ÄÄÄÄh kun ärsyttää, kävin eilen eräässä vertaistukikokoontumisessa

minusta taas mikään ei ole parempaa kuin vertaistuki.

se on kuin joku mantra kun ne hokee sitä että puolesta sanasta ymmärretään toista.

kun sanoo vaan eka sanasta puolet ja kaikki nyökkäilee innokkaasti.

tosin siitä on jo pari kuukautta. Yksi osallistuja haukkui mun elämänvalinnat, ei tietenkään suoraan, mutta tyyliin

"Mä asun Vantaalla."

"Ai, mä olen aina inhonnut Vantaata."



"Opiskelen terveysalaa."

hieman myöhemmin

"Mä olen aina ihmetellyt, että minkälaiset ihmiset ylipäätään haluaa työskennellä terveydenhoidossa."



Joo, ei ollut tämäkään minulle sopiva ryhmä. Ja keskustelu ei käsitellyt Vantaata, kunhan nyt otin esimerkiksi.. ettei vahingossakaan tunnisteta. ;)

No mutta saahan jokaisella olla omat mielipiteensä.

Vaikka on kokenut jotain yhteistä asiaa jonka takia siellä paikassa X käydään niin eihän se tarkoita että kaikki ymmärtää toisiaan ja nyökkäilee vaan saa aidosti kertoa että oma kokemus onkin erilainen ja silti selvinnyt. Sen pitäisi avartaa näkemystä.



Ei kaikesta tartte loukkaantua. Ehkä sun itsetunnossa on jotain jos otat itseesi että kaikkea mitä sinä olet tai teet joku muu arvostelee.

Tai ehkä sinäkin arvostelet tai sinun arvostamista ei saa muut arvostella?



Tottakai sinullakin on oma mielipiteesi Vantaata kohtaan ja se on yhtälailla tärkeä kuin se että joku nyt ei sitä minään pidä, ja hän saa niin kokea! Eikö se ole vaan kiva että miten erilaisia te olette. No ei kai. Sehän vaan arvostelee sinua.

Kävin itse ryhmäterapiassa jossa oli turhan suuri paino ns. vertaistuella. Meillä oli materiaalia koskien sairauttamme vaikka muille jakaa, mutta tunnit menivät siinä että joku vuodatti äitisuhteestaan, toinen tihrusti itkua nurkassa ja kolmas torkkui katkonaisesti...joo, ei ollut minun paikkani. Vetäjät eivät saaneet ryhmään juuri puhtia ja toinen heistä mm. markkinoi omia luentojaan meille hävyttömästi.