Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko kyllästyminen hyväänkin parisuhteeseen?
27.11.2012 |
Mitä mieltä olette? Itselläni on nyt menossa vaihe jossa on hyvin vaikea tunnistaa, kapinoinko alitajuisesti vain suhteen arkipäiväistymistä ja tottumumuksia vastaan, vai onko taustalla jotain pahempaa. Suhteessa olen ollut 3 vuotta.
On päiviä kun rakastan miestäni yli kaiken, mutta yhä enemmän päiviä jolloin tunnen pelkkää tylsistymistä ja turhautumista, pahimmillaan koko mies tuntuu vain huonolta ja vääränlaiselta. On jopa päiviä kun ajattelen, että en halua miestäni edes lapsieni isäksi. En esimerkiksi usko että hänestä tulee kunnollista kannustajaa, voisin kuvitella että jos lapsi saa vaikka kokeesta vitosen, niin mies olisi siitä ylpeä. On itse ollut aikamoinen alisuoriutuja.
Alkuunhan sitä pitää toista lähes puolijumalana; itselle aivan täydellisenä. Nyt toisesta on paljastuneet ne monet viat ja epätäydellisyydet, ja niitä on kai vaikea hyväksyä. Ja kyllä tiedän etten ole itsekään täydellinen, mutta omasta mielestäni panostan suhteemme sujuvuuteen kuitenkin enemmän, ja yritän päästä huonoista tavoistani eroon.
Kuuluvatko tällaiset tunteet normaaliin suhteeseen?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sokeiksi tulla:)
mikä lie maaninen olet
Jos noin alkuvaiheessa noin moni asia jo häiritsee, en usko että ne asiat muuttuu vähemmän häiritseviksi ajan myötä. Päinvastoin, luulisin että ne alkaa ärsyttää enemmän ja enemmän kunhan rakastumisen tunne häipyy arjen alle.
Olen ollut 14 vuotta naimisissa eikä minulla ole ollut tuollaisia tunteita. Tietenkään mieheni ei ole täydellinen, mutta hänen puuttensa eivät minusta tunnu mitenkään ihmeellisiltä eivätkä sanottavasti häiritse minua.
Juuri tällaiset kertomukset saavat minut ajattelemaan etten ole vielä löytänyt sitä oikeaa... Toisaalta taas tuntuu että olen kiittämätön, onhan minulla mies joka rakastaa minua, on ahkera työntekijä ja muutenkin hyvä mies. Olen tosi tunteellinen ihminen ja jos toimisin jokaisen oikkuni mukaan, niin olisin tämänkin miehen jättänyt jo kymmeniä kertoja ja varmaan palannut yhtä useasti yhteen. Tämänkin vuoksi on hyvin vaikea tulkita omien tunteiden perusteella, olenko vain naurettava, vai olisiko oikeasti syytä pohtia suhteen jatkoa.
parisuhteessa täytyy molempien osata kasvaa ja tehdä kompromisseja.
PItäisi pysähtyä miettimään miksi joku asia häiritsee ja onko se todella niin iso juttu että kannattaa tykätä kyttyrää.
Esim jos jatkuvasti hermostuu siitä että mies jättää likaiset sukat lattialle ja kaikki kaapit ja laatikot auki. Tuosta voi hyvin kerätä materiaalia ja masennusta avioeroa varten tai suhtautua siihen kuin mihin tahansa pikkujuttuun; korjata pois sukat, sulkea ovet ja unohtaa koko jutun. Hyvä suhde perustuu aika pitkälle siihen että on armollinen toisen virheille ja puutteille.
Mutta ei - olen ollut nykyisen mieheni kanssa 17 vuotta eikä vielä ole tullut hetkeä että olisin kyllästynyt häneen tai elämäämme. Intohimo ei aina ole 110% mutta rakkaus ja kumppanuus on aika lähelle - meillä on älyttömän hauskaa yhdessä:D
Onhan sitä kaikenlaisia tunteita, välillä toinen ottaa pattiin ihan tosissaan, mutta kyllästyminen ei tunteena minusta kuulu joukkoon. Kyllästyminen kertoo mielestäni esineellistämisestä. Ihan kuin toinen olisi sinun leikkikalusi, luotu sinun tarpeitasi varten.
Omaa miestäni olen katsellut nyt reilut 10 vuotta ja tunteet vaihtelevat rakkaudesta raivariin, mutta kyllästyttävä mieheni ei ole. Koiraan sen sijaan olen kyllästynyt ja jos tuntisin samoin miestäni kohtaan, olisi aika pysähtyä ja miettiä suhteen jatkamisen järkevyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkei kannata pohtia suhteen jatkoa nyt, vaan aloita pohtiminen siitä mikä sinulle on tärkeää ihmisenä, vasta sitten kysy mikä on tärkeää toiselta ja mitä odotat parisuhteeltanne.
Mieti asioita syvällisemmin, pikku hiljaa ymmärrät, mitä tarvitset ollaksesi onnellinen ja millaista ihmistä kaipaat vierellesi. Älä tee hätiköityjä ratkaisuja vaan mieti ihan rauhassa. Vasta kun olet ihan 100 % varma siitä mistä tulet onnelliseksi, niin reagoi vasta sitten. Olkoon se vaikka oman käytösmallin muuttamista tai ihan mitä vaan.