Kuinka suuri ero on siinä että onko 1 lapsi vai
2? Tai 3? Meneekö 3 siinä missä 2? Ja onko 2 paljon vaikeampi tai helpompi kuin 1?
Kommentit (6)
Arjen rutiineissa 1 on tietysti helpoin, koska täytyy vain yhdelle tehdä hammaspesut ja pyyhkimiset ja mahd. syöttämise ja pesut ym.
Mutta muutenhan lapsista voi olla toisilleen seuraa, jolloin kukaan ei roiku äidin puntissa. Toisaalta, jos tulee riitelevät lapset niin sitten se voi olla aikas rankkaa! Tai jos on pieni ikäero, niin aluksi on varmasti rankkaa kun ihan perus hoitotoimenpiteet vie aikaa paljon ja vieläpä tuplasti, ja pieniä pitää koko ajan vahtia (tuplasti vahdittavaa!).
Meillä on mennyt aika helposti, koska lapsilla (2kpl) on lähes 4v ikäero ja ovat ihan alusta asti viihtyneet hyvin yhdessä, ja pienempi on pysynyt pois kolttosista isomman järjestäessä ohjelmaa. Mutta olen varma, että kolmas lapsi toisi ihan uuden (työlään) ulottuvuuden tähän rumbaan, joten ei kiitos!
lapsista, perheestä, kokonaistilanteesta. Yks haastava voi olla "työläämpi" kuin kolme helppoa. Mulla on kaksi lasta, toinen helppo ja toinen haastava. Luulen, että tuo haastava työllistää tosiaan enemmän kuin jos olis vaikka kolme tommosta helppoa. ;) Mutta enpä pois vaihtas!!! Ja usein haastavalla on se toinenkin puoli, se enkelimäinen. Niin myös tällä. :)
Yksi vaiva oli ollut 100% ilo, valvomiset sun muut eivät vaivanneet lainkaan kun ei tarvinnut huomioida ketään muuta vaan saattoi vaikka nukkua keskellä päivää vauvan vieressä. Se oli elämäni helpointa aikaa.
Ensimmäiset vuodet kahden lapsen kanssa olivat järkytys rankkuudessaan, mutta nyt kun lapset ovat jo siinä iässä että leikkivät keskenään niin kaksi on aivan varmasti helpompi kuin yksi. Jos toinen puuttuu, on jossain kyläilemässä tai vaikka sairaana, toista pitää sitten aikuisten koko ajan viihdyttää.
yhden jälkeen, että tehdäänkö enää toista vai elelläänkö yhden lapsen kanssa. Kiitän luojaani että jostain syystä päädyttiin tekemään se toinen lapsi. En onnellisempi voisi olla! Ihana katsoa kun lapset leikkii keskenään, isompi hoitaa pienempää ja huolehtiivat toinen toisistaan. Meillä esikoinen oli reilu kolme vuotias kun toinen syntyi ja se oli minusta ihana ikäero. EN olisi jaksanut aiemmin ja myöhemmin tehtynä ikäero olisi mielestäni ollut liian iso. Nyt kun esikoinen on 5 ja toinen kohta 2, heistä on toisilleen niiiiin paljon seuraa keksiivät kaikkea kivaa keskenäänkin. Eikä minusta arki ole hankalaa tai vaikeaa. Itse asiassa kovasti olen miettinyt että haluaisinko kolmannen.... Miehessä taitaa vaan olla aika kova suostuttelu :)
1 ja 2 lapsen välillä ei ollut juurikaan eroa, mutta kolmas teki elämän selvästi kiireisemmäksi. Johtuu osittain ikäerosta meillä, kaksi ekaa tuli lyhyellä ikäerolla.
2 kanssa vasta tajuaa kuinka kiire voi olla...