Kamalin joulusi ikinä?

päätti muuttaa toisen naisen luo viisi päivää ennen joulua.



Lapsella ja minulla oli ikimuistoinen juhla.

Mulla varmaan kamalimmat on olleet sellaisia, kun juuri ennen joulua on jokin suhde mennyt poikki. Eli sydänsuruisia jouluja. Toisaalta sydänsuruissakin on oma voimansa ja pahoin pelkään, että elämäni kauhein joulu on vielä tulevaisuudessa.

niin ja ihan perusmeininkiä on ollut se, että vähän "ongelmainen" perheenjäsen on murjottanut yksinään eikä ole tullut syömään eikä mitään vaikka miten on pyydelty, sitten itkenyt marttyyrina myöhemmin että kuinka kauhea perhe hänellä on kun eivät edes pyydä syömään muiden kanssa. Mutta toi nyt siis on ihan perus.



2

niin ja ihan perusmeininkiä on ollut se, että vähän "ongelmainen" perheenjäsen on murjottanut yksinään eikä ole tullut syömään eikä mitään vaikka miten on pyydelty, sitten itkenyt marttyyrina myöhemmin että kuinka kauhea perhe hänellä on kun eivät edes pyydä syömään muiden kanssa. Mutta toi nyt siis on ihan perus.

2

...mies jäi lumisateiden vuoksi jumiin ulkomaille. Tieto lennon peruuntumisesta tuli matkustajien ollessa jo koneessa aattopäivänä. Siinä sai äiti keräillä itseään hetken ja sitten kertoa uutiset pettyneille lapsille. Aatosta puuttui iso pala, mutta toisaalta tapahtuma kauniisti muistutti siitä että joulu on paljon muutakin kuin kasa paketteja. Läheisten osoittama lämpö oli myös ihanaa ja saatiin se kaivattu isäkin kotiin sitten joulupäivän iltana.

7vuotiaana, aikana ennen kännyköitä että äiti tulee kotiin, isä oli iltapäivällä tuonut mut kotipihaan mutta ei ottanut selville onko ketään kotona ja lähti laivareissulle. :(

Anoppi ja miehensä olivat ensin 2 päivää tyttärensä perheessä ja sitten 2 päivää tyttären perhe oli heillä (meiltä muutaman kilometrin päässä). Olimme kutsuneet heidät meille aatoksi, mutta he halusivat odottaa, tuleeko muuta kutsua. Eivät halunneet tavata poikaansa ja pojan lapsia koko jouluna. Tuntui kurjalta katsoa lasten surua, kun he tajusivat, mitä mummu tekee.

Isä riehui ja oli jälleen väkivaltainen yönä ennen aattoa. Muutimme sukulaisten suojiin aatto aamuna aikaisin. Kinkku saatiin mukaan sentään uunista sillä sen paistaja oli sammunut jo ajat sitten :)



Sen joulun jälkeen vanhempani sitten erosivat eli ehkä sittenkin hyvä juttu.

Ei tullut joulumieltä millään eikä mikään sujunut. Vaari on ollut kuolleena jo muutaman vuoden eikä vieläkään jouluisin löydy tuota joulumieltä enää, koska vaari puuttuu. Lapsien takia pakko järjestää joulu ja siitä onkin tullut pelkkää pakko pullaa. Voi kun joulu olisi jo ohi!

Kipsattiin ja kivut olivat hirveät. En voinut nukkua tai tehdä mitään.



Lisäksi olin puoli vartaloa mustelmilla. Liukastuin kotipihalla kun vein roskia pikkukengillä kiireessä.

Olin 14v enkä olisi halunnut jouluksi äidin miehelle, mutta pakotettiin. Tunnelma oli jäätävä. Miehen lapset saivat lahjaksi lumilautaa ja pelikonsolia, minä sain shampoota ja saippuaa. Itketti. Äiti ei puolustanut eikä lohduttanut minua, eikä osoittanut mitään ymmärrystä pahaan mieleeni, vaan oli sitä mieltä että elämän tosiasiat vain on hyväksyttävä (että hän on köyhä, mies on varakkaampi, joten hän saa ostaa lapsilleen mitä haluaa).



En saanut jouluna edes kunnolla ruokaa. Muut kävivät jääkaapilla, mutta minä en uskaltanut, eikä muuta ruokaa tarjottu koko päivänä kuin jouluateria.

Olin 14v, muu päivä oli mennyt ihan kivasti. Vieraita kävi ja muodollisuudet sukulaisten kanssa menivät lähes kivuttomasti. Tuohon aikaan sukulaisilla oli inhottava tapa heitellä typeriä kommentteja minulle ikäni takia. Varmasti tarkoittivat huumorilla ja hyvää, mutta se piikittely oli minusta tuossa iässä kamalaa. Muutenkin olin tuolloin tosi ahdistunut, keskivaikea masennus oli juuri puhjennut yms.

Illalla sitten jäätiin oman perheen kesken ja olisi ollut mukavaa pelailla erästä lahjaksi saatua lautapeliä vanhempien kanssa ja rauhoittua glögin ja kinkun kanssa. Vaan ei, porukat veti melko nopealla tahdilla kovan örvelökännin päälle. Äiti itki mulle, miten ihana tyttö olen ja isä istui kaljapullo tanassa, eikä katsonut hyvällä, kun yhden aikaan yöllä hiljensin kovalla soivia stereoita. Kyllähän jouluna pitäisi saada soida koko yö! Yritin paeta huoneeseeni sitä mökellystä, mutta totta kai äiti seurasi perässä. Tilanne oli kamala, vanhempani eivät normaalisti juoneet jouluna noin, eivätkä onneksi juoneet tämän tapauksen jälkeenkään. Mulle jäi tuosta aatosta ihan hiton paska maku suuhun ja kun myöhemmin sanoin siitä porukoille, isä vähätteli ja nauroi päälle. Äiti taas märisi minulle, että onko hän huono äiti. Mitäpä siinä, oli pakko lakaista juttu maton alle, ettei järkytä emäntää. Nyt olen 21 ja edelleen odotan aattoiltoja pieni pelko perseessä. Mitä jos taas?

Yäk.

Tuo oli ikävä kuyllä : (

Millaiset välit sinulla on äitiisi ja tähän mieheen nykyään, vai onko mies vielä kuvioissa?

Tästä joulusta tulee kamalin. Mies pisti eilen yllättäen puhelimella poikki viiden vuoden suhteemme. Joulusta tulee varmasti raskas ja on kuin sumussa olisi. Ja minä olin jo lahjat ja kaikki hommannut valmiiksi.

Ilmeisesti ruokamyrkytys.

Tästä joulusta tulee kamalin. Mies pisti eilen yllättäen puhelimella poikki viiden vuoden suhteemme. Joulusta tulee varmasti raskas ja on kuin sumussa olisi. Ja minä olin jo lahjat ja kaikki hommannut valmiiksi.

Kuusi vuotta sitten joulu oli samaan aikaan elämäni parhain ja samaan aikaan aika haikee ja surullinen.



Joulukuun alussa vaari oli kuollut.

Joulua vietettiin mummun luona.

Ja jouluna sain luvan ihan omaan koiraan, joka oli iso juttu itseelle. se teki siitä joulusta mielettömän hienon, vaikka alkutunnelmat joulukuussa olikin hautajaisten varjostamat.



muistan kuinka sinä jouluna vanhemmat anto meille lapsille rahaa et ostakaa ny toisillenne lahjat, tänä vuona ei heillä ole niin paljon aikaa erityisesti panostaa lahjoihin.

Ennen joulua alkoi taas se perinteinen joulutappelu vanhempien välillä. Ensin aletaan tapella, ja tappelu pahenee tunti tunnilta, lopulta ollaan siinä pisteessä, että isä kuristaa äitiä, ja äiti provosoivasti itkee ja rukoilee kovaan ääneen polvillaan, että hyvä Jumala olisi niin armollinen, että kuolisi isä pois, tai pääsisi hänestä muuten eroon. Isä huutaa ja huutaa, haukkuu äitiä pahoilla sanoilla, johon äiti vastaa samalla mitalla. Käydään käsirysyä, ja sitten aletaan se mökötys. Kumpikin linnottautuu omiin huoneisiin, ja me lapset saadaan selvitä miten selvitään, ruokahuollon ym. suhteen. Kodissa on jatkuva painostava ilmapiiri.



Sitten aattoaamuna äiti alkaa laitella taloa, ja isäkin kömpii esiin poterostaan. Vanhemmat sopivat viileähkösti välinsä, ja sitten teeskennellään hyvää mieltä ja jouluiloa aatto. Pahinta oli se helv. feikkaaminen. Pakkohymyilyä ja lässytystä lapsille.



Isä inhoaa joulun lahjatulvaa, ja hänen periaate on, että jouluna ei lahjoja osteta. Vain jotain pientä ja ei niin tärkeää. Me lapset saamme kaksi markkaa maksavat Tiimarin alelaarin valokuvakansiot, vaikka meillä ei ole kameraa. "Sitten ensi jouluna saatte kameran". Toinen lahja on divarin nuorison poistokirjoja, jotka vielä ovat poikakirjoja, vaikka olen 10 vuotias tyttö.



Ja sitten pitää olla niiiiiiiiiin kiiiitollinen isi kullalle lahjoista!!! Ja koko ajan vakuutella, miten ihanat lahjat, ja miten mukavaa on ollut jouluna!! Ja miten olen niiiin onnellinen että!



Ja samaan näytelmään kuuluu se, että ennen joulua isä sai järkyttävän raivarin, kun kuuli, että me lapset olemme kehdanneet esittää joululahja toiveita!! Silloin kuultiin kaikki suomalaiset kirosanat kovalla huudolla.



Ja olemme rikas, keskiluokkainen perhe Helsingistä.

äitini lähti jouluksi oman äitinsä kanssa etelään ja minä jäin veljeni kanssa alkoholisti-isän hoitoon. Kamala ikävä äitiä, ihan hirveä joulu. Pahinta oli se, että perinteisesti keitin äidin kanssa aina aattoaamuna riisipuuron ja sinä vuonna se loppui kesken. Muistan sen pienen yksityiskohdan ikuisesti..