Kamalin joulusi ikinä?

Tämä taisi olla elämäni surkuhupaisin joulu. Poikaystäväni ja hänen vanhempansa oli kutsuttu meille jouluksi, ja ajattelin että luvassa olisi ihan normaali rauhallinen joulu hyvän ruoan, lahjojen ja saunomisen merkeissä. No, ainakin suunnitelma oli hyvä.
Heti iltapäivällä miehet päättivät mennä saunaan. Ajattelin että käykööt siinä ennen ruokaa, mutta jotenkin kaksi tuntia vierähti. Sitten saunan ovi aukesi ja sieltä tuli kolme miestä aivan hirveässä humalassa. Ilmeisesti saunomiseen oli kuulunut enemmän juomista kuin löylyjä. Poikaystäväni oli vielä onnistunut hukkaamaan housunsa jonnekin matkan varrelle ja marssi olohuoneeseen pelkissä alushousuissa kuin mitään outoa ei olisi tapahtunut.
Minä seisoin siinä joulupöydän vieressä ja mietin, että voiko tämän tilanteen vielä jotenkin pelastaa. Ei voinut. Appiukko istui pöytään, otti pari haarukallista ruokaa ja alkoi yhtäkkiä voida pahoin. Hän nousi kiireesti pöydästä ja juoksi vessaan oksentamaan. Tunnelma oli siinä vaiheessa jo aika erikoinen.
Anoppi alkoi itkeä. En vieläkään tiedä itkikö hän joulun takia, miehensä takia vai ihan vain siksi että kaikki oli mennyt niin täydellisesti pieleen. Poikaystäväni puolestaan istui pöydässä alushousuissaan ja yritti vakuuttaa, että housut kyllä löytyvät vielä. Lopulta ne löytyivät saunan vierestä pyykkikorista. Kukaan ei oikein tiennyt miksi.
Jouluruoka jäähtyi pöydässä, koira vei yhden kinkkusiivun ja joku kaatoi glögit pöytäliinalle. Joululaulut soivat taustalla aivan kuin pilkaten koko tilannetta.
Myöhemmin poikaystäväni nukahti sohvalle kesken lahjojen avaamisen. Appiukko makasi vierashuoneessa ja äiti pyyhki silmiään keittiössä.
Seuraavana aamuna kaikki olivat hiljaisia ja käyttäytyivät kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä vain join kahvia ja mietin, että ensi jouluna lähden vaikka yksin metsään. Se olisi varmasti rauhallisempi vaihtoehto.