Minulla ei ole ainuttakaan

aviomieheni lisäksi.

Itsellä sama juttu.

Ei ole yhtään ystävää, kaveria, tuttavaa tai mitään, ja kai tää näinkin menee ihan hyvin, vaikka joskus surettaakin, että kukaan ei välitä, eikä ole tunkenut lähemmäksi kaveriksi, silloin kun vielä ihmisten ilmoilla liikuin.

Pidän itseäni kuitenkin mukavana ja toiset huomioon ottavana. Olen ehkäpä liikaa koti-ihminen, ja suhteiden hoitamisessa olen ollut liiankin huono jo usean vuoden ajan. Ystäviä ei uudella paikkakunnalla ole yhtään, ja vanhatkin suhteet ovat jo jääneet. Nolottaahan se, omaa saamattomuutta.