Miksi on niin kamalaa jos mies on lyhyempi kuin nainen?
Itse olen sinkku, mutta minua ei todellakaan haittaisi jos joskus tuleva mieheni olisi minua lyhyempi. Olenkin itse pitkä, joten ei se mikään ihme olisi jos mies olisi minua lyhyempi.
Siskoni mies on muutaman sentin lyhyempi siskoani ja molemmat saa kommentteja tästä jatkuvasti. Miehen kaverit vittuilevat suoraan ja siskonikin kuulee jatkuvasti asiasta. Tänään yksi kaveri oli sanonut hänelle, että harmi kun et voi pitää korkkareita ja siskoni oli ollut ihan hämillään, että miksei voisi pitää korkkareita. Kuulema siksi kun mies on muutenkin lyhyempi niin sitten se olisi vielä näkyvämpää.
Miksi niin monilla on jokin päähänpinttymä että miehen pitää olla pitkä ja naisen pitää olla pienikokoinen ja siro, vähintään lyhyempi miestään.
Kommentit (30)
Mutta se vaatii mieheltä valtavaa itsetuntoa olla pidemmän naisen kanssa.
Itse en ole koskaan tuntenut vetovoimaapitkiin miehiin, keskimittaisiin kyllä.
En ole koskaan ajatellut että miehen pituudella olisi mitään väliä ja oma mieheni on minua vain 4cm pidempi.
viime keväänä näin Mikko Koivun kaupungilla ja aiemmin en ole pitänyt häntä mitenkään erikoisena tai omasta mielestäni viehättävänä. Tajusin vasta kun näin hänet henk.kohtaisesti miten pitkä hän on! Ja tuntuu että sen jälkeen olen nähnyt hänet ihan eri valossa. Hassua, kun en ole ikinä ajatellut miehen pituudella olevan mitään merkitystä minulle mutta näköjään tässä tapauksessa ainakin se vaikutti voimakkaasti.
En tiedä sitten. Ehkä se on jokin alkukantainen, sisäänohjelmoitu asia ihmisessä. siis että kiinnostuu tavallaan parhaasta mahdollisesta suvunjatkajasta ja luonnossahan niitä ovat isokokoiset, vahvat ja terveet urokset.
Ex-ukkoni oli kutakuinkin 185, minä vain 165! Opin käyttämään korkokenkiä, koska hän rakasti niitä ja piti erittäin seksikkäinä (Kuten myös minua!)
Nykyinen mieheni on 167 cm, ihana rakas myös hän, mutta en ole todellakaan luopunut korkkareistani, vaan edustan edelleenkin myös hänen rinnallaan, vaikka pidempi olenkin.
Korkkarit kunniaan ja naisellisuus myös!
Ehkä se on jokin alkukantainen, sisäänohjelmoitu asia ihmisessä. siis että kiinnostuu tavallaan parhaasta mahdollisesta suvunjatkajasta ja luonnossahan niitä ovat isokokoiset, vahvat ja terveet urokset.
Itse olen lähes 180 cm, ja mies 3 cm lyhyempi. Käytän korkokenkiä silloin kuin huvittaa, miehen ego sen kestää hyvin - tykkää kun likun korkkareissa.
En oikeastaan muulloin ajattele tätä pituuseroa kun esim. nyt kun joku kysyy. On arjessa aika mitätön juttu
Ei meille ole kukaan kuittaillut asiasta.
siis mua jostain syystä kiihottaa lyhyemmät miehet, siis jos on muutenkin puoleensavetävä. Itse pituus ei yksin ole se juttu. Esim. tuo. joka Mikko Koivusta innostui, ei pahalla, mutta kyllä siinä vähän muutkin asiat vaikuttaa kuin se pelkkä pituus :D
Yksi pointti on kyllä se, että jos mies on yli 5 cm lyhyempi, on seksiasennot välillä hieman haastavia. Esim. takaapäin voi olla hankalaa, saattaa mies tarvita jotain polvien alle. Mutta sehän on vain käytännön järjestelyä vaativaa.
158cm pitkä joten kokisin ehkä hieman outona jos mies olisi mua lyhyempi. Ehkä se oisi silloin kääpiö.
Jotkut vaan tykkää kommentoida ääneen kaikki huomionsa.
Huomio voi ihan yhtä hyvin vaikka:
- onpa sulla isot tissit
- miten sää oot noin laiha
- sulla on ihan lauta perse
- sulla on kummallisen väriset silmät
Itse tykkään enemmän pitkistä miehistä, mutta minulle on ihan yksi ja sama minkä pituisia miehiä kavereilla on.
Oon 157 senttinen nainen ja täytyy sanoa, etten voisi enää itseä lyhyemmän miehen kanssa seurustella. Tosin se ei taida rajata kovin montaa miestä pois :D
Toisaalta mulla on sama kuin tuolla toisellakin lyhyellä. Eli en halua myöskään tosi pitkää miestä. Näin pienenä tuntuu niiden rinnalla ihan pikkulapselta (olen aika hentorakenteinenkin lyhyyden lisäksi) ja tosiaan sängyssä ahdistaa olla 190senttisen lihakasan alla...
Asiat näyttää niin erilaisilta katsojasta riippuen. 183 EI ole pitkä, vaan keskimittainen. Varmaan ihan yleisestikin ajatellen, ei vain minusta.
Itse olen 180 cm ja tunnustan olevani tässä asiassa ahdasmielinen. Olen kerran seurustellut vähän aikaa pari senttiä itseäni lyhyemmän kanssa, ja kyllä se minua häiritsi. Miestä ei. Minun mieheni ovat aina olleet n. 190 senttisiä. En osaa selittää miksi tämä on minulle tärkeää. Ehkä juuri tuo, että jotkut pitävät tummista enemmän kuin vaaleista, joku parrasta jne. Muiden pituuserot ovat minulle yhdentekeviä.
Olen myös hoikka ja siro, joten muuten en ole iso kenenkään rinnalla.
[/quote]
Minä olen 158 pitkä ja mieheni 183. Ensin ihastuin hänessä ihaniin silmiin ja seuraavaksi tajusin että onpa pitkä mies.
[/quote]
Asiat näyttää niin erilaisilta katsojasta riippuen. 183 EI ole pitkä, vaan keskimittainen. Varmaan ihan yleisestikin ajatellen, ei vain minusta. Itse olen 180 cm ja tunnustan olevani tässä asiassa ahdasmielinen. Olen kerran seurustellut vähän aikaa pari senttiä itseäni lyhyemmän kanssa, ja kyllä se minua häiritsi. Miestä ei. Minun mieheni ovat aina olleet n. 190 senttisiä. En osaa selittää miksi tämä on minulle tärkeää. Ehkä juuri tuo, että jotkut pitävät tummista enemmän kuin vaaleista, joku parrasta jne. Muiden pituuserot ovat minulle yhdentekeviä. Olen myös hoikka ja siro, joten muuten en ole iso kenenkään rinnalla.
Tätä yritin lainata:
Minä olen 158 pitkä ja mieheni 183. Ensin ihastuin hänessä ihaniin silmiin ja seuraavaksi tajusin että onpa pitkä mies.
Kyllä siinä kulkee pieni mies kainalossa.
En ole koskaan ajatellut että miehen pituudella olisi mitään väliä ja oma mieheni on minua vain 4cm pidempi.
viime keväänä näin Mikko Koivun kaupungilla ja aiemmin en ole pitänyt häntä mitenkään erikoisena tai omasta mielestäni viehättävänä. Tajusin vasta kun näin hänet henk.kohtaisesti miten pitkä hän on! Ja tuntuu että sen jälkeen olen nähnyt hänet ihan eri valossa. Hassua, kun en ole ikinä ajatellut miehen pituudella olevan mitään merkitystä minulle mutta näköjään tässä tapauksessa ainakin se vaikutti voimakkaasti.
En tiedä sitten. Ehkä se on jokin alkukantainen, sisäänohjelmoitu asia ihmisessä. siis että kiinnostuu tavallaan parhaasta mahdollisesta suvunjatkajasta ja luonnossahan niitä ovat isokokoiset, vahvat ja terveet urokset.
Millä vuosituhannella elät. Parhaita suvunjatkajia osaamiseyhteiskunnassa ovat älylliseen toimintaa kyykenevät. Lihaksilla ei le mitään merkitystä. Lihakset toki kertoo että yläpäässä ei tn. tapahdu mitään, eli on turn off
Olen 170 ja mieheni on pari senttiä lyhyempi. Verrattuna exääni, joka oli 190, ainakin pussailu sujuu paljon paremmin kun ollaan samalla tasolla. Oikeesti pituudella ei ole minulle mitään merkitystä. No ehkä 2-metriset miehet on jotenkin säälittäviä kömpelyksiä lyhyine hihoineen ja lahkeineen :)
[iOnkohan niissä miehissä, jotka ovat itseään pidemmän kanssa, jotain poikkeuksellisen hyvää?
On tottakai, enhän minä (meillä pari kolme senttiä eroa)olisi miehen kanssa jossa ei olisi jotain poikkeuksellisen hyvää,täytyy sanoa että kun tavattiin pituus ero kävi mielessä mutta unohtui nopeasti. Hän hyvä ja komea mies, ihana kannustava mukana elävä isä, vuosien jälkeenkin sytyttää minut sängyssä, voisin luetella vielä lisää ja antaa esimerkkejä , mutta pääasia on että me sovimme toisillemme ja niin arki kuin juhla, seksi ja riitely kaikki sujuu, ja taas kun tätä kirjoitan tajuan kuinka onellinen hänen kanssa viettämästäni elämästä olenkaan, viis siis senteistä.
On tutkittukin, että suurin piirtein samanpituiset ihmiset olisivat myös optimaaliset seksikumppanit toisilleen.
Eli naiset, nyt niitä hiukan lyhyempiä miehiä metsästämään, saatte elämänne seksiä sitä kautta!
pituuseroa miehen hyväksi, eikä se haittaa kumpaakaan, päinvastoin on ihanaa kun sen toisen naama on siinä oman naaman kohdalla eikä tarvitse mennä ylös tai alaspäin :) Korkkareita käytän tosi harvoin, eikä sekään ole kummallekaan ongelma. En haluaisi ainakaan yli 10 senttiä itseäni pidempää miestä ja pari senttiä itseäni lyhyempi on ihan maksimi. Olen itse 168cm.
Hassua, että kellekään ei ole tuntunut sattuvan siten kuin minulla. Olen 177 cm pitkä nainen, ja muinoin seurustelin pitkään 180 cm pitkän miehen kanssa. Silloin ei ollut ongelmia pituuden kanssa, joskus korkkareiden kanssa olin tottakai pidempi, mutta en niin paljoa, että olisi meitä häirinnyt.
Kun erottiin, heilastelin paria miestä, joista toinen 175 ja toinen 178 senttiä. Kovin he vakuuttelivat, ettei haittaa, että nainen on pidempi, mutta, kun heitin ne korkkarit jalkaan juhlissa tai baarissa, näki kuinka he muuttuivat epävarmoiksi ja epäluonnollisiksi. Itselläni itsevarmuus vain nousee, kun laitan itseni nätiksi ja korkoa jalkaan, ja se taisi olla liikaa näille miehille. Ei se käyttäytymistäni muuttanut, mutta uskalsin seistä selkä suorana ja katsoa ihmisiä silmiin paremmin. Normaalisti olen aika ujo ja välillä epävarmakin ihminen. Nämä suhteet siis päättyivät myöhemmin osittain siihen, että olin liian pitkä, he itse myönsivät sen...
Joten aika vaikea olisi löytää itseäni lyhympi mies. Ja kyllä se kieltämättä olisi turn-off, en kiinnostuisi. Pidän pitkistä miehistä, siinä on vain jotain mikä kiinnostaa. En osaa selittää mistä se johtuu, kai se on sama kuin toiset tykkää blondeista ja toiset tummista, toiset parrasta toiset viiksistä.
Mutta ei mua kiinnosta minkäpituisten miesten kanssa muut ovat.