Lue keskustelun säännöt.
Miten tämä päättyy? Pieni pala elämästäni.
25.11.2012 |
Tapasin 6 vuotta sitten miehen (Mikko) kehen ihastuin korviani myöten. Mikko teki reissuhommia joten tapailimme satunnaisesti, mutta niillä kerroilla oli ihanaa ja kivaa. Olisin halunnut tavata useamminkin ja olin ihmeissäni kun ne harvat kerrat kun oli maisemissa viettikin joskus ystäviensä kanssa tai toisella paikkakunnalla. Lopuksi ei enää vastannut puheluihini tai viesteihinkään. Ymmärsin yskän ja jätin Mikon rauhaan ja käperryin nuolemaan haavojani.
No meni jonkin aikaa ja tapasin toisen miehen(Petri) johon ihastuin, rakastuin ja hän myös minuun.
Eräänä iltana ollessani ystävieni kanssa iltaa viettämässä ravintolassa tämä eka ihastukeni Mikko pölähti silmieni eteen ja kertoi kuinka hänellä on ollut minua kova ikävä. Sanoin että olen löytänyt toisen, jonka kanssa minulla on hyvä olla. Mikko sanoi rakastavansa minua ja tajunneensa sen ihan liian myöhään. Sanoin, että en luota enää häneen ja olen nyt toisen kanssa.
Tilanne rauhottui, meni vuosi ja toinenkin, Mikko jaksoi yhä pitää yhteyttä lähinnä facebookin kautta mutta hillitysti vaan kyseli silloin tällöin kuulumisia ym. Joskus todella harvoin erehtyi ilmeisesti kapakasta laittamaan tekstiviestin että olenko liikenteessä. Ei siis tavattu.
Minä menin naimisiin Petrin kanssa ja Mikko kihlautui tahollaan.
Kerran mieheni kanssa risteilyllä törmäsin Mikkoon. Kävelin ohi, vaihdettiin piiiitkä katse ja ei muuta. Pari päivää sen jälkeen tuli FB viesti, että "näytit todella hyvältä laivalla, ikävä..." En vastannut.
Nyt on kulunut yli 6 vuotta siitä kun tapailin Mikkoa ja vieläkin hän kummittelee mielessäni, vaikka ei olle nähty eikä kuultu. Harvoin tulee vieläkin FB viesti, että mitä mulle kuuluu. Vastaan vaan neutraalisti, että hyvää.
Viime perjantaina ollessani ravintolassa, kaverit jossain kadoksissa istuin yksinäni siinä siideriä lipitellen sain jostain kumman syystä päähäni ottaa yhteyttä Mikkoon. Mulla ei hänen numeroaan ollut, mutta keksin katsoa sen hänen FB profiilistaan ja kirjoitin viestin: Ikävä!
Heti kun olin laittanut viestin menemään, ihan jumalaton tunnevyöry meni ylitseni ja jouduin ponnistelemaan että en olis alkanut itkemään. En katunut viestiä tai mitään, tajusin vaan kirkkaasti, että se mitä lähetin oli niin totta!
Vastaus tuli kuin tykin suusta: "Niin mullakin sua, rakastan sua yhä ja miks helvetissä sä oot nyt siellä ja mä täällä?"
Vastasin: "Anteeksi, ei olis pitänyt laittaa viestiä"
Mikko lähetti vielä pari viestiä joihin en vastannut. Nyt olen pari päivää ajatellut Mikkoa ja tänään häneltä tuli viesti, ettei saa minua mielestään. Vastasin, että olen pahoillani perjantaista, ei ollut tarkoitus laittaa viestiä ja pyysin että hän ei enää ottaisi minuun yhteyttä. Hän lupasi jättää minut rauhaan.
Mitä tästä eteenpäin? Jokaista solua polttelee päästä tapaamaan Mikko, muttajärki käskee perääntymään ja unohtamaan.
Vielä näin monen vuoden jälkeen Mikko on yhä kiinnostunut. Miksi?
Miksi mä yhä ajattelen häntä? Tää on vaikeaa, kertokaa mitä minuun tulisi tehdä, että saisin rauhan?
Kommentit (18)
Mielessä miljoona "mitä jos.." alkuista kysymystä.
Saako niihin sitten vastaukset??
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä niihin varmaan joihinkin saa vastauksen... ja vastaus on se että mikko on sun ihon alla niin sitten se on :)
voi sitä silti jatkaa omassa liitossaan. Eikä se tarkoita välttämättä pettämistä. Mä en ite jättäis käyttämättä tota tilaisuutta. Oikeesti me eletään täällä vain kerran.
Tänä kesänä suutelin vanhaa heilaa ja niin vain muistot hyppäs päähän. No se jäi siihen, mutta läheisempiä ystäviä meistä silti tuli. Ystäviä ei koskaan voi olla hei liikaa!
t.2nen
Miksi sitten tapailisit toista miestä? Et tunnu osaavan päättää mitä haluat. Ongelmakimppu!
Elämäsi tuntuu olevan suhtkoht raiteillaan mutta haluatko nyt sotkea kaiken? Jollei tämä Mikko ole näiden vuosien aikana kyennyt sitotumaan ja elämään vakavasti parisuhteessa, kertoo se kyllä aika paljon hänen luonteestaan. Vaikka menisittekin kimppaan, veikkaan että samanlainen levoton tempoilu ja päämäärättömyys hänen taholtaan jatkuisi. Luultavasti hän etsii elämässään jotain mitä ei ole olemassakaan.
Kun ap kirjoittaa vuosien takaisista tapahtumista ja sitten kuuden vuoden takaisista ja fb:tä on aina käytetty.
Mä luulin, että fb tuli suomeen vasta 2007....
oli syynsä siihen, että tuo juttu ei alunperin toiminut. Mikko haikailee kuvitelmansa perään "oli mulla sen Tuijan kanssa niin kivaa..".
Nyt kun ap:n elämässä on tasaista ja tylsää niin Mikko ikuisine rakkauksineen vaikuttaa kiinnostavalta.
Minusta voi tulisia tunteita kohtaan sellaista kohtaan, johon ei voi sitten kuitenkaan luottaa. Voiko ap luottaa Mikkoon?
Toivottavasti ap ei päädy syrjähyppyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ap kirjoittaa vuosien takaisista tapahtumista ja sitten kuuden vuoden takaisista ja fb:tä on aina käytetty.
Mä luulin, että fb tuli suomeen vasta 2007....
6 v. sitten, eihän kaikki tuossa avauksessa lueteltu ole tapahtunut samana vuonna. Aika paljon yhdessä vuodessa, jos ap on tapaillut Mikkoa, tavannut sitten nyk. miehensä, mennyt naimisiin, käynyt laivalla jne. Miksi joillekin tää luetunymmmärtäminen on niin vaikeaa?:D
Kun ap kirjoittaa vuosien takaisista tapahtumista ja sitten kuuden vuoden takaisista ja fb:tä on aina käytetty.
Mä luulin, että fb tuli suomeen vasta 2007....
6 v. sitten, eihän kaikki tuossa avauksessa lueteltu ole tapahtunut samana vuonna. Aika paljon yhdessä vuodessa, jos ap on tapaillut Mikkoa, tavannut sitten nyk. miehensä, mennyt naimisiin, käynyt laivalla jne. Miksi joillekin tää luetunymmmärtäminen on niin vaikeaa?:D
selkeän tekstin tuottaminen on vaikeaa? Minullakaan ei selvinnyt onko ap vielä naimisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannataa kokeilla ja uskaltaa. Mulle ei lainatun kirjoittajan "suhtkoht" riitä elämässä toisille riittää kun on jotenkin hyvin,mutta ainahan voisi olla paremmin. Sinuna selvittäisin tunteet Mikkoa kohtaan ja vaihda siihen jos siltä tuntuu. Voihan se mennä perseelleen,mutta elämä on elämistä varten eikä kaiken varomista varten.Jos olet kestävää tekoa ei vastoinkäymiset sua kaada vaan vahvistaa ja tuo elämään elämän makua.
Nykyhetki on se, että olen yhä naimisissa Petrin kanssa ja Mikko on yhä kihloissa. Kummallakaan meistä ei ole lapsia nykyistemme kanssa eikä yhteisiäkään jos nyt jotakuta jäi se kaivelemaan.
Elämä on tasaista, ihan hyvää ja vähän jopa tylsää. En ole pettänyt ikinä Petriä enkä varmaan petäkkään. Mikon naisseikkailuista en osaa sanoa.
Haluaisin vaan tietää onko Mikon tunteet aitoja, vai olenko vaan joku karkuun päässyt hoito ja haluaa testata viehätysvoimaansa vielä vuosienkin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikon kanssa niin hyvin aikanaan, että hän tuntee hyvät ja huonot puolesi ja osaa kaivata juuri sinua?
Minusta tuosta avauksesta saa sen kuvan, että tutustuitte pinnallisesti ja Mikko alkoi helliä ajatusta, että olet hänen unelmanaisensa, mikä pohjaa enemmän siihen, että tunsitte niin lyhyen aikaa, ei tullut vielä arki vastaan.
Mikon kanssa niin hyvin aikanaan, että hän tuntee hyvät ja huonot puolesi ja osaa kaivata juuri sinua?
Minusta tuosta avauksesta saa sen kuvan, että tutustuitte pinnallisesti ja Mikko alkoi helliä ajatusta, että olet hänen unelmanaisensa, mikä pohjaa enemmän siihen, että tunsitte niin lyhyen aikaa, ei tullut vielä arki vastaan.
Ja sai ajattelemaan. Eihän me nyt ihan hirveän kauan ehditty olemaan, mutta siihenkin lyhyeen suhteeseen mahtui paljon erilaisia tunteita. Sen verran kuitenkin jo tunnettiin, että osasin olla oma itseni hänen seurassaan. Oli riitoja ja sopuja. Mutta kyllä se toiseen kunnolla tutustuminen kauemmin vie.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäsi on tasaista, ihan hyvää. Mahdollista on sekin, että olet Mikolle vain karkuun päässyt hoito. Voit ottaa selvää asiasta, mutta siihen liittyy riski, että jotain sellaista rikkoutuu, jota ei voi enää korjata. Jos se on sinusta ok, ryhdy toimeen.
Ei elämäänsä kannata käyttää haikailuun. Tavatkaa niin tiedät mikä on homman nimi.
Mutta olkaa rehellisiä: jos alatte suhteen, niin päättäkää omanne. Eli sun pitää laittaa puntariin kun olet Mikon tavannut, haluatko valita hänet vai Petrin. Mihinkään kaksinnaimiseen en ketään rohkaise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli teinisuhde silloin vuonna jotain. Kaikkea sähläystä, teinien touhuja ja päähänpistoja meillä oli. Hän tapasi vaimonsa ja minä mieheni. Se siitä, melkein... Olemma jääneet kavereiksi, mutta aina meillä on ollut joku pilke silmissä, kun olemme tavanneet. Minä erosin melkein kaksi vuotta sitten miehestäni. Tämä nuoruuteni mies sai tietää asiasta ja otti yhteyttä. Hän on edelleen naimisissa. Me olemme aina olleet toisiimme ihastuneita ja meillä on vain jokin joka vetää puoleensa toista. Tämä on mielestäni ihan kauheaa. Syö minua ainakin paljon ja ei toisen näkeminen sitä helpota. Kiusaamme toisiamme ihan turhaan, mutta emme osaa päästää irti. Asumme eri kaupungeissakin. Silti törmäämme myös sattumalta. Monta yhteistä ystävää ei helpota tilannetta. Hän saa perhoset mahaani, vain lähettämällä viestin "Moi". Näkeminen aiheuttaa ylinmääräisiä lyöntejä sydämessä. Ihania tunteita.
Miten kukaan voi jäädä jumiin vanhaan ihastukseen, eikä se ihastuksen tunne lähde pois? Hoen itselleni, että yli 15 vuotta sitten, herää. Tuskin alan seurustelemaan ellei joku todella vie jalkoja alta.
Älä päädy tähän tilanteeseen, missä itse olen.
Tuo viestittely Mikolle ei johtunut Mikon ihanasta viehätysvoimasta vaan siitä, että kaikki ei ehkä ole kunnossa Petrin kanssa. Vai onko kyse vain siitä, että jännitys puuttuu?
Miettisin ap:nä kolmea asiaa:
1) Onko elämä Petrin kanssa riittävän hyvää?
2) Voiko sitä tehdä paremmaksi?
3) Olenko valmis luopumaan siitä elämästä?
Kun nämä asiat ovat selviä, toimisin. En suostuisi pitämään Petriä varalla, se olisi Petriä kohtaan epäreilua ja itsellenikin liian turvallista. Jos elämää on elettävä ja tartuttava hetkeen, niin silloin on jätettävä se vanha eikä pidettävä mitään varalla. Toimisin Mikon suhteen vain sillä ehdolla, etten enää halua olla Petrin kanssa. Se olisi reilua ja rehellistä toimintaa kaikkia osapuolia kohtaan.
Monesti ihmettelen näitä kannustavia viestejä, että tartu hetkeen ja kerranhan täällä eletään, mutta silti samassa lauseessa kehotetaan pitämään sitä vanhaa varalla, jos uusi ei olekaan niin upea kuin mitä luulit. Eihän se ole mitään hetkeen tarttumista vaan vain epäreilua kokeilua, löydänkö paremman vai en. Se on varmistelua, konservatiivista ja kaksinaismoralistista.
Jos koet, että sinun on kokeiltava Mikon kanssa, niin heittäydy siihen, äläkä nysväile ja säädä monen miehen kanssa. Jos sinusta ei ole heittäytymään, se tavallinen arki Petrin kanssa on varmasti juuri sinua varten.
Haluaisin vaan tietää onko Mikon tunteet aitoja, vai olenko vaan joku karkuun päässyt hoito ja haluaa testata viehätysvoimaansa vielä vuosienkin jälkeen.
Jos hän on sulle se oikea niin älä enää haaskaa aikaasi vaan ala toimeen. Harmillista tottakai on jos joudut satuttamaan tätä toista miestä mutta joskus niin käy elämässä.
ja näette! Oikeesti se kummittelee sun mielessä lopun elämää. Ensinnäkin voi käydä niin kun näette että tajuatte että ikävä on vain mielikuvitusta tai sitten voi käydä niin että palo on vielä jäljellä, mutta hyvä nainen olet sen itsellesi velkaa että kohtaat tuon ihmisen silmästä silmään.
Olette aikuisia ihmisiä, voitte tavata! Ja keskustella asioista!