Lue keskustelun säännöt.
Antiikista:Kumpi arvokkaampi, kunnostettu vai kunnostamaton rähjä?
26.11.2012 |
Mulla on antiikkilipasto, ikä sellaiset 100-150 vuotta. Talonpoikaisantiikkia. Siitä puuttuu yksi osa, väri alkuperäinen puu, mutta todella räjähtänyt. Siihen pitäisi teettää se puuttuva osa ja kunnostaa pintakin uuden veroiseksi. Mietin vain, että jos sen myisi jollekulle yksityiselle tai antiikkiliikkeeseen, niin kummalla on enemmän arvoa? Kun kunnostus ei ole "alkuperäiskunto" niin laskeeko se jopa arvoa kun on tehty uuden näköiseksi? Vai onko se kunnostettuna hyväkuntoista antiikkia, eli arvo vain nousee? Olisiko parempi myydä huonokuntoisena alkuperäisenä vai kunnostettuna?
Mitä noista ylipäänsä maksetaan?
Mitä vain tietoa tai mielipidettä otetaan vastaan...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä ei missään nimessä pidä mennä hiomaan nykyaikaisen näköiseksi. Antiikkikauppiaat haluavat mieluummin alkuperäiskunnossa olevia tavaroita, joita he sitten itse ammattitaitoisesti korjaavat niin, että ne edelleen näyttävät ikäisiltään.
Minä henkilökohtaisesti pidän vanhoista huonekaluista mutta sellaisina, että ne on huollettu kuntoon ja kestävät vielä monta vuosikymmentä. Olen laahannut puolet huonekaluistamme miehen kotitilan ulkovarastosta, ja olen hionut, pakkeloinut, petsannut tai maalannut ne, mies on voinut uusia joitain pehmenneitä puuosia. Minusta huonekalu on käyttötavara, ei mikään "ei-saa-koskea-se-on-kallista-antiikkia"-tavara. Tietysti olen antiikkikauppiaiden kauhistus.