Voiko juttu toimia jos ei ole mitään selkeästi yhteistä?

Arki on ainakin meille riittävästi yhteistä, ei kaivata mitään sen ihmeempää. Erilaisuus on meille ollut vuosien varrella suuri rikkaus.



MUTTA homma voi toimia vain, jos molemmat kunnioittavat toistaan ja toisen erilaisuutta, esim. jos taas halveksuu vaikka toisen alempaa koulutusta tai kiinnostuksen kohteita niin vaikeaksi käy.

sehän siinä onkin tarkoitus että avaa toiselle elämäänsä ja ottaa toisen siihen mukaan, ei kokonaan, mutta edes osaksi :)

Miten näitä kysymyksiä on täällä ihan jatkuvasti, mutta en livenä koskaan törmää tällaisia ainakaan ääneen miettiviin ihmisiin? Siis onneksi en. Oman itsen täydellistä peilikuvaako siitä toisesta etsitään??? Voihan sitä yhteistä tekemistä tulla vuosien mittaan, voi löytyä yhteinen harrastus, ja ihmiset nyt muutenkin yleensä muuttuvat jollakin tapaa (koko ajan) vuosien saatossa. Tuo on totta että molemminpuolinen arvostus pitää olla, ei voi toimia jos toinen väheksyy.

Miten näitä kysymyksiä on täällä ihan jatkuvasti, mutta en livenä koskaan törmää tällaisia ainakaan ääneen miettiviin ihmisiin? Siis onneksi en. Oman itsen täydellistä peilikuvaako siitä toisesta etsitään??? Voihan sitä yhteistä tekemistä tulla vuosien mittaan, voi löytyä yhteinen harrastus, ja ihmiset nyt muutenkin yleensä muuttuvat jollakin tapaa (koko ajan) vuosien saatossa. Tuo on totta että molemminpuolinen arvostus pitää olla, ei voi toimia jos toinen väheksyy.

jaksan vuodesta toiseen ihmetellä miksi vastaus sitten vedetään aivan toiseen äärilaitaan. Jos ap kysyy että voiko suhde toimia jos ei ole mitään yhteistä, niin jo joku valopää heittää että oman itsen peilikuvaako sitä ollaan hakemassa... Eikö käynyt pienessä mielessä että muitakin vaihtoehtoja on. Esim. pariskunnalla olisi yksi yhteinen kiinnostuksen kohde ja muut jutut omia juttuja. + tietysti se perhe.

Sitten asiaan. Kyllähän se riippuu ihmisistä miten juttu toimii, jos yhteistä kiinnostuksen kohdetta ei ole. Täytyy ymmärtää että vaikka itse ei tykkääkään, puolisolle se voi olla tärkeä juttu ja arvostaa sitä aikaa minkä puoliso viettää asian parissa. Sama homma tietysti toisinpäin.

Minä seurustelin nuorena pari vuotta nuoren miehen kanssa jonka kanssa ei ollut mitään yhteistä. Minä olin/olen kaupunkilaistyttö (vaikka oikeasti maalta olenkin), tykkään että kaupat on lähellä, talvella lumimyrskyn jälkeen tiet aurataan pikaisesti, ystävät ja harrastukset on lähellä jne. Ex-poikaystäväni sen sijaan rakasti asua maalla. Ei naapureita huohottamassa niskaan (lähimpään taloon 500m), metsä vieressä jonne pääsi marjastamaan tai metsästämään, järvi lähellä jonne sai laskea verkot. Meidän ongelmana oli asuinpaikkojen täydellinen erilaisuus. Mies ahdistui kaupungissa, minä taas maalla. Jommankumman olisi pitänyt muuttamaan toisen paikkaan ja olisi siis ollut onneton. Puolessaväliä asuminenkaan ei olisi ollut hyvä. Erottiin parin vuoden jälkeen ja hyvä niin. Me ei selvästi oltu toisillemme oikeat.

monilla pareilla ei ole juuri muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina, ja se riittää heille oikein hyvin.