Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
35-v, siskoni sai vauvan...
25.11.2012 |
Siskoni on ollut ihana ja huolehtivainen täti minun ja veljeni lapsille, ja paljon arjessa mukana. Nyt hän sai itse vauvan ja elämä on pelkkää valitusta. Kun puhelin soi, tiedän, että nyt alkaa 40 minuutin valitus siitä, miten kauheaa vauvan kanssa on, kun se herättää öisin ja roikkuu päivisin rinnalla. Mitään ei saa tehtyä, kun äitiysloman piti olla pelkkää mukavaa harrastamista.
Tekisi mieli vastata, että mitä sitten ajattelit. Mutta en raaski.
Miten voi aikuinen ihminen, joka on seurannut läheltä lapsiperheen elämää, olla näin pihalla siitä, mitä elämä vauvan kanssa on?
Olen miettinyt voisiko olla kyse esim. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta tämä valitus alkoi jo raskausaikana.
Mitenhän mun pitäisi oikein suhtautua? Koetan tietysti olla empaattinen, mutta kun kyseessä ei ole mikään koliikkivauva vaan ihan tavallinen vauva, joka joskus itkee ja heräilee. En vaan ymmärrä...?
Kommentit (37)
Esim. mulla on unentarve vähentynyt vauvan saamisen myötä, joten olen usein aika pirteä, vaikka olen nukkunut vähän. ("Vauva" eli nykyinen 1-vuotias ei enää valvota öisin, vaan mä valvotan itseäni.)
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että siskollasi voisi olla baby blues tai jopa synnytyksen jälkeinen masennus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin tietysti varovasti kysyä, vaikka luulen, että hän ei anna vauvaa hoitoon kun tämä on vasta reilu 1 kk.
Minun esikoiseni oli todella vaikea koliikkitapaus, ja siksi ajattelin, että siskoni olisi varautunut pahimpaan. Ehkä ihminen sitten on vaan optimisti :)
ap
eri asia seurata siskon vauvan koliikkia sivusta kuin itse hoitaa vauvaa 24/7. Eiköhän se yöherätysten rankkuus tule kaikille yllätyksenä. Kun ne vaan jatkuu ja jatkuu, eikä kokonaisesta yöstä ole tietoakaan, että minä vuonna sellainen tulee.
eri asia seurata siskon vauvan koliikkia sivusta kuin itse hoitaa vauvaa 24/7. Eiköhän se yöherätysten rankkuus tule kaikille yllätyksenä. Kun ne vaan jatkuu ja jatkuu, eikä kokonaisesta yöstä ole tietoakaan, että minä vuonna sellainen tulee.
No ei se kyllä väistämätöntä ole että yhden normaalin (kuten ap mainitsi) vauvan hoitaminen olisi jotenkin kauhean väsyttävää. Jos vauva herää syömään kolme kertaa yössä ja on ainoa lapsi, niin kyllähän hän myös nukkuu jossain välissä, jolloin myös äiti saa unta. Oma kokemukseni oli tämä. Eri asia tietty jos vauva syö viidestä kymmeneen kertaan yössä eikä nuku kunnolla päivälläkään tai on koliikki tms.
ja jatkua sitten synnytyksen jälkeen.
Miten siskosi nukkuu? Pystyykö nukkumaan silloin, kun vauva nukkuu? Masentuneena vaan valvoo öisin vaikka vauva nukkuisikin.
Olen miettinyt voisiko olla kyse esim. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta tämä valitus alkoi jo raskausaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saamaan esikoisen. Tuskinpa olisi moista valitusta jos olisi lapsen nuorempana saanut. Tuossa iässä on jo paljon vaikemapaa muuttaa elämäänsä (ja sitähän lapsi aina muuttaa) kuin nuorempana.
eri asia seurata siskon vauvan koliikkia sivusta kuin itse hoitaa vauvaa 24/7. Eiköhän se yöherätysten rankkuus tule kaikille yllätyksenä. Kun ne vaan jatkuu ja jatkuu, eikä kokonaisesta yöstä ole tietoakaan, että minä vuonna sellainen tulee.
No ei se kyllä väistämätöntä ole että yhden normaalin (kuten ap mainitsi) vauvan hoitaminen olisi jotenkin kauhean väsyttävää. Jos vauva herää syömään kolme kertaa yössä ja on ainoa lapsi, niin kyllähän hän myös nukkuu jossain välissä, jolloin myös äiti saa unta. Oma kokemukseni oli tämä. Eri asia tietty jos vauva syö viidestä kymmeneen kertaan yössä eikä nuku kunnolla päivälläkään tai on koliikki tms.
Ja siskon mies on vielä tosi tunnollisesti mukana, hoitaa osan yöheräilyistä ja hoitaa vauvaa iltaisin töiden jälkeen, jotta sisko saa oma aikaa. Vauva heräilee 1-3 kertaa yössä, omani huusi puoli yötä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jatkua sitten synnytyksen jälkeen.
Miten siskosi nukkuu? Pystyykö nukkumaan silloin, kun vauva nukkuu? Masentuneena vaan valvoo öisin vaikka vauva nukkuisikin.Olen miettinyt voisiko olla kyse esim. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta tämä valitus alkoi jo raskausaikana.
Tuntuu vaan, että hänellä oli suuret odotukset, ja vauva olikin pettymys.
ap
saamaan esikoisen. Tuskinpa olisi moista valitusta jos olisi lapsen nuorempana saanut. Tuossa iässä on jo paljon vaikemapaa muuttaa elämäänsä (ja sitähän lapsi aina muuttaa) kuin nuorempana.
Siskoni on myös tottunut siihen, että elämä menee hänen suunnitelmiensa mukaan, hän on menestynyt urallaan ja muutenkin. Ehkä tämä asia ei sitten mennyt niin kuin hän ajatteli. Minä taas näkisin tilanteen hyvänä; terve ja enimmäkseen melko normaali vauva.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eri asia seurata siskon vauvan koliikkia sivusta kuin itse hoitaa vauvaa 24/7. Eiköhän se yöherätysten rankkuus tule kaikille yllätyksenä. Kun ne vaan jatkuu ja jatkuu, eikä kokonaisesta yöstä ole tietoakaan, että minä vuonna sellainen tulee.
No ei se kyllä väistämätöntä ole että yhden normaalin (kuten ap mainitsi) vauvan hoitaminen olisi jotenkin kauhean väsyttävää. Jos vauva herää syömään kolme kertaa yössä ja on ainoa lapsi, niin kyllähän hän myös nukkuu jossain välissä, jolloin myös äiti saa unta. Oma kokemukseni oli tämä. Eri asia tietty jos vauva syö viidestä kymmeneen kertaan yössä eikä nuku kunnolla päivälläkään tai on koliikki tms.
Ja siskon mies on vielä tosi tunnollisesti mukana, hoitaa osan yöheräilyistä ja hoitaa vauvaa iltaisin töiden jälkeen, jotta sisko saa oma aikaa. Vauva heräilee 1-3 kertaa yössä, omani huusi puoli yötä.
ap
vieläkään mennyt jakeluun, että ihmiset voi kokea väsymyksen eri tavalla. Joillekin voi olla tosi tuskaa tuo vähempikin määrä heräilyitä. Älä nyt nosta itseäsi ylemmäs kun olet koliikkivauvan äiti. Ei se tieto yhtään vähennä sitä siskosi väsymystä.
Itse olen herännyt esikoisen kanssa hyvinä öinä vain 10 kertaa (niitä oli aika harvassa) muuten sitten aika paljon enemmän. Toisen lapsen kanssa on tosi vaikeaa, jos hän erää pari kolme kertaa yössä. Olen paljon uupuneempi kuin sen ensimmäisen lapsen kanssa. Järjetöntä kun sitä järjellä yrittää ajatella. Olen sentään sama ihminen (jolle yöheräämiset ei tulleet yllätuksenä ainakaan enää toisella kerralla)...
..vaikka vauvaa olisi kovasti toivottukin.
Lisäksi kuvitelmat äitiydestä voivat olla todellakin kaukana todellisuudesta. Monelle tulee shokkina se, miten kokonaisvaltaista hoitamista se elämä on pienen vauvan kanssa.
Siskosi vauva on hyvin pieni vielä. Kannusta sinä häntä jaksamaan, sillä tilanne helpottuu ajan kanssa varmasti. Kun lapsi vähän kasvaa ja oppii kaikenlaista, hoitamiseen tulee ihan uutta potkua; oman lapsen kasvua ja kehitystä on maailman ihanin seurata. Ja sitten saa palkinnoksi niitä hymyjä, naurua, jokellusta, hellyyttä ja oppimisen riemua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saamaan esikoisen. Tuskinpa olisi moista valitusta jos olisi lapsen nuorempana saanut. Tuossa iässä on jo paljon vaikemapaa muuttaa elämäänsä (ja sitähän lapsi aina muuttaa) kuin nuorempana.
yksikään 35 + ei ole valittanut, kuin siis hyvin läheiset ystävät ja hekin minimaalisesti. Mutta nämä 20 + äidit, alle 25 v. Ei syö, ei nuku, en halua imettää kun rinnat menee jne jne jne.
Väitän että olen kuullut eläessäni 1000 x enemmän alle 25 v äitien valitusta kuin yli 35 v.
Jos 35 vuotiaana ei ole vielä löytänyt elämänsä miestä, pitäiskö silloin luopua lapsihaaveista kokonaan ? Tai 34,5 v on vielä ok av-raadin mukaan ????
Onpa typeriä ihmisiä täällä taas.
Hyvä sisko ! Mene käymään kylässä ja sano voit lähteä vauvan kanssa vaikka vaunuttelemaan pariksi tunniksi, siskosi saa levätä sillä aikaa.
Vaikka olet selvästi nuori, ei tarvi olla myös tyhmä.
saamaan esikoisen. Tuskinpa olisi moista valitusta jos olisi lapsen nuorempana saanut. Tuossa iässä on jo paljon vaikemapaa muuttaa elämäänsä (ja sitähän lapsi aina muuttaa) kuin nuorempana.
yksikään 35 + ei ole valittanut, kuin siis hyvin läheiset ystävät ja hekin minimaalisesti. Mutta nämä 20 + äidit, alle 25 v. Ei syö, ei nuku, en halua imettää kun rinnat menee jne jne jne.
Väitän että olen kuullut eläessäni 1000 x enemmän alle 25 v äitien valitusta kuin yli 35 v.
Jos 35 vuotiaana ei ole vielä löytänyt elämänsä miestä, pitäiskö silloin luopua lapsihaaveista kokonaan ? Tai 34,5 v on vielä ok av-raadin mukaan ????
Onpa typeriä ihmisiä täällä taas.
Hyvä sisko ! Mene käymään kylässä ja sano voit lähteä vauvan kanssa vaikka vaunuttelemaan pariksi tunniksi, siskosi saa levätä sillä aikaa.
Vaikka olet selvästi nuori, ei tarvi olla myös tyhmä.
En ole kovin nuori itsekään, 33 v., eikä tarvitse tyhmäksi haukkua. Olen kyllä tarjonnut apuani, mutta minullakin on kaksi melko pientä lasta, joten en voi ihan mihin vaan revetä. Eikä siskoni myöskään ole tarjouksiin tarttunut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eri asia seurata siskon vauvan koliikkia sivusta kuin itse hoitaa vauvaa 24/7. Eiköhän se yöherätysten rankkuus tule kaikille yllätyksenä. Kun ne vaan jatkuu ja jatkuu, eikä kokonaisesta yöstä ole tietoakaan, että minä vuonna sellainen tulee.
No ei se kyllä väistämätöntä ole että yhden normaalin (kuten ap mainitsi) vauvan hoitaminen olisi jotenkin kauhean väsyttävää. Jos vauva herää syömään kolme kertaa yössä ja on ainoa lapsi, niin kyllähän hän myös nukkuu jossain välissä, jolloin myös äiti saa unta. Oma kokemukseni oli tämä. Eri asia tietty jos vauva syö viidestä kymmeneen kertaan yössä eikä nuku kunnolla päivälläkään tai on koliikki tms.
Ja siskon mies on vielä tosi tunnollisesti mukana, hoitaa osan yöheräilyistä ja hoitaa vauvaa iltaisin töiden jälkeen, jotta sisko saa oma aikaa. Vauva heräilee 1-3 kertaa yössä, omani huusi puoli yötä.
ap
vieläkään mennyt jakeluun, että ihmiset voi kokea väsymyksen eri tavalla. Joillekin voi olla tosi tuskaa tuo vähempikin määrä heräilyitä. Älä nyt nosta itseäsi ylemmäs kun olet koliikkivauvan äiti. Ei se tieto yhtään vähennä sitä siskosi väsymystä.
Itse olen herännyt esikoisen kanssa hyvinä öinä vain 10 kertaa (niitä oli aika harvassa) muuten sitten aika paljon enemmän. Toisen lapsen kanssa on tosi vaikeaa, jos hän erää pari kolme kertaa yössä. Olen paljon uupuneempi kuin sen ensimmäisen lapsen kanssa. Järjetöntä kun sitä järjellä yrittää ajatella. Olen sentään sama ihminen (jolle yöheräämiset ei tulleet yllätuksenä ainakaan enää toisella kerralla)...
Anteeksi, jos siltä vaikutti. Ihmettelen vaan, miten siskolle voi tulla yllätyksenä, että vauvan kanssa on joskus epämukavaa.
ap
Anteeksi, jos siltä vaikutti. Ihmettelen vaan, miten siskolle voi tulla yllätyksenä, että vauvan kanssa on joskus epämukavaa.ap
valitus on alkanut jo raskausaikana, niin aika todennäköisesti kyse on jonkinlaisesta masennuksesta. Kyllä se voi iskeä jo raskausaikana.
Olemme kaikki niin yksilöitä. Häneen voi raskaus-/imetyshormonit vaikuttaa näin. Minulla elämä alkoi oikeastaan helpottamaan kun imetys loppui...
Voi olla kyse ihan liian korkeista suorituspaineista, jos hän on kovasti suunnitellut etukäteen raskausajan ja äitiysloman. Sitten kun joku asia ei menekään käsikirjoituksen mukaan, niin vaikuttaahan se. Rima voi olla liian korkealla oman toiminnan suhteen ja kun ei olekaan kaikkivoipa ja kaikki asiat eivät ole hänen hallinnassaan, niin pudotus on suuri...
Korostat kovasi hänen ikäänsä ja nostat vertailuun omien heräilyiden lukumäärään... Ehkä sekin on yksi masentava asia, että kun hän ei pärjääkään näiden vähien herätysten kanssa kun sinä ap olet pärjännyt paljon kovemmissa olosuhteissa.
Tämmöisiä ajatuksia.
Anteeksi, jos siltä vaikutti. Ihmettelen vaan, miten siskolle voi tulla yllätyksenä, että vauvan kanssa on joskus epämukavaa.ap
valitus on alkanut jo raskausaikana, niin aika todennäköisesti kyse on jonkinlaisesta masennuksesta. Kyllä se voi iskeä jo raskausaikana.
Olemme kaikki niin yksilöitä. Häneen voi raskaus-/imetyshormonit vaikuttaa näin. Minulla elämä alkoi oikeastaan helpottamaan kun imetys loppui...
Voi olla kyse ihan liian korkeista suorituspaineista, jos hän on kovasti suunnitellut etukäteen raskausajan ja äitiysloman. Sitten kun joku asia ei menekään käsikirjoituksen mukaan, niin vaikuttaahan se. Rima voi olla liian korkealla oman toiminnan suhteen ja kun ei olekaan kaikkivoipa ja kaikki asiat eivät ole hänen hallinnassaan, niin pudotus on suuri...
Korostat kovasi hänen ikäänsä ja nostat vertailuun omien heräilyiden lukumäärään... Ehkä sekin on yksi masentava asia, että kun hän ei pärjääkään näiden vähien herätysten kanssa kun sinä ap olet pärjännyt paljon kovemmissa olosuhteissa.
Tämmöisiä ajatuksia.
Korostin ikää lähinnä siksi, ettei täällä ajateltaisi, että siskoni on nuori äiti, jolla ei ole realistista käsitystä vauvoista.
ap
Ei se ikää katso. Myös se vauvan tuoma elämänmuutos vanhempien iästä riippumatta tulee joillekin suurempana shokkina kuin toisille.
Pitäisikö lapset tehdä jollekin random tyypille nuorena, ettei vain esikoinen syntyisi 35-vuotiaana, jolloin selvästikin ap:n ja muutaman muunkin mielestä liian vanha sopeutumaan uusiin tilanteisiin?
eli olin ensin hoitanut kaikkia suvun lapsia, ollut ilmaisena apuna siskoille ja miehenkin sukulaisille.
Oletin, että kun minä sain vauvan, olisivat ne silloin noin 10v lasten vanhemmat kilvan auttaneet. Ehei, jokaisella oli omat menonsa.
eli olin ensin hoitanut kaikkia suvun lapsia, ollut ilmaisena apuna siskoille ja miehenkin sukulaisille.
Oletin, että kun minä sain vauvan, olisivat ne silloin noin 10v lasten vanhemmat kilvan auttaneet. Ehei, jokaisella oli omat menonsa.
Lisäksi äitini on käynyt päivittäin auttamassa.
ap
Alue: Aihe vapaa
siskosi toivoo, että ottaisit joskus vauvan hoitoon, mutta ei kehtaa kysyä suoraan? Kuinka vanha vauva on?
Itsekin olen 2kk vauvan äiti, enkä todellakaan tiennyt, miten paljon vauva voi roikkua rinnalla. En myöskään ollut tajunnut, miten raskaita yöherätykset voivat olla, vaikka meillä niitä on vain 1-3 per yö yleensä. Olin ajatellut, että siinähän ne menee ja ihana hoidella vauvaa ja vähän imettää. Heh.