Olen mustasukkainen ystävästäni :(
Olemme tutustuneet neljä vuotta sitten, kun lapsemme syntyivät. Alusta lähtien olimme kuin paita ja peppu ja meistä tuli tosi läheisiä. Näemme tosi usein, soittelemme ja tuemme toisiamme kaikessa.
Alusta saakka on tuntunut pahalta, kun hän puhuu parhaista ystävistään, joihin minä en kuulu. Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on menneisyydessä tärkeitä ihmisiä, mutta itse pidän tätä ihmistä läheisimpänä ystävänäni.
Eilen itkin illalla, kun ystäväni kertoi pitävänsä saunaillan, johon on kutsuttu kaikki hänen parhaat ystävänsä. Mä tiedän olevani lapsellinen, mutta silti... Mä haluaisin olla hänelle yhtä tärkeä kuin hän mulle.
Kommentit (14)
mutta aika oudolta tuo sun ystäväsi kuulostaa. Kyllä minuakin harmittaisi.
jotka vielä tuntevat toisensa? Se voisi selittää, miksi sinua ei ole kutsuttu. Muutoin kuulostaa oudolta ystäväsi käytös.
Mäkin olen aina ollut se "ei paras ystävä", nykyisin ei tosin ole yhtään kaveria.
Silti fb:ssä kun katselee niitä lähipiirin kemuja, joissa ovat kaikki muut, paitsi minua ei koskaan kutsuta, niin itkuhan siinä välillä pääsee.
Miten se kaverisi kertoi sulle tuon? Siis eihän se nyt ollut joku fb-päivitys, vai oliko ihan kylässä sun luona, ja möläytti?
En tiedä, ei tosiaan selvästikään ole sun ystävä, ja ehkä vielä ilkeä, jos tykkää kertoilla useinkin parhaista ystävistään, jotka kutsuu sinne ja tänne.
joka tuntee tuollaista ja pidin itseäni lapsellisena hölmönä joka ei salli aikuisille ihmisille vapauttaan...
Mutta parinkin ystävän kohdalla on käynyt niin, että he ovat syrjäyttäneet minut ja ottaneet muita tilalle. MInä olen jäänyt yksin enkä ole hankkinut ketään tilalle. Enää en ehkä uskalla tutustuakaan keneenkään kun käy aina näin.
Ihminen puhuu "parhaista ystävistä" muille ystävilleen?! Osoittaa melkoista kömpelyyttä tai suorastaan loukkaamisen halua.
Jos kutsuisin vanhoja ystäviä saunomaan, niin en varmaan uudempia laittaisi samaan porukkaan. Mutta ystävien jaottelu parempiin ja huonompiin ihan päin naamaa on kyllä mautonta.
Olen huomannut että itsellenikin on tullut äitikamuja, ja osa on jäänyt kun jompikumpi on jatkanut työelämää... Ehkä vaan sellainen syvempi ystävyys tai kemia on jäänyt puuttumaan...ehkä emme vain ole viettäneet niin paljon aikaa yhdessä että ystävyys olisi edes ehtinyt syventyä. Lasten leikkiseuraa ja vertaistukea äitiyteen olen heidän kanssaan jakanut, mutta ehkä sitten jollain tasollaa ollaan oltu liian erilaisia...
Ehkä hänelle "parhaat ystävät"="vanhimmat ystävät".
Monella kestää tosi kauan siirtää uudempi tuttavuus ystävyydeksi ja sitten vielä osaksi parhaita ystäviä. Ehkä kaversi vaan mieltää sut tällä hetkellä "mammakaveriksi" tms. Se ei tarkoita etteikö kaveruus syventyisi vuosien myötä syvällisemmäksi ystävyydeksi.
Kivaa tietää, etten ole ainoa, jolla on näin hävettäviä tunteita.
Saunaillasta ystäväni kertoi ollessaan meillä kylässä. Ehdotin yhteistä tekemistä, mihin hän vastasi kertomalla saunaillasta. Ja kyllä parhaat kaverinsa ovat niitä lapsuudenystäviä. Mä olen kyllä kutsunut mun vanhoja ystäviä samoihin paikkoihin tämän ystäväni kanssa. Hän on yleensä tervetullut mukaan kaikkialle ja usein hän tuleekin :)
Mä olen ollut se, joka auttoi häntä hänen erossaan, majoitin hänet lapsineen keskellä yötä, kuuntelin monet itkut ja kannoin tavaroita uuteen asuntoon.
Mua ei ole nyt kutsuttu edes polttariporukkaan mukaan, vaan siihen kuuluu vain hänen "parhaimpia" ystäviään. Tuntuu tosi pahalle :/ Tekisi mieli mököttää, mutta tiedän sen olevan lapsellista enkä ainakaan siksi halua tulla kutsutuksi, koska itse änkeän väkisin mukaan.
Ap
kun hän seuraavan kerran puhuu parhaista ystävistään. Asia painaa sinua ja olisi parempi jos sanoisit sen hänelle ääneen. Vaikka ystävien paremmuusjärjestys ei muuttuisikaan, ainakin hän osaisi vähentää tuota hehkutusta parhailla ystävillään, kohteliasta olisi.
mutta esim. minä koen parhaaksi ystäväkseni ihmisen, jonka kanssa en tällä hetkellä pidä edes kovasti yhteyttä. Sitten taas lähes päivittäin ainakin puhun tai chattaan facebookissa sellaisen ihmisen kanssa, jota en todellakaan pidä edes hyvänä ystävänä. Olosuhteiden pakosta vain toisten kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin toisten. Tietenkään en menisi loukkaamaan tätä päivittäin yhteyttä pitävää puhumalla parhaista ystävistäni hänen edessään tuohon tyyliin, mutta totuus on silti se, mikä se on.
tahtooko satuttaa ihan tahallaankin. :/ Sellaisiakin ihmisiä on, eikä se käytös sitten susta kiinni ole. Vähintäänkin tökeröä, mutta ehkä silti ajattelemattomuudenkin mahdollisuus on olemassa?
vaan paha mieli?
Ei jaksa ymmärtää...=(
Mä en oikein tiedä miten tän asian sanoisin. Hävettää jo nyt tosi paljon, että edes tuntuu tältä. Ihan kuin olisin tosi säälittävä ja huomionkipeä. Toki hänellä saa olla muitakin ystäviä, mutta ne jotenkin ajaa mun ohi. Kuten jo sanoin, minä kutsun hänet mukaani juhliin. Jopa lapsuudenystäväni häissä hän oli avecinani, kun mieheni ei päässyt ja ystävälleni sopi :)
Tuntuisi hölmölle tunkea mukaan johonkin, mihin minua ei haluta.
Ap
Mun tuli paha mieli sun puolesta