Muita jotka eivät ole tekemisissä siskon kanssa? Tunnetteko menettäneenne jotain?

Noin kerran vuodessa jossasin merkeissä törmätään. En pidä hänestä. Hän on rasistinen juntti, joka saa ihmeellisiä mökötyskohtauksia. Ja miehellä ikää 40 v,,,Välimme ovat ihan asialliset, mutta ei maksa vaivaa pitää yhteyksiä. Olen ihan sujut asian kanssa.

..syynä lähinnä hänen mielenterveysongelmainen vaimonsa, joka ei siedä ketään veljeni tai omia sukulaisiaan.



Tästä syystä emme näe koskaan, veljeni käy tasan kaksi kertaa vuodessa äitini luona, jouluna ja äitienpäivänä. Silloinkin hän tarkistaa etukäteen ettei paikalla ole muita kuin äitini.



Näillä mennään nyt, mutta maailma muuttuu Eskoseni.

ja oikeastaan vasta aikuisiän kynnyksellä tutustuttiin kun sitä siskoa silloin tarvitsin, asuin lähellä siskoa mutta kaukana kotoa.



Sit on ollut pari ISOA riitaa ja vuosien hiljaisuus taas mutta nykyään tilanne on sellainen että nähdään ehkä 2-3 krt vuodessa ja soitellaan suunnilleen joka toinen kk.



Tunsin menettäneeni paljon kun olimme riidoissa ja näytti että niitä ei koskaan sovita

ed.kirjoittaja. paitsi nahdaan ehka vain kerran vuodessa.

ei tarvis ainakaan kellekään selitellä mitään, riittäs kun sanois että ollaan riidoissa. Mutta kun ei olla niin tuntuu niin pahalta kuunnella kavereita kun kertovat mitä kaikkea on tehnyt siskon kanssa ja päivittäin soittelevat jne... =(

Meillä ei ole koskaan ollut mitään yhteistä, ja vaikka aika lähekkäin asutaankin ei tosiaan tuon useammin nähdä. Esim. lasteni juhliin siskoni ei tule, vaikka onkin kutsuttu joka kerta. Aina sillä on jotain tärkeämpää tekemistä. Eipä ole sitten meidän pian 1-vuotiasta vielä nähnytkään...

Lapsena ja nuorena olimme todella läheisiä, mutta eri paikkakunnille muutto erotti meidät niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Olemme kasvaneet jo niin totaalisesti erilleen, ettemme edes "osaa" enää olla toistemme seurassa.



Asia aiheuttaa minulle ahdistusta ja toivon, ettei omille lapsilleni kävisi samoin.

mulle sisko soitti ekana kun mies lähti toisen perään. Joitakin puolia omasta persoonastani ei edes mies tunne ja näe niin selvästi kuin siskoni.

-Ap-

kärsin todella siitä, ettei siskoni halua olla tekemisissä minun ja perheeni kanssa. Syytä en tiedä. Tyttöni on kuusi vuotta eikä siskoni ole edes nähnyt häntä.

Ap

Sisko on kymmenen vuotta vanhempi joten olemme oikeastaan tutustuneet toisiimme vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana aikuisina. Luulin monta vuotta että kummalliset ja ilkeät kommentit ovat jotenkin väärinkäsitystä tai jotain lapsuksia. Kunnes olen ymmärtänyt jonkunlaisen kokonaisuuden. Sisko onkin ollut oikeastaan aina sellainen huonolla itsetunnolla varustettu, kateellinen ja ilkeä. On kuitenkin kestänyt monta vuotta tajuta se. Enää en altistu vapaaehtoisesti kuuntelemaan ilkeyksiä itsestäni, puolisostani tai lapsistani. meitä on kolme sisarusta ja myös kolmannella huonot välit tämän isonsiskon kanssa. Tilannetta mutkistaa se että äiti on vanhimman siskon kanssa samanluontoinen eikä käsitä ollenkaan miksi tämän siskon kanssa ei olla juurikaan tekemisissä. En vihaa siskoani mutten suostu myöskään enää ottamaan vastaan kaikkea. Surullista mutta en voi asialle enempää. Tiedän että siskolla on vaikeuksia myös työpaikalla ja ystävyyssuhteissa mutta minä en ole oikea ihminen auttamaan .

13 vuotta vanhemman kanssa olen tekemisissä melkein kuukausittain (olen hänen keskimmäisen lapsensa kummitäti).

Mutta toisen siskoni (9 vuotta vanhempi) en ole missään tekemisissä. En ole ollut n. 10 vuoteen, lopulta tuo laittoi välit kokonaan poikki 6 vuotta sitten. Syy: mikäs muukaan kuin perintöriidat. Tuo akka on sellainen, joka ei osaa päättää mistään mitään, vaikka kuinka tarjottaisiin jotain ja sitten, kun joku toinen saakin sen, alkaa valittamaan kuinka HÄN olisi halunnut sen jne.

Tuo akka ei esim. pysty tulemaan samoihin juhliin, joissa olen. Tai jos erehdymme menemään samoihin juhliin, tuo pysyy visusti eri huonessa kuin mä tai lähtee kotiin..

Hän kutsui häihinsä kaikki muut lähisukulaiset, paitsi minut ja perheeni. Siskoni ja äitini hän kutsui pitkin hampain. Samoin olen saanut kuulla hänen lastensa syntymisestä ihan muuta kautta. Enpä ole itsekkään viitsinyt ilmoitella meidän lasten syntymästä, äitini on kait ilmoittanut.

Ei vois vähempää kiinnostaa tuon akan tekemiset ja olemiset. Nykyisin en edes tiedä, missä päin maailmaa tuo asuu (eikä tiedä kyllä äitinikään tai toinen siskonikaan).

mikä teitä estää ottamasta yhteyttä ja tutustumasta siskoon? Miksette vain soita ja kysele niitä kuulumisia?

Sähköpostia lähettelen välillä mutta hän vastailee kun jaksaa. Ehkä noin kerran vuodessa. Me ollaan niin erilaisia että ei me tulla koskaan olemaan tekemisissä, enkä halua väkisin seuraani hänelle tyrkyttää. KAikkiin suomessa oleviin on katkaissut välit, tai siis ei pidä enää yhteyttä, hän on katsokaas niin paljon parempi kuin toiset ja menestyneempi tai ainakin sellaisen kuvan hän itsestään antaa.

Itselläni on puolitoista vuotta nuorempi pikkuveli. Elämäntilanteemme on hyvin erilainen ja välimatkaa satoja kilometrejä, mutta olemme hyvin läheisiä. Soittelemme ja meilailemme silloin tällöin, ja tapaamme kerran tai kaksi kertaa vuodessa.

ole vastannut yhteenkään viestiin, puheluun yms. joita olen yrittänyt lähettää. Kaksi vuotta sitten luovutin.