualle. Tästä maailmasta löytyy monta kolkkaa jossa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Se jolla on rahaa, voi itse maksaa lapsensa kouluttamisen yms. Infrastruktuuritaivas täältä maanpäältä valitettavasti puuttuu. Mistään ei sellaista paikkaa löydy, missä joku vähävarainen, elämänsä päähänpotkima ei tarvitsisi apua. Ei mistään. Valitettavasti.

Ja kustannetaanhan palkansaajien vanhempainetuudet myös verorahoilla. Sairaanhoitajaystäväni äitiyspäiväraha 1900€/kk on kyllä huomattavasti suurempi kustannus yhteiskunnalle kuin meidän satunnaisesti sosiaalivirastosta haettu 1200€ perustoimeentulo. Niin. Minimiäitiyspäivärahakin on paljon vähemmän. Sitä saa jos joutuu ennen lapsen syntymää sopivasti saikulle eikä verotettavaa tuloa edelliseltä vuodelta ole.

Kannattais varmaan ottaa vähän selvää, millaisista syistä ihmiset sitä perustoimeentuloa "pääsee" hakemaan ja tulla sitten siitä viisastuneena tänne meuhkaamaan.

Intiaanivanhuksen neuvon mukaan: Voit arvostella kanssaihmisesi tapaa elää vasta, kun olet vuoden kulkenut hänen mokkasiineissään.

Tässä sentään tämä ulkosuomalainen bloggaaja näköjään arvostaa suomalaista sossua, kun suomalaiset itse eivät sitä tunnu arvostavan:

http://arkeairlannissa.blogspot.ie/2013/03/ylistysta-sinne-minne-sita-ei-usein.html

Lähtekää muualle maailmaan, siellä ei välttämättä saa tätäkään vähää.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2012 klo 11:50"]

"Ikikarenssia" ei ole olemassakaan. 3-5kk on se tavallinen. Viikon välein ei kukaan uusi työnhakuaan, ehkäpä kuukauden välein alkuvaiheessa mutta jos työttömyys pitkittyy, 5-6kk välein riittää yleensä. Puhun nyt kokemuksesta, olen ollut sekä tavallisen puolen että kuntoutuspuolen asiakkaana.

Kursseille voi joo hakea pakon edessä, vaan sinne otetaan alle 20 motivoitunutta tyyppiä kerrallaan. Työkkäriltä harvoin tulee mitään osoituksia ja ekat 3kk on muistaakseni ammattisuoja muutenkin.

[/quote]

Mitä ihmettä hourit? Mulla ainakin on ikikarenssi, sain sen työstä kieltäytymisestä vaikka mulla oli useampi lääkärintodistus sovaltumattomuudesta kyseiseen työhön. Eli kyllä on ikikarenssi aivan taatusti olemassa!

Se on perunaa ja kaurapuuroa tulevat kuukaudet. Hyvä ruokaseura eli perhe tekee ateriasta erittäin maukkaan.

No kokeilepa vaikka. Ensinnäkin läheskään kaikki sosiaalietuuksilla eläjät eivät saa esim. kaupungin asuntoa, ylipäätäänhän niitä on vaan harvoille  (itse asiassa esimerkiksi Helsingissä voi asunnon saamista kaupungilta edistää sillä, että on töissä).

Itse en elä sosiaalietuuksilla (vaikka toki meillä lapsilisä tulee ja on ollut myös vanhempainetuuksia mutta ne ei olleet meidän perheen päärahoja) enkä kadehdi niitä, jotka niillä elävät. Elelen kyllä leveämmin kuin mitä elettäisiin sosiaalietuuksilla.

Elämä ei todella ole turvattua sosiaalietuuksilla (varsinkaan minimi)eläjillä. Jos tosiaan ajattelet niin niin mikäs hätä sinulla on jos menetät työt ym. niin sittenhän voit itse kokeilla sitä auvoa...

[quote author="Vierailija" time="29.11.2012 klo 11:24"]

Varsinkin jos on lapsia.
Saa asunnon ja asumistukea,eli asuminen maksaa minimaalisen vähän kun taas työssäkäyvältä se lohkaisee suurimman osan tuloista.Lapset saa ilmaiseksi tarhaan vaikka olisi itse kotona.
Muitakin säännöllisiä tukia tipahtelee,ei uhkaa yt-neuvottelut eikä näihin etuuksiin uskalleta puuttua valtiovallan toimestakaan.

Elämä on oikeastaan kaikkein turvatuinta jos elää tuilla.

[/quote]

Minä ainakin mielummin käyn töissä. Työ antaa enemmän kuin kotona istuminen.

on kohta mahdollisuus päästä hulppeiden ja varmojen sosiaalietuuksien maailmaan ;-)

joten rahaa riittää!

Sellaiset pikkujutut, kuin mahdollisuus lainaan, ja sitä kautta omaisuuden kasvattaminen, sekä työn kautta tuleva yhteiskunnallinen asema, työterveyshuolto ja tietty valinnan vapaus elämässä ovat sulle selvästi aivan yhdentekeviä.

Jatkossa puolison tulot eivät vaikuta työttömän tukeen tippaakaan, joten miljonäärin työtön vaimo saa yhteiskunnalta shoppailurahaa alk. 500€/kk. :)

Jatkossa puolison tulot eivät vaikuta työttömän tukeen tippaakaan, joten miljonäärin työtön vaimo saa yhteiskunnalta shoppailurahaa alk. 500€/kk. :)

ihan noin vain, joutuu käymään pahimmillaan viikon välein työkkärissä, hakemaan kaikkia työpaikkoja joita työkkäri osoittaa(myös niitä paskoja) ja osallistumaan kaikkiin pilipali kursseihin yms.

No ensimmäiset 500 päivää voi jotenkuten keplotella, mutta sitten on jo pakko mennä esim. kuntouttavaan työtoimintaan,lähes ilmaiseksi.

Ja jos siitä kieltäytyy, tulee ikikarenssi.

"Ikikarenssia" ei ole olemassakaan. 3-5kk on se tavallinen. Viikon välein ei kukaan uusi työnhakuaan, ehkäpä kuukauden välein alkuvaiheessa mutta jos työttömyys pitkittyy, 5-6kk välein riittää yleensä. Puhun nyt kokemuksesta, olen ollut sekä tavallisen puolen että kuntoutuspuolen asiakkaana.



Kursseille voi joo hakea pakon edessä, vaan sinne otetaan alle 20 motivoitunutta tyyppiä kerrallaan. Työkkäriltä harvoin tulee mitään osoituksia ja ekat 3kk on muistaakseni ammattisuoja muutenkin.

Eli rahaa ei tipu ennen kuin olen työssä ollut 5kk. Siihen asti se jatkuu, eli vaikka ikuisesti.

Jatkossa puolison tulot eivät vaikuta työttömän tukeen tippaakaan, joten miljonäärin työtön vaimo saa yhteiskunnalta shoppailurahaa alk. 500€/kk. :)

ihan noin vain, joutuu käymään pahimmillaan viikon välein työkkärissä, hakemaan kaikkia työpaikkoja joita työkkäri osoittaa(myös niitä paskoja) ja osallistumaan kaikkiin pilipali kursseihin yms.

No ensimmäiset 500 päivää voi jotenkuten keplotella, mutta sitten on jo pakko mennä esim. kuntouttavaan työtoimintaan,lähes ilmaiseksi.

Ja jos siitä kieltäytyy, tulee ikikarenssi.

Eikä rahaa riittäisi niin paljoa vaatteisiin, matkusteluun, ulkona syömiseen jne



valintoja

Minä olen. Ei ollut herkkua.